Usein kysytyt kysymykset turvapaikanhakijoista

Vuonna 2025 suurin osa kansainvälisen suojelun hakijoista tuli Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Suojelua myönnettiin eniten Somalian, Afganistanin ja Venäjän kansalaisille.

Ukrainasta paenneille Suomi myöntää tilapäistä suojelua. Tilapäinen suojelu eroaa turvapaikan hakemisesta: sitä myönnetään rajatulle kohderyhmälle, eikä siihen sovelleta yksilöllistä harkintaa suojelun tarpeesta kuten turvapaikanhakijoihin. Suomeen saapuvien ukrainalaisten määrä muodostaa edelleen merkittävän osan maahanmuutosta.

Tutustu tilastoihin | Migri.fi

Turvapaikanhakija on henkilö, joka hakee kansainvälistä suojelua. Kansainvälistä suojelua voi saada, jos henkilöllä on aihetta perustellusti pelätä joutuvansa vainotuksi (alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta) tai jos hän joutuisi muuhun todelliseen vaaraan kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan. Tällöin henkilölle myönnetään oleskelulupa turvapaikan tai toissijaisen suojelun perusteella. 

Lue lisää turvapaikan hakemisesta | Migri.fi

Vastaanottopalvelujen saajasta ja vastaanottopalveluista säädetään laissa kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta.  Lähtökohtaisesti turvapaikanhakija on päätöstä odottaessaan vastaanottojärjestelmän piirissä ja oikeutettu vastaanoton palveluihin. Myöhemmän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tehnyt on kuitenkin oikeutettu vastaanottopalveluihin vain tietyissä tilanteissa. Vastaanottokeskus järjestää turvapaikanhakijalle majoituksen, taloudellista tukea ja muun huolenpidon vastaanottolain mukaisesti.

Lisätietoa eri palveluista | Migri.fi

Turvapaikkahakemuksen käsittelyajoista säädetään esimerkiksi menettelyasetuksessa ja ulkomaalaislaissa. Turvapaikkapäätöksen tekemiseen kuluva aika vaihtelee ja se on riippuvainen esimerkiksi siitä mihin menettelyyn hakija ohjautuu.

Tarkista käsittelyaika käsittelyaikalaskurista | Migri.fi

Lähtökohtana on, että palautettava maksaa aina matkansa itse, jos hänellä on rahaa. Muussa tapauksessa palautuskustannukset jäävät yhteiskunnan maksettavaksi.

Poliisilla on palautustoimintaa varten käytössään arviomääräraha, jonka turvin maastapoistamispäätöksiä voidaan panna täytäntöön.

Palautuslentojen kustannukset vaihtelevat etäisyyksien, palautettavien henkilöiden määrän ja lentokoneen tyypin mukaan. Kun puhutaan charter-lennoista, joilla palautetaan useita, joskus jopa useita kymmeniä henkilöitä kerrallaan, lennon kustannukset vaihtelevat 20 000 ja 200 000 euron välillä. 

Kansainväliset sopimukset sekä EU:n yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevat säädökset velvoittavat Suomea ja muita EU-maita ottamaan vastaan turvapaikkahakemuksen ja antamaan kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville. 

Jos turvapaikanhakijaa epäillään Suomessa rikoksesta, poliisi käynnistää aina normaalin rikostutkinnan. Teon vakavuudesta riippuen epäilty voidaan vangita tutkinnan ajaksi. Rikoksen tekijää rangaistaan Suomen lakien mukaan taustasta riippumatta.

Määritelmäasetuksessa säädetään siitä, milloin pakolaisasema (turvapaikka) tai toissijainen suojeluasema jätetään myöntämättä ja milloin jo myönnetty asema poistetaan.

Pakolaisasema jätetään myöntämättä, jos on vakavaa aihetta epäillä henkilön syyllistyneen rikokseen rauhaa vastaan, sotarikokseen tai rikokseen ihmisyyttä vastaan tai jos henkilö on tehnyt törkeän muun kuin poliittisen rikoksen turvapaikkamaan ulkopuolella tai syyllistynyt tekoon, joka on YK:n päämäärien ja periaatteiden vastainen. 

Pakolaisasema voidaan jättää myöntämättä tai se on poistettava , jos henkilön katsotaan olevan vaaraksi Suomen turvallisuudelle taikka jos henkilö on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta ja on vaaraksi Suomelle.

Toissijainen suojeluasema jätetään myöntämättä, jos on vakavaa aihetta epäillä henkilön syyllistyneen rikokseen rauhaa vastaan, sotarikokseen tai rikokseen ihmisyyttä vastaan taikka jos henkilö on tehnyt törkeän rikoksen ennen saapumistaan Suomeen tai jos henkilö on tuomittu törkeästä rikoksesta Suomeen saapumisen jälkeen tai syyllistynyt tekoon, joka on YK:n päämäärien ja periaatteiden vastainen.. Toissijainen suojeluasema jätetään myöntämättä myös tilanteessa, jossa henkilö on vaaraksi yleiselle järjestykselle tai kansalliselle turvallisuudelle. Myös edellä mainittuihin tekoihin yllyttäminen tai muulla tavoin niihin osallistuminen johtaa toissijaisen suojeluaseman myöntämättä jättämiseen. Vastaavilla syillä jo myönnetty toissijainen suojeluasema on määritelmäasetuksen mukaan poistettava.

