Usein kysytyt kysymykset kaksoiskansalaisuudesta

Suomen kansalaisella voi olla Suomen kansalaisuuden lisäksi myös yhden tai useamman muun valtion kansalaisuus. Suomen kansalaisuutta ei menetä, jos saa hakemuksen perusteella jonkin toisen valtion kansalaisuuden. Suomen kansalaisuuden saaminen hakemuksesta ei puolestaan edellytä sitä, että henkilö vapautuisi ensin aiemmasta kansalaisuudestaan. 

Myös toisen valtion kansalaisuuslainsäädäntö vaikuttaa kuitenkin aina siihen, onko kaksoiskansalaisuus mahdollinen. Jos esimerkiksi Suomen kansalainen haluaa hakea toisen valtion kansalaisuutta ja tuon toisen valtion lainsäädäntö ei salli kaksoiskansalaisuutta, henkilö joutuu valitsemaan, haluaako hän luopua Suomen kansalaisuudesta saadakseen tuon toisen valtion kansalaisuuden. Vastaavasti jos Suomen kansalaisuutta hakee ulkomaalainen, jonka kansalaisuusvaltio ei hyväksy kaksoiskansalaisuutta, hänen täytyy luopua toisesta kansalaisuudestaan saadakseen Suomen kansalaisuuden. 

Suomi hyväksyi kaksoiskansalaisuuden vuonna 2003 voimaan tulleella kansalaisuuslailla. Myös ennen vuotta 2003 kaksoiskansalaisuus oli mahdollinen joissakin tilanteissa. Näin oli esimerkiksi silloin, kun lapsi sai syntyessään Suomen ja jonkin toisen valtion kansalaisuuden. Lisäksi toisen valtion kansalaisuuden saattoi säilyttää Suomen kansalaisuuden saadessaan, jos aiemmasta kansalaisuudesta ei voinut vapautua. 

Kukin maa määrittelee itse lainsäädännössään, kuka on sen kansalainen. Kehityskulkuna on kansainvälisesti ollut kaksoiskansalaisuuden hyväksyminen rajoituksitta. Esimerkiksi kaikissa Pohjoismaissa kaksoiskansalaisuus sallitaan. 

Silloinkin, kun suhtautuminen kaksoiskansalaisuuteen on kielteistä, valtiot ovat säätäneet pääsäännöstä poikkeuksia esimerkiksi syntymäperiaatteen, avioliiton solmimisen tai sen vuoksi, että toisesta kansalaisuudesta vapautuminen on mahdotonta.  

Euroopan muuttoliikeverkosto (EMN) teki vuonna 2020 tutkimuksen kansalaisuuden saamisesta Euroopassa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 25 Euroopan maata. Tutkimuksen mukaan suurin osa maista hyväksyi kaksoiskansalaisuuden. Osassa maita kansalaisuuden saaminen edellytti sitä, että henkilö vapautuu ensin aiemmasta kansalaisuudestaan, mutta tästä vaatimuksesta oli myös lukuisia poikkeuksia. 

Vuoden 2020 lopussa Suomessa asui vakituisesti 143 256 henkilöä, joilla oli kaksoiskansalaisuus. Heistä 36 833 oli Suomessa syntyneitä Suomen kansalaisia, joille on myönnetty jonkin toisen maan kansalaisuus. Vastaavasti 106 423 henkilöä oli ulkomaiden kansalaisia, joille on myönnetty Suomen kansalaisuus.

Suurimmat kaksoiskansalaisuusryhmät vuoden 2020 lopussa olivat Venäjän kansalaiset (34 890), Ruotsin kansalaiset (8 987), Somalian kansalaiset (7 469), Viron kansalaiset (6 923) ja Irakin kansalaiset (5 923).

Suomen kansalaisuuden saaneet | Tilastokeskus

Suomea sitovat kansainväliset sopimukset vaikuttavat siihen, mitä kaksoiskansalaisuudesta voidaan säätää. Keskeinen merkitys on kansalaisuudesta tehdyllä eurooppalaisella yleissopimuksella, johon Suomi on sitoutunut. Sopimuksen mukaan kansalaisuutta koskeviin määräyksiin ei saa sisältyä eroja tai käytäntöjä, jotka merkitsevät sukupuoleen, uskontoon, alkuperään, ihonväriin tai kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää. 

Sopimusvaltion on sallittava kaksoiskansalaisuus suoraan lain nojalla silloin, kun lapset saavat syntyessään automaattisesti useamman kansalaisuuden ja silloin, kun avioliiton kautta saadaan automaattisesti kansalaisuus. Sopimusvaltio ei saa asettaa toisen valtion kansalaisuudesta vapautumista tai menettämistä sopimusvaltion kansalaisuuden saamisen tai säilyttämisen ehdoksi, jos tällainen vapautuminen tai menettäminen ei ole mahdollista tai jos sitä ei voida kohtuudella edellyttää.

Perustuslain mukaan Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella. Kansalaisuuden voi saada myös hakemuksen tai ilmoituksen perusteella. Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöstä ei tule kansalaisuudetonta. 

Tarkemmin kansalaisuuden saamisen ja menettämisen edellytyksistä ja käytännöistä säädetään kansalaisuuslaissa.

Kaksoiskansalaisuus ei sinänsä ole este mihinkään virkaan. Virkamiesten nuhteettomuutta, riippumattomuutta ja luotettavuutta arvioidaan tapauskohtaisesti muun muassa Suojelupoliisin tekemillä turvallisuusselvityksillä.

Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen sotilasvirkoihin on vuodesta 2019 alkaen voitu nimittää vain, jos henkilöllä ei ole sellaista toisen valtion kansalaisuutta tai muuta turvallisuusselvityslaissa tarkoitettua ulkomaansidonnaisuutta, joka voisi vaarantaa valtion turvallisuutta, yleistä turvallisuutta, maanpuolustusta tai Suomen kansainvälisiä suhteita tai palvelusturvallisuutta. Luotettavuuden arvioinnissa olennaista on, voisiko ulkomaansidonnaisuus altistaa selvityksen kohteen ei-toivotulle vaikuttamiselle.

Ulkomaansidonnaisuudet on otettava huomioon myös asianomaisen oman aseman ja suojaamisen kannalta. Henkilö voi joutua ristiriitatilanteeseen, jos häntä tai hänen läheisiään uhataan tai henkilöä muutoin painostetaan toimimaan työtehtäviinsä liittyvien velvollisuuksiensa vastaisesti.

Kaksoiskansalaisuuteen liittyvät uhkat liittyvät erityisesti niihin tilanteisiin, joissa kaksoiskansalainen pääsee työskentelemään kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävään tehtävään. Kaksoiskansalaisen lähtövaltio voi uhkailla ja kiristää omia kansalaisiaan toimimaan esimerkiksi Suomen kansallisen turvallisuuden intressien vastaisesti. 

Suojelupoliisi torjuu uhkaa tekemällä tällaisiin tehtäviin valittavista henkilöistä turvallisuusselvityksen. Siinä voidaan selvittää myös henkilön yhteydet ulkomaille. Suojelupoliisin näkökulmasta turvallisuusselvitysmenettely on tällä hetkellä pääosin toimiva ratkaisu riskien hallitsemiseksi.

Turvallisuusselvitykset | Suojelupoliisi

Hallitusohjelmassa ei ole kansalaisuuteen liittyviä tavoitteita.