Usein kysytyt kysymykset rahankeräysuudistuksesta

  • Miksi rahankeräyslainsäädäntöä ollaan muuttamassa?

    Uudistuksella pyritään ensinnäkin vastaamaan erilaisten rahankeräyksiä järjestävien tahojen rahankeräysten järjestämistä koskeviin tarpeisiin luomalla kaksi erilaista tapaa, joilla rahankeräyksiä voisi jatkossa järjestää. Uudistuksella edistetään myös kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia mahdollistamalla rekisteröimättömässä muodossa toimivien ryhmien järjestämät keräykset. Uudistuksen avulla halutaan myös sujuvoittaa ja nopeuttaa rahankeräyksen lupaprosessia. Tavoitteena on myös vastata digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin kehittämällä lainsäädäntömuutoksin sähköistä asiointia, luopumalla rahankeräyksiin liittyvästä viranomaisten alueellisesta toimivallanjaosta sekä keräystapojen sääntelystä.

  • Kuka saisi jatkossa järjestää rahankeräyksen?

    Rahankeräyksen lakiuudistusta valmistellut työryhmä esittää uuden rahankeräyslain säätämistä. Lupamenettelyä tulisi sujuvoittaa huomattavasti. Yleishyödyllisyys tulisi säilyttää lupamenettelyssä edellytyksenä sekä rahankeräyksen järjestäjän että keräystarkoituksen osalta. Lupamenettelyn rinnalle luotaisiin hallinnollisesti kevyempi ilmoitusmenettely niin sanotuille pienkeräyksille, joihin ei sisältyisi yleishyödyllisyysedellytystä.

    Rahankeräyksen järjestämisen edellytyksenä olisi näin ollen jatkossa joko rahankeräysluvan hakeminen Poliisihallitukselta tai ilmoituksen tekeminen poliisilaitokselle pienkeräyksen järjestämisestä.

    Rahankeräyslaissa säädettäisiin myös eräistä lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä rahankeräyksistä sekä vaalikeräyksistä, joihin ei tarvitsisi hakea lupaa tai tehdä ilmoitusta.

  • Miten rahankeräysten lupaprosessi kevenisi entisestä?

    Rahankeräyslupa myönnettäisiin aina toistaiseksi voimassa olevana. Lisäksi rahankeräyslupaa haettaessa hakijalta edellytettäisiin ainoastaan sellaisten keskeisten tietojen ja liitteiden toimittamista, joilla olisi olennainen merkitys rahankeräysoikeuden määräytymisen ja rahankeräystoiminnan luotettavuuden varmistamisen kannalta.

    Kaikki luvan saaneet antaisivat rahankeräyksistään vuosi-ilmoituksen, jolla raportoitaisiin rahankeräysvarojen käytöstä. Vuosi-ilmoitus tulisi antaa kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Ilmoituksen antamisesta aiheutuvaa hallinnollista taakkaa minimoitaisiin sillä, että ilmoituksen laatiminen voitaisiin nykyistä paremmin kytkeä luvan saajan muuhun talouden ja toiminnan raportointiin ja suunnitteluun.

  • Miksi luvan saamisen edellytyksenä olisi edelleen toimijan ja keräystarkoituksen yleishyödyllisyys?

    Rahankeräyslainsäädännön tarkoituksena on aina ollut tukea yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden varainhankintaa yleishyödyllistä toimintaa varten. Yleishyödyllisyysedellytys on tärkeä yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden toimintaedellytysten turvaamiseksi sekä laajemmin kansalaisten julkisia rahankeräyksiä kohtaan kokeman oikeutuksen ja yleisen hyväksyttävyyden perustelemiseksi.

  • Tulevatko rahankeräyslupien hinnat nousemaan?

    Rahankeräysmenettelyn sujuvoittamisella arvioidaan olevan suoritemaksuja alentavaa vaikutusta. Toisaalta ehdotettu sääntely edellyttäisi merkittäviä tietojärjestelmämuutoksia, mitkä puolestaan henkilöresurssien kasvattamisen lisäksi nostaisivat suoritemaksujen suuruutta. Asiakkailta perittävien suoritemaksujen suuruus ja vaikutukset kustannusvastaavuuteen voidaan tarkemmin arvioida vasta lähempänä lainsäädännön voimaantuloa. Suoritemaksuja tarkasteltaisiin tavanomaiseen tapaan uuden menettelyn käyttöönoton jälkeen vuosittain poliisin suoritteiden maksullisuudesta annettavan sisäministeriön asetuksen valmistelun yhteydessä.

  • Mitä pienkeräys tarkoittaa?

