Maasta poistaminen ja poistuminen

Henkilöllä, jolla ei ole laillisen oleskelun edellytyksiä Suomessa, on velvollisuus poistua maasta. Tämä tarkoittaa muun muassa kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen saaneita ihmisiä tai rikosten perusteella käännytys- tai karkottamispäätöksen saaneita. Suurimmassa osassa tapauksista, jos asiaan ei liity esimerkiksi uhkaa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle tai pakenemisen vaaraa, henkilölle varataan aika poistua maasta vapaaehtoisesti. Tällöin hän voi itse huolehtia paluujärjestelyistään. Jos vapaaehtoisen paluun aikaa ei ole määrätty tai sitä ei noudateta, poliisilla tai rajatarkastusviranomaisella on velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin henkilön poistamiseksi maasta.

Valtaosa viranomaisten täytäntöön panemista palautuksista toteutetaan normaaleilla reittilennoilla. Tarvittaessa palautuksissa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi Frontexin yhteisiä palautuslentoja. Viranomainen joko valvoo, että palautettava nousee koneeseen tai tarvittaessa saattaa henkilön lopulliseen määränpäähänsä.

Palautuskielto määrää, että ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Palautuskielto on otettava huomioon kaikissa vaiheissa prosessia, sekä Maahanmuuttoviraston, poliisin tai rajatarkastusviranomaisen maastapoistamispäätökseen johtavassa harkinnassa että päätöksen täytäntöönpanovaiheessa.

Palautuskiellon noudattaminen ja viranomaisten päätösten oikeellisuus varmistetaan ensisijaisesti siten, että palautuspäätöksen saaneella on mahdollisuus valittaa maastapoistamispäätöksestä hallintotuomioistuimeen. Tietyissä tilanteissa henkilöllä on oikeus odottaa hallintotuomioistuimen päätöstä valitukseensa Suomessa. Hallintotuomioistuin voi aina myös tarvittaessa kieltää maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes valitusasia on käsitelty.

Päätöksen täytäntöönpanovaiheessa poliisi varmistaa palautuskiellon noudattamisen tarkistamalla tilanteen mahdollisten olosuhdemuutosten tai muiden uusien perusteiden varalta. Poliisin ohjeistuksessa on erityisesti kiinnitetty huomiota tiiviiseen yhteistyöhön ja selkeisiin toimintaprosesseihin hallintotuomioistuinten ja Migrin kanssa.

Jokainen turvapaikkapäätös tutkitaan yksilöllisesti. Suomen turvapaikkaprosessi ja -päätöksenteko perustuvat EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin. Ulkomaalaislaissa on huomioitu perustuslaki, ihmisoikeudet ja palautuskielto. Maahanmuuttovirasto noudattaa ulkomaalaislakia tehdessään turvapaikkapäätöksiä.

Ketään ei palauteta kotimaahansa, jos hänellä on vaara joutua siellä vainon tai kidutuksen kohteeksi. Ihmisiä ei myöskään palauteta taisteluiden keskelle. Turvapaikkapäätöksenteko perustuu yksilölliseen harkintaan, jossa otetaan huomioon jokaisen henkilökohtainen tilanne, pakolaisoikeuden periaatteet ja ajantasainen maatieto. Joissain tilanteissa arvioidaan, että vaikka ihminen ei voisi palata kotipaikkakunnalleen, henkilö voi siirtyä tietyin edellytyksin kotimaassaan muille alueille. Tätä kutsutaan pakolaisoikeudessa sisäiseksi paoksi.

Kaikilla ei kuitenkaan ole edellytystä saada Suomesta turvapaikkaa tai muuta kansainvälistä suojelua. Pelkästään sukupuoli, ikä tai ammatti ei riitä syyksi turvapaikkaan. On myös hyvä muistaa, että ulkomaalaislain mukaisen kansainvälisen suojelun antamisen tarkoitus ei ole turvata kaikille samanlaista elämää kuin esimerkiksi Suomessa, vaan antaa turvaa henkilöille, jotka ovat kotimaassaan henkilökohtaisen vainon vaarassa.

Jos henkilöei täytä turvapaikan saamisen edellytyksiä, turvapaikkapäätös on kielteinen ja hänet määrätään samalla poistumaan maasta. Jokainen hakija voi valittaa saamastaan päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Viranomaiset panevat täytäntöön vain sellaisia palautuspäätöksiä, joissa päätös on täytäntöönpanokelpoinen eikä ulkomaalaisella ole oikeutta enää oleskella Suomessa. Tapauksesta riippuen henkilölle on voitu antaa määräaika poistua maasta vapaaehtoisesti, jona aikana päätöstä ei pääsääntöisesti panna täytäntöön viranomaisten toimesta. Vaikka vapaaehtoisen paluun aikaa ei olisi annettu, viranomainen voi antaa palautettavalle mahdollisuuden poistua maasta valvottuna omin järjestelyin. Jos yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvät seikat edellyttävät palautuksen varmistamista viranomaistoimin, vapaaehtoinen palaaminen omin järjestelyin ei ole mahdollista.
Henkilöllä, jolla ei ole edellytyksiä saada kansainvälistä suojelua tai muuta oleskelulupaa, on velvollisuus palata kotimaahansa. Hänelle annetaan ensisijaisesti mahdollisuus palata kotimaansa vapaaehtoisesti. Se on inhimillisin tapa ja palaajan kannalta paras ratkaisu.

