Siviilitiedustelulainsäädäntö - kysymyksiä ja vastauksia

  • Mikä nyt muuttuu?

    Suojelupoliisin tiedonhankinnan perusteeksi tulee kansallinen turvallisuus. Lisäksi on tulossa kokonaan uusi laki tietoliikennetiedustelusta. Uudet tiedusteluvaltuudet olisivat vain Suojelupoliisin käytössä ja voimassa myös ulkomailla. Uuden lainsäädännön myötä tietoa voidaan hankkia paremmin sellaisista hankkeista tai toiminnoista, jotka uhkaavat Suomen kansallista turvallisuutta vakavasti.

    Nykyisin tietoa voidaan hankkia ainoastaan, jos epäillään

    • yksittäistä henkilöä
    • yksittäisestä konkreettisesta rikoksesta Suomessa

    Jatkossa tietoa olisi mahdollista hankkia myös

    • kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, joka ei ole rikos tai joka tapahtuu ulkomailla
    • kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, jonka taustahenkilö tai taho ei ole tiedossa

    Tiedusteluvaltuuksia olisi mahdollista käyttää ainoastaan tietojen hankkimiseen kaikkein vakavimmista kansallisen turvallisuuden uhkista

    Tiedustelumenetelmällä saadaan hankkia tietoa:

    1. terrorismista,
    2. ulkomaisesta tiedustelutoiminnasta,
    3. joukkotuhoaseiden suunnittelusta, valmistamisesta, levittämisestä ja käytöstä,
    4. kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettujen kaksikäyttötuotteiden suunnittelusta, valmistamisesta, levittämisestä ja käytöstä,
    5. kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä uhkaavasta toiminnasta,
    6. suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä taikka yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaavasta toiminnasta,
    7. vieraan valtion toiminnasta, joka voi aiheuttaa vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille tai taloudellisille tai muille tärkeille eduille,
    8. kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavasta kriisistä,
    9. kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta,
    10. Suomen kansainvälisen avun antamisen ja muun kansainvälisen toiminnan turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta,
    11. yhteiskuntajärjestystä uhkaavasta kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta.
  • Mitä tietoliikennetiedustelu käytännössä tarkoittaa?

    Tietoliikennetiedustelulla tarkoitetaan sitä, että viranomainen voi saada kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeää tietoa Suomen rajat ylittävistä tietoliikennekaapeleista.

    Ehdotettu sääntely ei mahdollista yleistä, kohdentamatonta ja kaiken kattavaa tietoliikenteen seurantaa tiedustelutoiminnassa, vaan viranomaisen on esitettävä perustelut, miksi on välttämätöntä seuloa tiettyä tietoliikennettä tiettynä aikana. Tietoliikennetiedustelua saisi käyttää ainoastaan suojelupoliisi ja sotilastiedusteluviranomainen. Käräjäoikeus päättää tietoliikennetiedusteluluvan myöntämisestä viranomaisille.

  • Mitä hyötyä tietoliikennetiedustelusta on?

    Tietoliikennetiedustelu parantaisi suomalaisen yhteiskunnan kykyä varautua uudenlaisiin uhkiin. Tietoliikennetiedustelulla ei hankittaisi tietoa rikollisuudesta vaan valtuudet tulisivat vain kaikkein vakavimpien Suomeen kohdistuvien uhkien havaitsemiseen. Tiedustelu tuottaisi valtion ylimmälle johdolle ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon kannalta välttämätöntä tietoa Suomen turvallisuusympäristöstä ja mahdollistaisi sen, että uhkien torjunnasta vastaavat viranomaiset voivat estää niiden toteutumisen.

  • Mitä hyötyä tästä olisi tavalliselle kansalaiselle?

    Kansallista turvallisuutta horjuttavat teot vaikuttavat viime kädessä tavallisiin kansalaisiin ja heidän oikeuksiinsa. Terroritekojen uhrit voivat olla myös yksilöitä, yksittäisiä kansalaisia. Esimerkiksi vakoilulla on kansantaloutta heikentäviä vaikutuksia, jotka saattavat heijastua jopa työllisyystilanteeseen. Tietoliikennetiedustelun avulla turvataan vakaata ja demokraattista yhteiskuntaa, mikä on kaikkien suomalaisten edun mukaista.

  • Mitä ovat uudet toimivaltuudet paikkatiedustelu ja kirjeen tai muun lähetyksen pysäyttäminen ja jäljentäminen?

    Paikkatiedustelun vastine esitutkinnassa on paikanetsintä. Paikkatiedustelun kohteena ovat samat paikat kuin paikanetsinnässä.

