Järjestäytynyt rikollisuus vaikuttaa laajasti yhteiskuntaan

Järjestäytyneen rikollisuuden käsitteelle ei ole yhtä, tarkkarajaista määritelmää. Yleensä järjestäytyneellä rikollisuudella tarkoitetaan usean henkilön yhteenliittymää, joka tekee suunnitelmallisesti vakavia rikoksia. Toiminta voi olla monimuotoista, mutta yleensä se on enemmän tai vähemmän jatkuvaa.

Toiminnan tärkein motiivi on tyypillisesti mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn hankkiminen rikollisin keinoin. Tähän päämäärään voidaan pyrkiä hyödyntämällä esimerkiksi tietoverkkoja, yhteiskunnan laillisia rakenteita, korruptiota sekä väkivaltaa tai sen uhkaa.

Perinteisiä järjestäytyneen rikollisuuden rikosaloja ovat esimerkiksi huumausaineiden valmistus, salakuljetus ja kauppa, korkeasti verotettavien tuotteiden (esim. savukkeet) valmistus, salakuljetus ja kauppa, ihmiskauppa ja ihmisten salakuljetus sekä ampuma-aseiden valmistus, salakuljetus ja kauppa sekä rahanpesu.

Järjestäytyneellä rikollisryhmällä on rikosoikeudessa oma erityinen määritelmänsä (rikoslaki 6 luku 5 § 2 momentti). Määritelmä edellyttää seuraavien tekijöiden täyttymistä: 

1. yhteenliittymä, jossa on vähintään kolme henkilöä
2. rakenne jäsentynyt
3. koossa tietyn aikaa 
4. toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Vaihtoehtoisesti rikos voi olla myös kiihottaminen kansanryhmää vastaan (rikoslaki 11 luku 10 §) tai oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen (rikoslaki 15 luku 9 §).

Rakenteet usein monimuotoisia ja verkostomaisia

Järjestäytyneen rikollisuuden arvioidaan kasvavan, kansainvälistyvän ja kovenevan Suomessa tulevina vuosina. Suomessa toimivien rikollisryhmien määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana.

Näkyvin järjestäytyneen rikollisuuden muoto ovat perinteisesti olleet niin sanotut tunnukselliset rikollisryhmät, esimerkiksi tietyt moottoripyöräjengit. Toimijakenttä on kuitenkin huomattavasti monimuotoisempi.

Europolin arvion mukaan suurin osa Euroopassa toimivista järjestäytyneen rikollisuuden organisaatioista on löyhiä, verkostomaisia yhteenliittymiä. Tiukan hierarkkisesti järjestäytyneet ryhmät ovat vähemmistössä. Myös Suomessa toimii useita monimutkaisia verkostoja ja projektimaisia ryhmittymiä, jotka eivät käytä näkyviä tunnuksia. Rajanveto ryhmittymien välillä on vaikeaa, koska esimerkiksi tunnukselliset rikollisryhmät tekevät yhteistyötä muiden ryhmittymien kanssa.

Rikollisorganisaatioiden varsinaisten jäsenten lisäksi tulee huomioida ammattimaiset mahdollistajat (professional enablers) ja palveluntuottajat (crime-as-a-service). Kyse on eräänlaisista järjestäytyneen rikollisuuden toiminnan kannalta välttämättömistä tukitoiminnoista, joihin voi kuulua esimerkiksi väärentäjiä, lainopillisia neuvonantajia, teknisiä asiantuntijoita tai rahanpesijöitä. Mukana on myös toimijoita, jotka väärinkäytöksiin puuttumattomuudellaan mahdollistavat vakavaa rikollisuutta.