Palautussopimuksista vastaavat EU tai valtiot itse

Takaisinottosopimuksia eli niin kutsuttuja palautussopimuksia on kahdenlaisia: Euroopan unionin takaisinottosopimuksia ja kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia. Lisäksi on olemassa muita takaisinottoa koskevia sopimuksia ja yhteisymmärryspöytäkirjoja.

EU:n takaisinottosopimukset

EU:lla on perustamissopimuksensa nojalla mahdollisuus tehdä kolmansien maiden kanssa sopimuksia näiden unionin alueella oleskelevien kansalaisten palauttamisesta koti- tai lähtömaihinsa. Nämä EU:n tekemät takaisinottosopimukset kattavat kaikki jäsenmaat, jolloin erillisiä kahdenvälisiä sopimuksia ei tarvita.

Jäsenmailla on mahdollisuus EU:n takaisinottosopimusten puitteissa laatia tarkempi kahdenvälinen täytäntöönpanopöytäkirja. Tällaisen Suomi on tehnyt ainoastaan Venäjän kanssa vuonna 2013.

Tällä hetkellä Euroopan unionilla on voimassa oleva takaisinottosopimus seuraavien valtioiden ja itsehallintoalueiden kanssa: Hong Kong (2004), Macao (2004), Sri Lanka (2005), Albania (2006), Venäjä (2007), Ukraina (2008), Makedonia (2008), Bosnia-Hertsegovina (2008), Montenegro (2008), Serbia (2008), Moldova (2008), Pakistan (2010), Georgia (2011), Armenia (2014), Azerbaidžan (2014), Turkki (2014) ja Kap Verde (2014).

Euroopan unionin neuvosto on antanut EU:lle valtuuden neuvotella palautussopimuksista myös seuraavien valtioiden kanssa: Marokko (2000), Kiina (2002), Algeria (2002), Valko-Venäjä (2011), Tunisia (2014) ja Jordania (2015). Neuvotteluprosessi näiden maiden osalta ei ole toistaiseksi edennyt takaisinottosopimukseen saakka.

Näiden lisäksi komissio aloitti takaisinottosopimusneuvottelut Nigerian kanssa lokakuussa 2016. Tämän jälkeen neuvottelujen piiriin on tarkoitus ottaa vielä uusia maita ja laajentaa EU:n takaisinottosopimusten piiriä.

Kahdenväliset takaisinottosopimukset

EU-sopimusten lisäksi Suomella on edelleen kahdenväliset takaisinottosopimukset Viron (1996), Latvian (1997), Liettuan (1997), Bulgarian (1998), Romanian (2001), Sveitsin (2010) ja Kosovon (2013) kanssa. Kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia on edelleenkin mahdollista solmia niiden maiden kanssa, joilla ei ole EU-takaisinottosopimusta. Esimerkkinä tästä on takaisinottosopimus Kosovon kanssa.

Muut takaisinottoa koskevat sopimukset ja pöytäkirjat

Myös Pohjoismaiseen passintarkastussopimukseen (1958) liittyy takaisinottovelvoite; Pohjoismaat voivat tietyin edellytyksin keskenään palauttaa laittomasti alueella liikkuvia kolmansien maiden kansalaisia.

Hallituksen turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman (8.12.2015) mukaan neuvottelut Irakin, Afganistanin ja Somalian kanssa kahdenvälisten palautussopimusten osalta pyritään saamaan valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Afganistanin osalta asiaan liittyvä yhteistyöpöytäkirja on jo allekirjoitettu (4.10.2016). Neuvottelut palautuksia koskevien yhteistyöpöytäkirjojen tekemiseksi Irakin ja Somalian kanssa ovat edenneet eri vaiheisiin.

Lisäksi Maahanmuuttovirasto on tehnyt Somalimaan (ei Somalian) kanssa vapaaehtoista paluuta koskevan yhteistyöpöytäkirjan vuonna 2012.