Syrjintälautakunta kielsi syrjinnän etnisen alkuperän perusteella

Vähemmistövaltuutettu pyysi syrjintälautakuntaa selvittämään, onko Tallink Silja Oy rikkonut yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa, kun laivan henkilökunta tarkasti iranilaista syntyperää olevien Suomen kansalaisten A:n ja B:n matkustusasiakirjat laivamatkan yhteydessä ja tarvittaessa sakon uhalla kieltämään Tallink Silja Oy:tä jatkamasta tai toistamasta syrjivää menettelyä.

Vähemmistövaltuutettu oli katsonut, että menettely oli ollut välitöntä syrjintää ja mahdollisesti osin häirintää. Syrjintälautakunta katsoi hakijan esittämän selvityksen synnyttäneen syrjintäolettaman, joten vastaajan tuli näyttää toteen, ettei se ollut menetellyt syrjintäkiellon vastaisesti. Syrjintälautakunta ei pitänyt kaikkiin matkustajiin kohdistettua matkustusasiakirjojen tarkistamista syrjintänä, mutta katsoi vain A:han ja B:hen kohdistuneen passien pois ottamisen olleen heitä välittömästi syrjivä heidän etnisen taustansa perusteella, ja kielsi Tallink Silja Oy:tä jatkamasta A:han ja B:hen tai kehenkään muuhun kohdistuvaa yhdenvertaisuuslain 6 §:n vastaista menettelyä.

Syrjintälautakunta ei pitänyt passien pois ottamista olosuhteet huomioon ottaen niin vakavana menettelynä, että sitä voitaisiin pitää häirintänä. Asiaan liittyvät tapahtumat ja muut olosuhteet huomioon ottaen syrjintälautakunta ei pitänyt tarkoituksenmukaisena uhkasakon asettamista.

Syrjintälautakunta piti 17.12.2012 antamassaan päätöksessä selvitettynä, että hakemuksen perusteena olevat tapahtumat olivat sattuneet laivalla aluksen ollessa vielä Maarianhaminan satamassa, ja sen jälkeen Suomen aluevesillä. Syrjintälautakunta katsoi, että tapaukseen on sovellettava aluemeriperiaatetta, minkä perusteella kaikkia Maarianhaminan satamassa olevia kauppa-aluksia koskee Suomen valtion lainsäädäntö riippumatta siitä, minkä maan rekisterissä alukset ovat. Yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintälautakunnan toimivaltaa ei ole rajattu alueellisesti, joten se on valtakunnallinen viranomainen, joka on toimivaltainen koko Suomen alueella. Koska Ahvenanmaan itsehallintolaista ei muuta johdu, syrjintälautakunta katsoi asian kuuluvan sen toimivaltaan.

Euroopan unionioikeuden oikeussuojaa ja hallinnollista toimeenpanoa sekä soveltamista koskeva tehokkuusvaatimus edellyttää, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen ei saa olla käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Yksilöillä on oltava todellinen mahdollisuus oikeussuojaan.

Vaikka Tallink Silja oy ei omista M/S Victoria I alusta, eikä operoi sitä, vaan laivaa operoi samaan konserniin kuuluva AS Tallink Grupp, syrjintälautakunta katsoi, että Tallink Silja Oy myy ja markkinoi risteilymatkoja Suomessa samaan konserniin kuuluvan yrityksen lukuun, saaden kyseisestä toiminnasta taloudellista hyötyä. Tallink Silja Oy oli myös maksanut A:lle ja B:lle hyvitystä ylimääräisen risteilymatkan muodossa heille Suomessa sattuneiden tapahtumien johdosta. Konserni esiintyy muutoinkin kuluttajille palveluitaan tarjotessaan yhtenäisenä konsernina, vaikka se koostuu eri yhtiöistä. Syrjintälautakunta katsoi, että Tallink Silja Oy ei voinut pätevästi välttää vastuutaan sillä, että mahdollisesti konsernin muut yhtiöt ovat menetelleet syrjivästi, joten hakijoiden vaade syrjinnän kieltämisestä voitiin kohdistaa Tallink Silja Oy:öön.

Tapausseloste kokonaisuudessaan on julkaistu syrjintälautakunnan internetsivuilla: http://www.syrjintalautakunta.fi

Lisätietoja:
Syrjintälautakunnan sihteeri Juhani Kortteinen p. 071 878 8680, [email protected]