Maahanmuuttovirasto ylläpitää avustetun vapaaehtoisen paluun järjestelmää, jonka kautta tietylle lähinnä turvapaikanhakijataustaiselle henkilöryhmälle voidaan antaa tukea kotimaahan palaamiseen. Maahanmuuttoviraston yhteistyökumppani avustetussa vapaaehtoisessa paluussa on Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM. Palaajalle maksetaan paluuliput, paikallinen IOM on usein palaajaa vastassa ja palaajan on tietyin edellytyksin mahdollista saada taloudellista tai aineellista tukea, jolla aloittaa elämä kotimaassa uudelleen. Tuen avulla voi esimerkiksi aloittaa opiskelun tai tukea voi käyttää pienyrityksen perustamiseen.
Maahanmuuttovirastossa toimii maatietopalvelu, jonka arviot maiden turvallisuustilanteesta perustuvat oman tiedonhaku- ja tutkimustoiminnan lisäksi useisiin eri lähteisiin.

ulkisten lähteiden ohella maatietopalvelu saa ajantasaista lähtömaatietoa erityisesti Euroopan unionin turvapaikkavirasto EUAA:n kautta, viranomaisyhteistyössä EU-maiden maatietoasiantuntijoiden kanssa ja eri maita koskevissa maakokouksissa.

Lisäksi lähteitä ovat muun muassa:
- YK:n pakolaisjärjestö UNHCR
- kansainväliset ja paikalliset ihmisoikeusjärjestöt
- kansalaisjärjestöt, tutkimuslaitokset, muiden maiden maatietopalvelut ja kansainväliset uutistoimistot.
Esimerkiksi ulkoministeriön julkaisemia matkustustiedotteita ei voi suoraan verrata Maahanmuuttoviraston käyttämään maatietoon, koska arviot koskevat jo lähtökohtaisesti eri ihmisryhmiä. Ulkoministeriön matkustustiedote on kohdistettu suomalaisille, jotka harkitsevat matkustamista maailmalle, ja se korostaa juuri ulkomaalaisiin kohdistuvia riskejä.

Turvallisuustilanne voi eri maissa olla hyvinkin erilainen riippuen siitä, onko kyse maan kansalaisesta vai sinne matkustavasta ulkomaalaisesta. Kirjallinen, erillinen maa-arvio tehdään puolivuosittain, mutta yksittäiset hakemukset käsitellään ja ratkaistavaan aina ajantasaisen lähtömaatiedon perusteella, jota hankkivat lähtömaatietotutkijat. Myös hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntö otetaan välittömästi huomioon uusia hakemuksia ratkaistaessa.
Palaajan henkilökohtainen tilanne ja muut asiaan vaikuttavat seikat, kuten esimerkiksi sairaus, vamma tai ikä, otetaan huomioon paluujärjestelyissä.

Lapsia kohdellaan aina heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, ja heidät ohjataan aina ensisijaisesti avustetun vapaaehtoisen paluun piiriin.

Jos palautettava on raskaana, poliisi konsultoi lääkäriä siitä, onko lentäminen raskaana olevalle ylipäätään turvallista.

Palautus voi lykkääntyä muun muassa terveydellisistä syistä. Tällöin henkilölle voidaan myöntää myös tilapäinen oleskelulupa, jos lykkäyksen tarve on pidempiaikainen.
Suomi poistaa maasta esimerkiksi henkilöitä:
- joille ei ole myönnetty oleskelulupaa, jota oleskelun jatkaminen edellyttäisi, joiden oleskelulupa on peruutettu tai pakolaisasema lakkautettu ja joilla ei ole enää edellytyksiä lailliselle oleskelulle
- jotka on päätetty käännyttää tai karkottaa maasta rikoksiin syyllistymisen perusteella
- jotka eivät ole hakeneet tarvittavaa oleskeluoikeutta.
Lisäksi poliisi siirtää turvapaikanhakijan tarvittaessa toiseen jäsenvaltioon, joka on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.
Jos henkilö ei suostu noudattamaan palautuspäätöstä vapaaehtoisesti tai vapaaehtoiselle paluulle ei ole annettu mahdollisuutta, palauttaminen siirtyy poliisin tai rajatarkastusviranomaisen tehtäväksi. Palautuksesta vastuussa oleva viranomainen varmistaa, tarvittaessa turvaamistoimia ja pakkokeinoja käyttäen, että palautettava henkilö saadaan suunnitelman mukaisesti lennolle ja lopulliseen määränpäähänsä. Poliisin ja rajatarkastusviranomaisen lakisääteinen tehtävä on huolehtia siitä, että Suomessa ei oleskele ihmisiä, joilla ei ole siihen laillista oikeutta.

Viranomaiset voivat palauttaa ihmisen henkilön joko valvottuna tai saatettuna. Valtaosa viranomaisten toteuttamista palautuksista tapahtuu normaaleilla reittilennoilla. Osa palautuslennoista on tilauslentoja, joilla on mukana riittävä määrä viranomaisten koulutettuja saattajia varmistamassa matkan toteutumista ja turvallisuutta lennolla.

Palautus saatettuna on yleensä viimeinen keino, jos mikään muu tapa ei ole mahdollinen. Useimmiten saattamalla tapahtuvaan palautukseen ei liity fyysistä pakottamista. Saattamisen tarkoituksena on ensisijaisesti varmistaa muiden lennolla olevien matkustajien turvallisuus ja palautettavan päätyminen lopulliseen määränpäähänsä. Usein palautuslennoilla on välilaskuja, joten jo käytännön syistä viranomaissaattaja on tarpeen asioitaessa lentokenttäviranomaisten kanssa matkan aikana.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo palautuksia, ja valtuutetun toimiston virkamies voi tarvittaessa osallistua myös palautuksen täytäntöönpanoon.

Palautus voi siirtyä muun muassa terveydellisistä syistä. Henkilölle voidaan hakemuksesta myöntää tilapäinen oleskelulupa, jos este maasta poistumiselle on pidempiaikainen.