Hallinta-asetuksen pääperiaate on, että hakijan turvapaikkahakemus käsitellään vain yhdessä valtiossa. Tämä valtio voi olla EU:n jäsenvaltio, Norja, Islanti, Sveitsi tai Liechtenstein. 

Turvapaikanhakijoiden on jätettävä hakemus ensimmäisessä jäsenmaassa, johon he saapuvat, tai jossa he oleskelevat laillisesti, mutta aiemman Dublin-asetuksen tavoin edelleen sovelletaan sääntöä, jonka nojalla tiettyjen kriteerien täyttyessä toinen jäsenmaa voidaan osoittaa vastaamaan turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

Asetus sisältää perusteet, joiden nojalla hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio määritellään. Siinä on myös selkeytetty vastuukriteerejä ja yksinkertaistettu sääntöjä, jotka koskevat hakijan siirtämistä jäsenmaasta toiseen. Hallinta-asetus sisältää myös tarkistettuja toimia, joilla pyritään estämään turvapaikanhakijoita käyttämästä järjestelmää väärin ja vältetään edelleen liikkuminen. 

Perusteita vastuun määrittämisestä sovelletaan asetuksessa mainitussa järjestyksessä. Vastuuvaltion selvittää se maa, jossa hakija on jättänyt ensimmäisen turvapaikkahakemuksensa.

Vastuuperusteet ovat seuraavat:

• valtio, jossa hakijalla on (tietyin edellytyksin) perheenjäseniä
• valtio, joka on myöntänyt hakijalle oleskeluluvan tai viisumin (voimassaoleva tai tietyn aikarajan sisällä umpeutunut)
• valtio, johon sijoittunut oppilaitos on myöntänyt hakijalle tutkinto- tai pätevyystodistuksen
• valtio, jonka ulkorajan hakija on ylittänyt viisumivapauden turvin
• valtio, jonka lentokentän kansainvälisellä kauttakulkualueella hakija on tehnyt hakemuksensa
• valtio, jonka ulkorajan hakija on luvattomasti ylittänyt kolmannesta maasta käsin
• valtio, johon hakija on siirretty sisäisenä siirtona rajanylityksen jälkeen.

Jos mikään edellä mainituista vastuuperusteista ei sovellu, vastuussa on se valtio, jossa turvapaikkahakemus on tehty. Jos hakija tekee myöhemmin uuden hakemuksen jossain muussa valtiossa, on vastuuvaltion otettava hakija takaisin. Asetus sisältää myös erityissäännökset vastuuvaltion määrittämisestä silloin, kun hakija on yksintullut alaikäinen.

Maahanmuuttoviraston on takaisinottoilmoituksessa tai vastaanottoa koskevassa pyynnössään esitettävä ne todisteet, joihin pyynnön saavan valtion vastuu sen mukaan perustuu. Jos pyyntöön saadaan myönteinen vastaus, hakemus jätetään tutkimatta ja hakija siirretään vastuuvaltioon. 

Usein matkalle kohti Eurooppaa lähetetään perheenjäsen, jolla on suurin todennäköisyys selvitä vaarallisesta matkasta. Ajatuksena voi myös olla, että nuorilla miehillä on parhaat mahdollisuudet työllistyä ja näin auttaa perhettään. 

Kaikki turvapaikanhakijat eivät täytä kansainvälisen suojelun saamisen edellytyksiä eivätkä saa jäädä maahan. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen hakijan edellytetään poistuvan Suomesta.

Hakijat voivat saada tukea vapaaehtoiseen paluuseen. Jos hakija ei poistu vapaaehtoisesti, viranomaiset palauttavat hänet kotimaahansa. Palautukset edellyttävät yhteisymmärrystä vastaanottavan valtion kanssa. Yleensä tämä onnistuu, mutta eräät valtiot eivät kaikissa tapauksissa ota palautettavia kansalaisiaan vastaan. Tällöin henkilö saattaa jäädä Suomeen, mutta hänen oleskelunsa maassa on laitonta ja hän saa yhteiskunnalta vain välttämättömän avun. 

Lue lisää vapaaehtoisesta paluusta ja palauttamisesta

Vastaanottokeskus on paikka, johon turvapaikanhakija majoitetaan hakemuksensa käsittelyn ajaksi. Vastaanottokeskusten lukumäärä riippuu turvapaikanhakijoiden määrästä. Vastaanottokeskusten joukossa on myös ilman huoltajaa maahan tulleille lapsille tarkoitettuja yksiköitä.

Lisätietoa vastaanottokeskuksista | Migri.fi

Takaisinottosopimuksia eli niin kutsuttuja palautussopimuksia on kahdenlaisia: Euroopan unionin takaisinottosopimuksia ja kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia. Lisäksi on olemassa yhteisymmärryspöytäkirjoja ja muita takaisinottoa koskevia sopimuksia. 

Lue lisää palautussopimuksista

Vastaanottorahaa myönnetään, jos henkilö on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllä tai muista tuloista tai varoista. Vastaanottoraha on suunniteltu lyhytaikaiseksi etuudeksi.

Vastaanottorahan määrää koskevat ajantasaiset luvut on löytyvät Maahanmuuttoviraston verkkosivuilta.

Lue lisää vastaanottorahasta | Migri.fi