Jos kaikki saisivat jäädä, miksi edes käsitellä turvapaikkahakemuksia?

Päivi Nerg Julkaisupäivä 12.5.2017 11.01 Blogit

Päivi NergYhteiskunnallinen keskustelu vuonna 2015 alkaneen pakolaiskriisin jäljiltä jatkuu yhä. Tämä kertoo siitä, ettei tilanne maailmalla tai liioin Suomessa ole palautunut ennalleen, vaikka maahan tulevien turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut kriisiä edeltävien vuosien tasolle. Tilanne on Suomessa vielä monella tapaa vakiintumaton ja muuttoliike Eurooppaan jatkuu. Italian viranomaisten mukaan Keskisen Välimeren reitti on pysynyt vilkkaana.

Turvapaikanhakijoita saapui Eurooppaan vuonna 2015 yli miljoona. Suomeen heistä tuli noin 32 000, Ruotsiin noin 160 000. Seuraukset näkyvät maassamme yhä, sillä Suomessa on pari tuhatta vuoden 2015 aikana tullutta turvapaikanhakijaa, jotka odottavat hakemukseensa ensimmäistä päätöstä. Kymmenet tuhannet ovat ratkaisunsa jo saaneet. Noin 11 000 heistä on saanut Suomesta turvapaikan ja noin 17 000 kielteisen päätöksen.

Viime viikkoina julkisessa keskustelussa on peräänkuulutettu tilapäisen oleskeluluvan myöntämistä kaikille, joilla ei ole ollut edellytyksiä saada turvapaikkaa mutta jotka eivät halua palata kotimaahansa. Jos näin toimittaisiin, oleskelulupa myönnettäisiin käytännössä kaikille, jotka ovat Suomeen tulleet – riippumatta siitä, onko hakijalla maahanmuuttoviranomaisten tutkinnan ja viime kädessä tuomioistuinten mukaan tarve kansainväliselle suojelulle.

Tämä herättää väistämättä kysymyksen siitä, mihin turvapaikkahakemusten tutkintaa enää tarvittaisiin, jos lopputulos on sama prosessista riippumatta? Miksi hakemuksia edes käsiteltäisiin, jos jokainen kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut saisi halutessaan jäädä Suomeen? Olisi silkkaa resurssien haaskausta käsitellä tuhansia hakemuksia Maahanmuuttovirastossa ja taas tuhansia valituksia tuomioistuimisissa, jos niiden päätöksillä ei ole merkitystä. Tulisiko meidän todeta, että turvapaikan peruste on ulkomaalaislain ja kansainvälisten sopimusten sijaan ihmisen subjektiivinen tahto?

Turvapaikkapäätökset, palautukset, inhimilliset kohtalot herättävät paljon tunteita. Se on ymmärrettävää. Yksittäisten tapausten noustessa julkisuuteen voi olla vaikeaa ymmärtää päätösten taustoja – varsinkin, kun viranomaisilla ei koskaan ole mahdollisuutta tuoda tietojaan julki yksilönsuojan takia. Se, että suomalaiset ovat aktiivisia ja kantavat huolta kanssaihmisistään on hienoa ja arvostettavaa.

On kuitenkin viranomaisten velvollisuus tarkastella asiaa yksittäisten tapausten lisäksi myös laajempana kokonaisuutena. Viranomaisilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin noudattaa lakeja ja tehdä päätöksiä niiden pohjalta. On oikeusvaltion perusta, että nämä lait ovat samoja kaikille – viranomaiset eivät voi valita mitä niistä milloinkin soveltavat.

Turvapaikkapolitiikassa ja -päätöksenteossa - myös mahdollisessa tilapäisen oleskeluluvan myöntämisessä - ei ole kyse vain kansallisesta vaan Euroopan laajuisesta ilmiöstä. Suomi on sitoutunut etsimään ja löytämään vallitsevaan turvapaikanhakijatilanteeseen yhteistä eurooppalaista ratkaisua. Yhdessä muiden EU-valtioiden kanssa turvapaikkajärjestelmää, palautuspolitiikkaa ja laillisia maahantulon väyliä kehittäen. Tästä me pidämme kiinni.

Jos Suomi nyt myöntäisi oleskeluluvan jokaiselle, joka on saanut kielteisen päätöksen mutta ei halua palata, olisi tällä kauaskantoisia vaikutuksia. Ei vain täällä jo oleviin ihmisiin, vaan eri puolilla Eurooppaa oleskeleviin turvapaikanhakijoihin ja usein vaarallista matkaa Eurooppaan mahdollisesti suunnitteleville.