    Kirjeen tai muun lähetyksen pysäyttämisen ja jäljentämisen vastine rikoksen esitutkinnassa on sama kuin siviilitiedustelussa.

    Paikkatiedustelu

    Paikkatiedustelulla tarkoitetaan pakkokeinolain mukaista paikanetsintää tiedustelutarkoituksessa toteutettavakasi esineen, omaisuuden, asiakirjan, tiedon tai seikan löytämiseksi.

    Paikkatiedustelun kohteena voisi olla esimerkiksi virastotalo tai ajoneuvo.

    Paikkatiedustelua ei saisi kohdistaa kotirauhan suojaamaan paikkaan tai tiettyjen ammattiryhmien, kuten asianajajan, journalistin, lääkärin tai papin tiloihin.

    Jäljentäminen sekä lähetyksen pysäyttäminen

    Jäljentämisestä voidaan esimerkkinä mainita reaalimaailmassa olevan asiakirjan valokuvaaminen.

    Lähetyksen pysäyttäminen tarkoittaisi esimerkiksi kirjeen pysäyttämisen postiin siksi aikaa, kunnes suojelupoliisi jäljentäisi kyseisen kirjeen.

  • Edeltääkö tiedustelu rikostutkintaa?

    Tiedustelutoimivaltuuksilla pyritään saamaan tietoa toiminnasta, joka vakavasti uhkaa Suomen kansallista turvallisuutta. Kyse ei ole rikostorjunnasta.

    Osa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta on sellaista, että edetessään toiminta voisi täyttää jonkin vakavan rikoksen tunnusmerkit (esim. terrorismi).

    Toisaalta on myös olemassa sellaisia uhkia, jotka eivät voisi edetä lainkaan rikokseksi, kuten esimerkiksi Suomen huoltovarmuutta vaarantavat omistussuhteiden muutokset.

  • Laajenevatko Suojelupoliisin toimivaltuudet?

    Hallituksen esityksen mukaan Suojelupoliisin toimivaltuuksien painopiste siirtyisi tiedustelullisempaan suuntaan.

    Tiedustelutoimivaltuuksien lisääntymisen myötä Suojelupoliisin esitutkinta- ja pakkokeinotoimivaltuudet poistettaisiin. Suojelupoliisi ei siten olisi jatkossa esitutkintaviranomainen.

  • Mitkä maat harjoittavat tietoliikennetiedustelua?

    Suomesta on nykyisin meri- ja maakaapeleissa kulkevia tietoliikenneyhteyksiä Ruotsiin, Saksaan, Viroon ja Venäjälle.

    Sisäministeriössä valmistellun hallituksen esityksen kansainvälisestä vertailuosuudesta ja kansainvälisen oikeuskäytännön kuvauksesta ilmenee, että edellä mainituista maista ainakin Ruotsi, Saksa ja Venäjä harjoittavat oman valtiorajansa ylittäviin, siis myös Suomesta lähtöisin oleviin, tietoliikenneyhteyksiin kohdistuvaa tiedustelua.

    Tästä seuraa, että Suomesta lähtevät tietoliikenneyhteydet ja niissä kulkeva suomalaisten luottamuksellinen viestintä ovat jo nyt kattavasti ulkovaltojen harjoittaman tietoliikenteen suodatukseen perustuvan tiedustelun piirissä.

    Tätä suomalaisten luottamukselliseen viestintään ulottuvaa tiedustelua ei harjoiteta Suomen kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, vaan tiedustelevan valtion omien intressien ja tarkoitusperien mukaisesti.

    Suomesta lähtevät tietoliikenneyhteydet ovat siten kattavasti ulkomaisen tiedustelun piirissä, mutta suomalaiset turvallisuusviranomaiset eivät nykyisellään pysty hankkimaan tietoa tästä.

  • Tehtiinkö esitykseen muutoksia lausuntojen perusteella?

    Suurin osa lausunnonantajista piti uutta siviilitiedustelulainsäädäntöä ja siitä säätämistä tarpeellisena ja kannatettavana. Vähemmistö lausunnonantajista suhtautui ehdotukseen kriittisesti. Perusteluja on täsmennetty lausuntojen perusteella.

    Perusoikeusarviointia on täydennetty. Supon tiedustelutoimivaltuuksien käyttöedellytyksiä on täsmennetty ja tarkkarajaistettu perusoikeusnäkökulma huomioon ottaen.

