Kenet voidaan palauttaa ja miten?

Jokainen turvapaikkapäätös tutkitaan yksilöllisesti. Suomen turvapaikkaprosessi ja -päätöksenteko perustuvat EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin. Ulkomaalaislaissa on huomioitu perustuslaki, ihmisoikeudet ja palautuskielto. Maahanmuuttovirasto noudattaa ulkomaalaislakia tehdessään turvapaikkapäätöksiä.

Ihmistä ei palauteta kotimaahansa, jos hänellä on vaara joutua siellä vainon tai kidutuksen kohteeksi. Ihmisiä ei myöskään palauteta taisteluiden keskelle. Turvapaikkapäätöksenteko perustuu yksilölliseen harkintaan, jossa otetaan huomioon jokaisen henkilökohtainen tilanne, pakolaisoikeuden periaatteet ja ajantasainen maatieto.

Kaikilla ei kuitenkaan ole edellytystä saada Suomesta turvapaikkaa tai muuta kansainvälistä suojelua. Pelkästään sukupuoli, ikä tai ammatti ei riitä syyksi turvapaikkaan. On myös hyvä muistaa, että ulkomaalaislain mukaisen kansainvälisen suojelun antamisen tarkoitus ei ole turvata kaikille samanlaista elämää kuin esimerkiksi Suomessa, vaan antaa turvaa henkilöille, jotka ovat kotimaassaan henkilökohtaisen vainon vaarassa.

Jos ihminen ei täytä turvapaikan saamisen edellytyksiä, turvapaikkapäätös on kielteinen ja edessä on kotiinpaluu. Jokainen hakija voi valittaa saamastaan päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Poliisi panee täytäntöön vain sellaisia palautuksia, joissa kielteinen päätös on täytäntöönpanokelpoinen eikä ulkomaalaisella ole oikeutta enää oleskella Suomessa. Tässä tapauksessa ihmiselle tarjotaan aina ensimmäisenä vapaaehtoisen paluun mahdollisuutta.

Ihmiselle, jolla ei ole edellytyksiä saada kansainvälistä suojelua tai muuta oleskelulupaa, on velvollisuus palata kotimaahansa. Hänelle annetaan ensisijaisesti mahdollisuus palata kotimaansa vapaaehtoisesti. Se on inhimillisin tapa ja palaajan kannalta paras ratkaisu.

Vapaaehtoinen paluu voidaan myös toteuttaa viranomaisten järjestämänä avustettuna paluuna. Maahanmuuttoviraston yhteistyökumppani avustetussa vapaaehtoisessa paluussa on kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM. Palaajalle maksetaan paluuliput, paikallinen IOM on usein palaajaa vastassa ja palaajan on mahdollista saada taloudellista tai aineellista tukea, jolla aloittaa elämä kotimaassa uudelleen. Tuen avulla voi esimerkiksi aloittaa opiskelun tai tukea voi käyttää pienyrityksen perustamiseen.

Jos ihminen ei suostu noudattamaan palautuspäätöstä vapaaehtoisesti, palauttaminen siirtyy poliisin tehtäväksi. Poliisin lakisääteinen tehtävä on huolehtia siitä, että Suomessa ei oleskele ihmisiä, joilla ei ole siihen laillista oikeutta.

Poliisi voi palauttaa ihmisen joko valvottuna tai saatettuna. Valtaosa poliisin toteuttamista palautuksista tapahtuu normaaleilla reittilennoilla. Osa palautuslennoista on tilauslentoja, joilla on mukana riittävä määrä poliiseja varmistamassa turvallisuutta.

Palautus saatettuna on yleensä viimeinen keino, jos mikään muu tapa ei ole mahdollinen. Useimmiten saattamalla tapahtuvaan palautukseen ei liity minkäänlaista fyysistä pakottamista, minkä vuoksi siitä käytetty pakkopalautus-sana antaa virheellisen kuvan. ”Pakko” viittaa palautuksen yhteydessä ensisijaisesti siihen, että palautettavalla ei ole muita vaihtoehtoja kuin noudattaa poliisin järjestelyjä palaamiseen liittyen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo palautuksia, ja valtuutetun toimiston virkamies voi tarvittaessa osallistua myös lennolle.

Palautus voi lykkääntyä muun muassa terveydellisistä syistä. Tällöin palautusta voidaan lykätä ja henkilölle voidaan myöntää tilapäinen oleskelulupa, jos lykkäys on pidempiaikainen.