    Pienkeräys on rahankeräys, jolta ei vaadittaisi rahankeräyslupaa vaan keräyksen järjestäjä tekisi keräyksestä ilmoituksen poliisilaitokselle vähintään kaksi arkipäivää ennen keräyksen aloittamista. Pienkeräyksistä säätämisellä mahdollistettaisiin spontaanit rahankeräykset. Pienkeräyksen järjestäjältä tai keräystarkoitukselta ei edellytettäisi yleishyödyllisyyttä. Keräystä ei voisi kuitenkaan järjestää elinkeinotoiminnan tukemiseen tai yksityishenkilön tai oikeushenkilön varallisuuden kartuttamiseen.

    Sama pienkerääjä voisi järjestää maksimissaan kaksi kolmen kuukauden pituista ja 10 000 euron suuruista rahankeräystä kalenterivuoden aikana. Pienkeräyksiä voisivat järjestää Suomessa rekisteröity yhdistys, säätiö, uskonnollinen yhdyskunta sekä puoluerekisteriin merkitty puolue. Lisäksi rekisteröimätön vähintään kolmen Suomessa pysyvästi asuvan täysi-ikäisen luonnollisen henkilön muodostama ryhmä voisi järjestää pienkeräyksen.

  • Miksi pienkeräyksiä saa järjestää vuosittain vain kaksi ja sallittu enimmäiskeräysmäärä on 10 000 euroa?

    Pienkeräyksiä koskevien rajoitusten tarkoituksena on, että säännöllisesti rahankeräyksiä järjestävät tahot eivät useita pienkeräyksiä järjestämällä pyrkisi kiertämään rahankeräysluvan hakemista hallinnollisesti kevyempää ilmoitusmenettelyä hyödyntäen. Pienkeräysten tarkoituksena olisi mahdollistaa varainhankintakeino yksittäisten pienimuotoisten rahankeräysten järjestäjille, minkä johdosta pienkeräysten ajallista kestoa, euromäärää ja vuosittain järjestettävien keräysten määrää rajoitettaisiin.

    Säännölliseen ja jatkuvaan rahankeräystoimintaan on tarkoitettu instrumentiksi toistaiseksi voimassa oleva rahankeräyslupa. Näin ollen on perusteltua, että nämä kaksi erilaista mahdollisuutta hankkia rahoitusta pidetään selkeästi toisistaan erillään ja erilaisina.

    Noin puolet kaikista valtakunnallisista rahankeräyksistä on ollut viime vuosina keräystuotoiltaan alle 10 000 euron suuruisia ja tästä syystä työryhmä esittää mainittua summaa pienkeräysten enimmäiskeräysmääräksi.

  • Lisäävätkö kolmen luonnollisen henkilön järjestämät rahankeräykset väärinkäytösriskejä?

    Ilmoitusmenettelyyn sisältyvällä etu- ja jälkikäteisvalvonnalla voidaan ennalta estää rikoksia ja puuttua niihin. Pienkeräystilitysten avulla poliisilaitosten olisi mahdollista seurata varojen lainmukaista käyttöä, keräyskulujen kohtuullisuutta ja keräysvarojen päätymistä siihen kohteeseen, johon ne on ilmoitettu käytettäväksi.

    Ilmoituksenvaraisten pienkeräysten mahdollistamisella voisi olla kuitenkin jossain määrin kielteisiä vaikutuksia lahjoittamishalukkuuteen, jos menettelyä käytettäisiin väärin hyödyntämällä sitä epärehellisessä toiminnassa. Ilmoitusmenettelyssä viranomainen ei välttämättä aina ehdi puuttumaan mahdolliseen epärehelliseen toimintaan ennen kuin keräys on jo tosiasiallisesti jo aloitettu, sillä keräys voitaisiin käynnistää pian ilmoituksen tekemisen jälkeen. Tieto epärehellisestä toiminnasta voi heikentää ilmoitusmenettelyn luotettavuutta lahjoitusta harkitsevan yksittäisen kansalaisen näkökulmasta.

  • Miksi kaikista rahankeräyksistä ei tulisi ilmoituksenvaraisia?

    Yleishyödyllisyysedellytyksen säilyttäminen rahankeräysoikeuden edellytyksenä asettaa haasteita ilmoitusmenettelyyn siirtymiselle. Yleishyödyllisyysedellytyksen säilyttäminen rahankeräysoikeuden saamisen edellytyksenä tarkoittaa sitä, että viranomaisen tulee prosessissa arvioida rahankeräyksen järjestäjän ja keräyskohteen yleishyödyllisyys. Tällöin viranomaismenettely ei voi olla puhtaasti teknisluonteinen menettely, jossa viranomainen ainoastaan tarkastaa välttämättömien edellytysten täyttymisen ja kirjaa tiedot rekisteriin.