Koska vastaavaa järjestelmää ei ole yhdessäkään EU-maassa, olisi selvää, että yhä useampi Eurooppaan tulija – mahdollisesti jopa erittäin suuri joukko ihmisiä – suuntaisi Suomeen. Yhteiskuntamme ei ole tähän valmis ja varautunut. Miten varmistamme, että jokainen tänne tulija sopeutuu suomalaiseen yhteiskuntaan? On selvää, että tällaisella politiikalla olisi vaikutuksia myös sisäiseen turvallisuuteen, kun tulijoiden taustoja ei enää tutkisi kukaan.

Suomea sitovat samat kansainväliset sopimukset ja EU-lainsäädäntö kuin muitakin EU-jäsenvaltioita. On älyllistä epärehellisyyttä väittää, että tekemillämme päätöksillä ei ole vaikutusta muualla. Jos ihminen saa oleskeluluvan Suomeen, avaa se samalla ovet lähes kaikkialle Eurooppaan. Voimme olla varmoja, että jos tällaiseen päätökseen päädytään, siihen on sanomista muillakin.

Kirjoitus on alunperin julkaistu  lyhennettynä Helsingin Sanomien Vieraskynässä 12.5.2017

Kommentit
Lisää kommentti
Karri Ojanen
Päivi Nerg kysyy tekstissään, "tulisiko meidän todeta, että turvapaikan peruste on ulkomaalaislain ja kansainvälisten sopimusten sijaan ihmisen subjektiivinen tahto?”

Tammikuussa 2016 Nerg itse kertoi The Guardian -lehdelle, että Suomi aikoo karkottaa maahan saapuneista 32 000:sta turvapaikanhakijasta 65 prosenttia. Laki ja Suomen kansainväliset sitoumukset velvoittavat tutkimaan jokaisen turvapaikkaa hakevan hakemuksen yksilöllisesti. Lienee kuitenkin selvää, että Päivi Nergin kertoessa etukäteen, miten moni turvapaikanhakija tulee saamaan kielteisen päätöksen, ei hakemusten tutkintaa ollut vielä suoritettu. Maahanmuuttoviraston rooliksi lienee jäänyt leimasimen käyttö ja poliisille pakkopalautusten toteuttaminen samaan aikaan, kun Afganistanin ja Irakin todellinen turvallisuustilanne on entisestään huonontunut.

Juuri niin näyttää nyt siis käyneen, että turvapaikkahakemusten tuloksia on Suomessa päätetty subjektiivisesti ennakkopäätöksellä laista piittaamatta.
Kirjoitettu 2.6.2017 5:47.
Sisäministeriö
Päivi Nerg vastaa:

Suomessa, kuten muuallakaan EU:ssa, ei ole päätetty etukäteen turvapaikkapäätösten lopputulemia. Tämä olisi vastoin kansainvälisiä sopimuksia ja lakia – ja epäreilua jokaista turvapaikanhakijaa kohtaan. Jokainen turvapaikkahakemus tutkitaan yksilöllisesti. Jokainen turvapaikanhakija ansaitsee tulla kohdatuksi.

Kyse oli arvioista, joita viranomaisten oli tehtävä suunnitellakseen toimintaansa ja sen vaatimia resursseja. Arviot koskivat muun muassa turvapaikanhakijoiden vastaanoton kustannuksia, tilanteen vaatimia viranomaisresursseja ja laskelmia kotouttamiseen ja vastaavasti palautuksiin vaadittavista panostuksista. Vastaavia laskelmia viranomaiset tekivät ympäri Eurooppaa.

Puhumme siis nimenomaan arvioista – niihin sisältyivät myös arviot siitä, kuinka moni tulee tilastollisesti arvioiden saamaan kielteisen päätöksen. Koko ajan on ollut selvää, että kyse on arvioista ja prosenttiluvut saattavat muuttua tilanteen ollessa käsillä. Onhan mahdoton sanoa, ketkä Suomesta loppujen lopuksi hakevat turvapaikkaa ja kuinka monella heistä on edellytykset sen saamiseksi.

Kaikessa viranomaistoiminnassa vaaditaan suunnitelmallisuutta ja ennakointia. Ilman sitä toiminta olisi kestämättömällä pohjalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että arvioilla ohjataan turvapaikkapäätöksentekoa tai ohitetaan sen lakiin kirjattu perusta.
Kirjoitettu 5.6.2017 13:47.
Selaa blogin artikkeleita