Valtioneuvosto päätti tänään 9. maaliskuuta antaa hallituksen esityksen pelastustoimen järjestämislaiksi. Pitkä virkamiesvalmistelu saa - rohkenenko sanoa viimeinkin - poliittisen sinetin ja asia siirtyy eduskunnan ratkaistavaksi.

Pelastustoimi siirtyy vuoden 2019 alusta 18 maakunnan hoidettavaksi samanaikaisesti sosiaali- terveystoimen ja eräiden muiden tehtävien kanssa. Muutos ei pelastustoimessa ole suuren suuri, koska toimialamme on monin osin noudattanut jo vanhastaan maakuntajakoa.

Uudellamaalla muutosta voi kuitenkin luonnehtia suureksi, koska uusi pelastuslaitos on maamme oloihin huomattavasti suurempi kuin muut alueet. Perinteisesti itsenäisenä pidetty Helsinki ja muut Uudenmaan kolme pelastuslaitosta yhdistyvät alueeksi, jolla asuu maan väestöstä noin 33 prosenttia. Suurta aluetta on joissain arvioissa vastustettu, mutta itse näen sen muodostamisen myös voimavarana. Suuressa laitoksessa voidaan erikoistua ja sinne on mahdollisuus saada korkeatasoista erityisosaamista.

Pelastustoimen tavoitteeksi uudistuksessa asetettiin toimialan kehityksen vauhdittaminen, parempi varautuminen erilaisiin suuronnettomuuksiin ja toimintamallien yhdenmukaistaminen. Tärkeä tavoite oli myös, että pelastustoimi voi jatkossakin tuottaa ensihoitopalveluja sosiaali- ja terveystoimen haluamassa laajuudessa. Kaikki tavoitteet on nyt mahdollista saavuttaa.

Pelastustoimi säilyy lähipalveluna ja palvelee maakunnassa asuvia maakunnan riskien edellyttämällä tavalla. Uudistukseen olennaisena osana liittyvä valtion ohjauksen tehostaminen ja jatkuva vuoropuhelu maakunnan kanssa puolestaan antaa mahdollisuuden kehittää tasalaatuista palvelua ja yhdenmukaistaa toimintamenetelmiä. Niitä pelastustoimen tehtäviä, joita ei kannata hoitaa jokaisessa maakunnassa, voidaan valtioneuvoston päätöksellä keskittää yhden maakunnan hoidettavaksi.

Paljon on vielä työtä edessä ja maakunnissa tapahtuva valmistelu on olennaisen tärkeää. Hyvällä yhteistyöllä tehdään pelastustoimesta entistä parempi.