  • Miksi julkisyhteisöt eivät jatkossakaan saisi järjestää rahankeräyksiä?

    Rahankeräykset ovat yleishyödylliselle toiminnalle merkittävä rahoituslähde. Rahankeräysoikeuden myöntäminen sellaisille julkisyhteisöille, joilla on lain takaama veronkanto-oikeus tai joiden toiminta rahoitetaan budjettivaroin, muuttaisi merkittävästi sitä toimintaympäristöä, jossa yleishyödylliset kansalaisjärjestöt tekevät kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa. Julkisyhteisöjen harjoittama lakisääteinen toiminta onkin edelleen tarkoituksenmukaista rahoittaa julkisella budjettirahoituksella.

    Kolmannen sektorin toimintaedellytysten turvaamiseksi lain pääsääntöä, jonka mukaan ainoastaan yleishyödylliset yhteisöt ja säätiöt voivat järjestää rahankeräyksiä, voidaan tämän vuoksi pitää jatkossakin kannatettavana. Laissa erikseen säädetyt poikkeukset on kuitenkin syytä säilyttää edelleen rahankeräyslaissa.

  • Miksi virtuaalivaluuttaa saisi kerätä vaikka siihen on todettu liittyvän väärinkäytösriskejä?

    Virtuaalivaluuttojen kytkeytyminen rikolliseen toimintaan on kasvanut viimeisten muutaman vuoden aikana. Erityisesti virtuaalivaluutan käytön yleistymisen ja sen käyttöön liittyvien väärinkäytösmahdollisuuksien vuoksi rahankeräyslaissa on syytä säätää rahankeräyslain soveltumisesta myös osaksi tai kokonaan virtuaalivaluutan muodossa järjestettyihin keräyksiin. Tällä tavoin virtuaalivaluutan keräämisestä tulisi tieto poliisille rahankeräyksen järjestämisen yhteydessä.

  • Saisiko yksittäinen henkilö järjestää rahankeräyksen?

    Yksittäinen henkilö ei saisi jatkossakaan järjestää rahankeräystä. Pienkeräyksen voisi järjestää rekisteröimätön vähintään kolmen Suomessa pysyvästi asuvan täysi-ikäisen luonnollisen henkilön muodostama ryhmä.

  • Voinko jatkossa käyttää joukkorahoitusta oman taideprojektini tukemiseen?

    Vastikkeellisena varojenkeräämismuotona joukkorahoitus ei kuuluisi edelleenkään rahankeräyslain soveltamisalaan. Jos joukkorahoitus järjestetään vastikkeettomana keräyksenä niin sanottuna lahjoitusmuotoisena joukkorahoituksensa, soveltuisivat rahankeräyslain säännökset keräykseen. Tällöin rahankeräyksellä tulisi olla rahankeräyslain sallima keräystarkoitus. Taideprojektilla voi olla yleishyödyllinen tarkoitus tai se voi olla pienkeräyksenä sallittu, jos sillä ei tueta elinkeinotoimintaa eikä kartuteta oikeushenkilön tai yksityishenkilön varallisuutta. Yksittäinen henkilö ei voisi järjestää pienkeräystä.

  • Miten eri sidosryhmiä ja intressitahoja on kuultu esiselvityshankkeen aikana?

    Uutta lakia on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa. Sidosryhmät ja intressitahot ovat olleet edustettuina työryhmän jatkuvassa työskentelyssä kahden järjestökentältä tulevan pysyvän asiantuntijan kautta.

    Lisäksi valmistelun aikana sisäministeriö on kuullut kansalaisjärjestöjä sekä kansalaisaktiiveja ministeriön järjestämissä kuulemistilaisuuksissa, työpajoissa sekä verkkokyselyn avulla.

    Esiselvityshankkeen aikana on myös toteutettu kansainväliset tiedonhakumatkat Pohjoismaihin kansainvälisen vertailun tekemiseksi.

  • Mikä on hankkeen aikataulu?

    Esiselvityshankkeen toimikausi päättyi 31.12.2017. Hallituksen esityksen muotoon laadittu työryhmän mietintö lähetettiin lausuntokierrokselle 17.1.2018. Lausuntokierroksen päätyttyä käynnistetään lakihanke, jonka puitteissa toteutetaan hankkeen jatkovalmistelu. Uusi laki on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2018. Voimaan laki tulisi keväällä 2019.

    Esityksessä ehdotetaan siirtymistä uudenlaiseen rahankeräysmenettelyyn. Viranomaisten kouluttaminen, tarvittavien tietojärjestelmämuutosten toteuttaminen sekä uudistuksista tiedottaminen edellyttää riittävän pitkää siirtymäaikaa lakien hyväksymisestä.