Suomi noudattaa palautuskieltoon liittyviä säännöksiä. Palautuskielto sisältyy perustuslakiin, ulkomaalaislakiin sekä kansainvälisiin sopimuksiin, joita Maahanmuuttovirasto ja muutoksenhakutuomioistuimet noudattavat ratkaistessaan turvapaikka-asioita. Palautuskielto määrää, että ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Palautuskielto huomioidaan prosessin joka vaiheessa:

• Maahanmuuttovirasto ottaa palautuskiellon huomioon tehdessään turvapaikkapäätöstä.

• Hallinto-oikeus ottaa palautuskiellon huomioon käsitellessään hakijan valitusta kielteisestä päätöksestä.

• Poliisi ottaa palautuskiellon huomioon ennen kuin palauttaa kielteisen päätöksen saaneen ulkomaalaisen.

Palauttamiskiellosta on ehdottomat ja velvoittavat säännökset useassa kansainvälisessä sopimuksessa, EU-lainsäädännössä sekä Suomen kansallisessa lainsäädännössä.

Vaikka ihminen ei voisi palata kotipaikkakunnalleen, pakolaisoikeuden mukaan henkilö voi siirtyä tietyin edellytyksin kotimaassaan muille alueille. Tätä kutsutaan sisäiseksi paoksi ja sen mahdollisuus arvioidaan jokaisen hakijan kohdalla erikseen. Sisäinen pako sisältyy EU-säädöksiin ja ulkomaalaislakiin.

Sisäistä pakoa ei sovelleta esimerkiksi henkilöön, joka joutuisi palatessaan haavoittuvaan asemaan. Tällöin ihminen saa oleskeluluvan ja voi jäädä Suomeen. Arvio on aina yksilöllinen.

Maahanmuuttoviraston arviot maiden turvallisuustilanteesta perustuvat useisiin eri lähteisiin, joita ovat muun muassa

• YK:n pakolaisjärjestö UNHCR

• kansainväliset ja paikalliset ihmisoikeusjärjestöt

• kansalaisjärjestöt, tutkimuslaitokset, muiden maiden maatietopalvelut ja kansainväliset uutistoimistot.

Julkisten lähteiden ohella maatietopalvelu saa ajantasaista lähtömaatietoa erityisesti Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EASOn kautta, viranomaisyhteistyössä EU-maiden maatietoasiantuntijoiden kanssa ja eri maita koskevissa maakokouksissa.

Esimerkiksi ulkoministeriön julkaisemia matkustustiedotteita ei voi suoraan verrata Maahanmuuttoviraston käyttämään maatietoon, koska arviot koskevat jo lähtökohtaisesti eri ihmisryhmiä. Ulkoministeriön matkustustiedote on kohdistettu suomalaisille, jotka harkitsevat matkustamista maailmalle, ja se korostaa juuri ulkomaalaisiin kohdistuvia riskejä.

Turvallisuustilanne voi eri maissa olla hyvinkin erilainen riippuen siitä, onko kyse maan kansalaisesta vai sinne matkustavasta ulkomaalaisesta. Maa voi olla turvallinen turistille, mutta maan kansalaista voi uhata esimerkiksi poliittinen vaino.

Kirjallinen, erillinen maa-arvio tehdään puolivuosittain, mutta yksittäiset hakemukset käsitellään ja ratkaistavaan aina ajantasaisen lähtömaatiedon perusteella, jota hankkivat lähtömaatietotutkijat. Myös hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntö otetaan välittömästi huomioon uusia hakemuksia ratkaistaessa.

Lapsia kohdellaan aina heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, ja heidät ohjataan aina ensisijaisesti avustetun vapaaehtoisen paluun piiriin. Missään EU-maassa ei myönnetä turvapaikkaa automaattisesti esimerkiksi kaikille alle 18-vuotiaille.

Jos palautettava on silminnähden raskaana tai hän kertoo raskaudestaan itse, poliisi konsultoi lääkäriä siitä, onko lentäminen raskaana olevalle ylipäätään turvallista.

Palautus voi lykkääntyä muun muassa terveydellisistä syistä. Tällöin henkilölle voidaan myöntää myös tilapäinen oleskelulupa, jos lykkäyksen tarve on pidempiaikainen.