Perinteinen tavoitteenasettelu pohjautuu edelleen määrällisiin tavoitteisiin eli siihen montako palotarkastusta täytyy tehdä tai montako ihmistä täytyy kohdata turvallisuusviestinnällä vuoden aikana. Pelastustoimen uudistushankkeen onnettomuuksien ehkäisyn yhdenmukaistamista pohtineen työryhmän keskusteluissa tavoitteen asettelulle nähtiin todella suuri tarve tehdä perusteellinen uudistus. Organisaatiolähtöisestä tavoitteenasettelusta on tarve siirtyä asiakaskeskeisiin tavoitteisiin. Todellisiin tarpeisiin vastaaminen nähdään ensiarvoisen tärkeänä ja on tätä päivää.

Tämän johdosta synnytimme laajassa yhteistyössä Turvallinen ja onnettomuuksista vapaa arki 2025 -toimintaohjelman, joka luo uuden suunnan pelastustoimen onnettomuuksien ehkäisytyölle. Koska kysymys on perusteellisesta tavoitteellisuuteen liittyvästä ajattelutavan muutoksesta, saatoimme sen käytäntöön kevään 2021 aikana kohdaten pelastustoimen organisaatiot työpajojen muodossa.

Tilaa uusille näkemyksille

Työpajakierroksen opeista haluan nostaa esiin kaksi teemaa, jotka määrittävät tämän päivän onnettomuuksien ehkäisytyötä. Ensimmäinen niistä on johtajuuden kautta kanavoituva luottamus ja tilan antaminen. Jonkin verran työpajoissa kuului sellaista puhetta, että määrälliset tavoitteet asetetaan siksi, ettei luoteta työntekijän kykyihin tuottaa muunlaista tulosta. Määrälliset tavoitteet koettiin myös helppoina. Jokaisessa työpajassa olleet henkilöt osoittivat todella hyvää ja vaikuttavuuteen tähtäävää tavoitteellista ajattelua ja useimmissa osallistujat pitivät harmittavana johdon jumittumista määriin. Potentiaalia siis on.

Niissä organisaatioissa, joissa annetaan tilaa uusille näkemyksille tavoitteen asetteluun ja työn tekemiseen, on hyvät mahdollisuudet vastata paremmin toimintaympäristön asettamiin haasteisiin. Kun ihmisten parissa työskentelevän ääni pääsee paremmin kuuluville ja vaikutusmahdollisuudet ovat todelliset, organisaation toiminta näyttäytyy tarkoituksenmukaisempana. Tämän kaltaisia organisaatioita on joitain pelastusalalla ja sen huomasi keskustelujen sisällöstä. Yhteinen ajatustenvaihto oli aivan eri tasolla verrattuna määrällisiin tuloksiin keskittyviin organisaatioihin. Katse oli vahvemmin huomisen mahdollisuuksissa.

Yhteistyön potentiaalin tunnistaminen

Toinen teema liittyy yhteistyön potentiaalin tunnistamiseen. Yhteistyö nostettiin useimmissa työpajoissa vaikuttavuustavoitteista tärkeimmäksi edistettäväksi asiaksi. Mielenkiintoista oli huomata, kuinka eri tavalla pelastusalan organisaatiot suhtautuivat yhteistyöhön. Tuntemukset vaihtelivat yhteistyön aiheuttamasta resurssien kuormittumisesta yhteistyön välttämättömyyteen.

Organisaation koolla ei ollut keskustelun sisällössä merkitystä. Organisaation kokoa merkittävämpinä tekijöinä havaittiin työyhteisön kulttuurin jämähtäneisyys ja tavoitteen asettelun periaatteet. Mahdollisimman suureen vaikuttavuuteen tähtäävässä työssä yhteistyön merkitys korostuu.

Yksin tekeminen turvallisuussektorilla harvemmin tuottaa toivottua tulosta. Yhteinen tekeminen tuottaa yleensä suuremman kokonaistyöpanoksen kuin mitä yksittäinen ihminen tai organisaatio työlle asettaa. Yhteistyön avulla voidaan myös jakaa kuormia ja syventää osaamista erilaisten ilmiöiden hallitsemiseksi.

Vaikuttavuus syntyy tekojen kautta

Useissa juhlapuheissa kuulee onnettomuuksien ehkäisyn merkityksestä. Millainen työ on merkityksellistä? Jos työ tuottaa aitoa lisäarvoa kohdatuille ihmisille tai yhteisöille, ollaan oikeilla jäljillä. Jos aidosti halutaan vaikuttaa yhteiskunnan turvallisuutta parantavasti, silloin tavoitteet pitää asettaa sen mukaisesti. Jos halutaan kerätä päänahkoja, silloin asetetaan suoritteita mittaavat lukumääräiset tavoitteet. Jos halutaan vaikuttaa ihmisten pään sisään, silloin asetetaan vaikuttavuustavoitteet.

Valtionhallinnossa ollaan jo pitkällä vaikuttavuusajattelun kanssa. Hallitusohjelma, ministeriöiden erilaiset strategiat ja toimintaohjelmat perustuvat entistä enemmän yhteiskunnallisiin ilmiöihin vaikuttamiseen ja sitä kautta johdettuihin vaikuttavuustavoitteisiin. Ajattelu leviää pikkuhiljaa laajemmallekin julkiseen hallintoon. Tulevaisuudessa ei enää riitä se, että kerrotaan, paljonko tehtiin valvontakäyntejä. Entistä enemmän tullaan kysymään, mitä valvontakäynneillä saatiin aikaan.

Onnettomuuksien ehkäisyn toimintaohjelman vaikuttavuustavoitteet tähtäävät yhteiskunnan eri turvallisuuden ilmiöiden hallintaan ja kiinnittävät pelastusalan tekeminen samaan maaliin. Vaikuttavuus syntyy tekojen kautta. Ryhdytään siis sanoista tekoihin - inhimillisesti, ammatillisesti, luotettavasti ja yhdessä vaikuttamalla.

Jari Lepistö
pelastusylitarkastaja
@jari_lepisto