Usein kysytyt kysymykset kansalaisuuslain muuttamisesta

Hallitusohjelmassa ei ole kansalaisuutta koskevia tavoitteita, vaan kyseessä on vuonna 2003 säädetyn kansalaisuuslain säädöshuolto. Muutoksilla pyritään ajantasaistamaan, selkeyttämään ja yksinkertaistamaan lain säännöksiä. Säädöshuollolla huolehditaan lainsäädännön laadusta ja ehkäistään mahdollisia tulkintaongelmia. 

Kansalaisuuslakia ajantasaistetaan siten, että siinä otetaan huomioon myös muun lainsäädännön muuttuminen sekä oikeuskäytännön kehitys. 

Lapsen ja kansalaisuudettoman määritelmiä muutetaan, jotta ne vastaavat paremmin Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa olevia määritelmiä. 

Lapsella tarkoitettaisiin jatkossa myös kansalaisuuslaissa alle 18-vuotiasta henkilöä, eikä lisäedellytyksenä mainittaisi enää naimattomuutta. 

Kansalaisuudettomalla tarkoitetaan puolestaan henkilöä, jota mikään valtio ei lainsäädäntönsä perusteella pidä kansalaisenaan. Nykyisestä jaottelusta tahtomattaan ja tahdostaan kansalaisuudettomiin luovuttaisiin. 

Esitetyt muutokset eivät vaikuta siihen, kuka voi saada Suomen kansalaisuuden. Suomen kansalaisen lapsen ja adoptiolapsen kansalaisuuden saamisesta tulisi kuitenkin yksinkertaisempaa. Suomen kansalaiselle syntyvä tai adoptoitava lapsi saisi Suomen kansalaisuuden jatkossa aina suoraan lain nojalla. Nykyisin joissakin tilanteissa on tehtävä kansalaisuusilmoitus. 

Muutokset koskevat sellaisia tilanteita, joissa lapsella on nykyisin oikeus saada Suomen kansalaisuus kansalaisuusilmoituksen perusteella. Käytännössä muutos vaikuttaisi varsinkin siihen, miten Suomen kansalaisuus periytyy lapselle isältä, jolla on Suomen kansalaisuus. 

Yksi hakemuksesta myönnettävän kansalaisuuden edellytyksistä on se, että hakija on asunut Suomessa riittävän pitkään. Tarkoituksena on, että kansalaisuutta varten vaadittavana asumisaikana voisi olla saman verran ulkomailla kuin nykyisinkin. Ulkomaanmatkojen laskentatapaa kuitenkin yksinkertaistettaisiin. 

Matkat voisivat jakaantua vaaditulle asumisajalle nykyistä joustavammin. Viiden vuoden asumisaikana saisi olla muualla kuin Suomessa enintään 750 vuorokautta, ja niistä enintään 150 vuorokautta saisi ajoittua viimeiselle vuodelle ennen kansalaisuuden myöntämistä. 

Kielitaidon osoittamisen tapoja täydennetään siten, että tyydyttävän ruotsin kielen taidon voisi jatkossa osoittaa myös sellaisella ammatillisella tutkinnolla, joka on suoritettu Ahvenanmaalla. Lisäksi jatkossa katsottaisiin, että auktorisoidulla kääntäjällä tai rekisteröidyllä oikeustulkilla on kansalaisuuteen vaadittava kielitaito, jos suomi tai ruotsi kuuluu hänen työkieliinsä. 

Lakia täsmennettäisiin korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella. Tällä tavoin selkeytettäisiin säännöksiä, jotka koskevat kansalaisuuden saamisen edellytyksenä olevaa selvitettyä henkilöllisyyttä. 

Muutoksilla pyritään siihen, että kansalaisuuslaista kävisi selvästi ilmi, millä perustein henkilöllisyys voidaan arvioida selvitetyksi. Perusteita sinänsä ei ole tarkoitus muuttaa. Yleensä henkilöllisyys todetaan kansallisen passin perusteella, mutta joissakin tilanteissa vaaditaan tietyn määräajan kulumista osoittamaan henkilötietojen pysyvyyttä. 

Ei. Hakemuksesta myönnettävän kansalaisuuden edellytykset säilyvät ennallaan. Kansalaisuuden saaminen hakemuksen perusteella edellyttää edelleenkin muun muassa riittävän pitkää Suomessa asumista, nuhteettomuutta ja tyydyttävää suomen tai ruotsin kielen taitoa. 

Kansalaisuuden saamiselle ei ole tulossa uusia edellytyksiä. Nykyisiin edellytyksiin ei toisaalta ole tulossa helpotuksia, eikä kansalaisuuslakiin ole tulossa uusia poikkeusperusteita. 

Ei. Kansalaisuuden menettämiselle ei ole tulossa uusia perusteita, eikä kansalaisuuden menettämistä koskeviin säännöksiin ole tulossa muutoksia. 

Kansalaisuuden voi edelleenkin menettää, jos sen on saanut antamalla vääriä tietoja. Lapsi voi menettää kansalaisuuden, jos isyys tai äitiys on kumottu ja lapsi on saanut Suomen kansalaisuuden kyseisen vanhemman kansalaisuuden perusteella. Lisäksi kansalaisuuden voi menettää, jos on tuomittu vankeuteen sellaisesta maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikoksesta, joka on kohdistunut Suomen elintärkeitä etuja vastaan. 

Kaikissa näissä tilanteissa kansalaisuuden menettämisestä päättää Maahanmuuttovirasto. 
Ketään ei voida jättää kansalaisuudettomaksi: Suomen kansalaisuuden voi menettää vain henkilö, jolla on myös jonkin toisen valtion kansalaisuus.

Usein kysytyt kysymykset kansalaisuuden menettämisestä

Ei. Suomi on hyväksynyt kaksoiskansalaisuuden, kun nykyinen kansalaisuuslaki tuli voimaan vuonna 2003. Se tarkoittaa sitä, että Suomen kansalaisuutta ei menetä, jos saa hakemuksen perusteella jonkin toisen valtion kansalaisuuden. Suomen kansalaisuuden saaminen ei puolestaan edellytä sitä, että henkilö vapautuisi ensin aiemmasta kansalaisuudestaan. 

Myös ennen vuotta 2003 kaksoiskansalaisuus oli mahdollinen joissakin tilanteissa. Näin oli esimerkiksi silloin, kun lapsi sai syntyessään Suomen ja jonkin toisen valtion kansalaisuuden. Lisäksi toisen valtion kansalaisuuden saattoi säilyttää Suomen kansalaisuuden saadessaan, jos aiemmasta kansalaisuudesta ei voinut vapautua. 

Usein kysytyt kysymykset kaksoiskansalaisuudesta