Skip to content
Government and ministries Media

Työnantajien tulisi tukea jatkossa tehokkaammin maalittamisen uhreja

Sisäministeriö
11.2.2021 9.04
Tiedote 15/2021
Maalittaminen kohdistuu usein yksittäiseen ihmiseen, mutta sillä pyritään vaikuttamaan koko organisaation toimintaan ja päätöksentekoon.
Havainnekuva maalittamisesta: sisäministeriö

Työnantajien tulisi tukea työntekijää, joka joutuu sosiaalisessa mediassa tai muulla tavoin maalittamisen kohteeksi työtehtäviensä vuoksi. Lisäksi poliisin tulee varmistaa yhtenäiset käytännöt maalittamisen tutkinnassa. Näin parannetaan uhrin asemaa ja oikeusturvan toteutumista, toteaa sisäministeriön työryhmä.

Työryhmä luovutti selvityksensä 11. helmikuuta sisäministeri Maria Ohisalolle. Työryhmän tehtävänä oli esittää toimenpide-ehdotuksia maalittamisen vastaisten toimien tehostamiseksi. Työryhmä on tarkastellut maalittamista laajasti eri viranomaisiin, päättäjiin, yrityksiin ja mielipidevaikuttajiin kohdistuvana toimintana. 

Työryhmän selvitykseen on koottu konkreettisia toimenpide-esityksiä maalittamisen ehkäisemiseksi ja maalittamisen uhrien oikeusturvan lisäämiseksi. Raportissa on nostettu esiin myös seikkoja, jotka työnantajien tulisi ottaa jatkossa maalittamistapausten osalta huomioon. Suositukset koskevat sekä julkisen että yksityisen sektorin työnantajia ja järjestötoimijoita. 

– Työnantajien tulisi tukea työntekijöitään laatimalla toimintaohjeet maalittamistilanteiden varalle - eli tilanteisiin, joissa työntekijä, freelancer, toiminnassa mukana oleva vapaaehtoinen tai hänen läheisensä joutuu maalittamisen kohteeksi. Työnantajien tulisi myös ohjata maalittamisen uhriksi joutuneet työntekijät matalalla kynnyksellä tukipalveluiden piiriin. painottaa työryhmän puheenjohtaja, kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen sisäministeriöstä.

Maalittaminen, uhkailu ja painostaminen eivät kuulu demokraattiseen yhteiskuntaan

Maalittaminen on ilmiö, jossa yksi tai useampi toimija kehottaa ja yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhden ihmisen kimppuun eri tavoin, esimerkiksi lähettämällä vihaviestejä sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa. Viranomaisten tavoitteena on edistää avointa ja rakentavaa julkista keskustelua ja ehkäistä maalittamista, joka rajaa julkista keskustelua, toimintaa ja sananvapautta.

Maalittaminen voi ilmetä esimerkiksi suorana tai epäsuorana uhkailuna, tai yksityiselämän tietojen esiin kaivamisena ja niiden vääristelemisenä. Vaikka maalittaminen kohdistuukin usein yksittäiseen ihmiseen, pyritään sillä vaikuttamaan koko organisaation toimintaan tai päätöksentekoon.

– Avoimeen yhteiskuntaamme kuuluu, että viranomaisten toimintaa saa arvostella ja kritisoida. Tätä varten on luotu myös kansalaisten oikeusturvan takaavat järjestelmät, kuten esimerkiksi mahdollisuus kantelun tekemiseen. Maalittamista ei ole viranomaisen toiminnan arvostelu eikä yksittäinen virkatoimen arvostelu, Mankkinen sanoo.

–  Sen sijaan maalittaminen on järjestelmällistä häirintää, jonka tavoitteena on yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeitä organisaatioita tai instituutioita kohtaan tunnetun luottamuksen rapauttaminen yksittäistä työntekijää uhkailemalla tai painostamalla. Tällainen ei kuulu avoimeen yhteiskuntaan, Mankkinen jatkaa. 

Sekä työnantajien että viranomaisten tulisi ohjata maalittamisen uhri aiempaa matalammalla kynnyksellä rikoksen uhrin tukipalveluihin, josta hänet voidaan ohjata oikeiden palveluiden piiriin. 

– Maalittamisen uhrille kokemus on usein lamaannuttava ja pelottava. Tämä on kuitenkin laajempi kuin vain yksittäistä tapausta koskeva ongelma. Jos toimintaan ei puututa, on se vahva viesti maalittajalle, että maalittaminen on hyödyllinen ja tuloksellinen keino vaikuttaa asioihin, Mankkinen sanoo.

Työryhmän mukaan maalittamisen uhrin asemaan ja oikeuksien toteutumiseen rikosprosessissa tulee myös jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Tavoitteena on lisätä viranomaisten tietoisuutta ja koulutusta maalittamistapauksista.

– On tärkeää varmistaa yhtenäiset käytännöt maalittamisen tutkinnassa, jotta rikosvastuu toteutuu maalittamistapauksissa tasapuolisesti, Mankkinen painottaa.

Työryhmä ehdottaa maalittamiselle selkeää määritelmää

Työryhmä esittää myös selkeää määritelmää maalittamiselle:

Maalittaminen on toimintaa, jossa yksittäinen henkilö omin toimin tai muita mobilisoimalla käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän, joka voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoja ovat muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen tai uhkaaminen. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen.

Työryhmän ehdottama maalittamisen määritelmä ei ole laillisesti sitova, mutta sitä voidaan käyttää tiedonkeruun lisäksi koulutuksessa ja yleisen tietoisuuden lisäämisessä maalittamisesta. Yhteinen maalittamisen määritelmä on edellytys sille, että maalittamisen laajuudesta, kohteista ja vaikutuksista yksilöihin ja yhteiskuntaan saadaan luotettavaa ja kattavaa tietoa.

– Jatkon kannalta olisi tärkeä tutkia sitä, kuinka laaja ilmiö maalittaminen on. Työryhmämme ehdottaa, että maalittamisen laajuudesta tehdään tutkimus, Mankkinen päättää.

Lisätiedot:
kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen, p. 0295 488 370, [email protected]