    Suojelupoliisin kohdistuvaa valvontaa on vahvistettu. Supon tulisi mm. aina ilmoittaa tiedusteluvaltuutetulle, kun se käyttää tiedustelumenetelmää.

    Suojelupoliisin ja muiden viranomaisten yhteistyöstä säädetään entistä tarkemmin. Suojelupoliisin ja yritysten yhteistyöstä säädettäisiin laissa.

  • Pitääkö odottaa 60 vuotta, että voi saada itseään koskevat tiedot Supon rekisteristä tai voiko tarkastaa itseään koskevat tiedot?

    Kenelläkään ei ole suoraa tarkastusoikeutta Supon tiedustelurekisteriin. Tämä sama periaate koskee kaikkia EU-valtioita eli tiedustelurekistereihin ei ole kansalaisilla suoraa pääsyä. Rekistereitä koskevaa tarkastusoikeuttaan voi sen sijaan käyttää välillisesti tietosuojavaltuutetun kautta. Tietosuojavaltuutettu tarkistaa tarkastuspyynnön perusteella, onko Supo käsitellyt tarkastusta pyytäneen henkilötietoja laillisesti, mikäli tietoja ylipäänsä on Supossa käsitelty. Tietojen säilyttämisaika voi olla eri kuin niiden salassapitoaika.

    Suojelupoliisin tietojen yleiseksi salassapitoajaksi on määrätty 60 vuotta. Nyt ei olla esittämässä muutosta näihin jo voimassaoleviin säännöksiin.

  • Voiko kansalainen saada tiedon itseään koskevista operaatioista?

    Kansalainen voi ehdotuksen mukaan saada tiedon itseään koskeneesta tiedusteluoperaatiosta. Supon on ilmoitettava kohteelle useimpien tiedustelumenetelmien käytöstä viipymättä kun tiedustelun tarkoitus on saavutettu. Tästä velvollisuudesta voidaan tietyin edellytyksin luopua kokonaan tai ilmoittamista voidaan viivästyttää.

    Poikkeamisesta päättää lähtökohtaisesti tuomioistuin. Ilmoitus saadaan tuomioistuimen päätöksellä jättää kokonaan tekemättä, jos se on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi. Tiedon voisi saada myös tietoliikennetiedustelusta silloin kun Suomessa olevan henkilön luottamuksellisen viestin sisältö on selvitetty, jollei tästä ole syytä tuomioistuimen päätöksen nojalla poiketa. Velvollisuus ilmoittaa tietoliikennetiedustelusta olisi Suomessa laajempi kuin lähimmissä vertailumaissa.

    Mikäli epäilee olevansa tai olleensa tiedustelun kohteena, voi myös tehdä tiedusteluvaltuutetulle tutkimispyynnön. Tiedusteluvaltuutetun tehtävänä on pyynnön perusteella varmistua, että Supo on toiminut lainmukaisesti.

  • Kuinka kauan tietoja säilytetään?

    Tiedusteluoperaatioon kuulumattomat tiedot on lähtökohtaisesti aina hävitettävä viipymättä. Supon rekisteriin ei siten talleteta muuta kuin sellaiset tiedot, jotka ovat kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi tarpeen. Tiedot hävitetään, kun ne eivät enää ole tarpeen tätä tarkoitustaan varten.

  • Miten perustuslain muutos liittyy siviilitiedustelulakiin?

    Perustuslaissa säädetään ihmisten perusoikeuksista sekä niistä edellytyksistä, joilla näistä oikeuksista voidaan lailla säätämällä poiketa. Poikkeamisperusteen on oltava kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen, demokraattisessa valtiossa hyväksyttävä ja sen täytyy olla myös välttämätön tämän hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi.

    Ehdotetusta uudesta perustuslain poikkeamisperusteesta säädettäisiin siviilitiedustelulainsäädännöllä. Siviilitiedustelussa määriteltäisiin tarkemmin se, mitä kansallisella turvallisuudella tarkoitetaan ja millä edellytyksillä luottamuksellisen viestin sisältöön voitaisiin puuttua. Kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavalla toiminnalla tarkoitetaan sellaista toimintaa, joka uhkaa yhteiskunnan keskeisiä perustoimintoja ja siten viime kädessä myös ihmishenkiä. Kyse on siten perusoikeuspunninnasta eli rajoittamalla hallitusti jotain perusoikeutta tavoitellaan toisen suojelemista.

  • Riittääkö Suomen viranomaisten suorituskyky siihen, että tietoverkoista saadaan irti se, mitä tarvitseekin saada?

    Tietoliikennetiedustelun teknisestä toteuttamisesta vastaa Puolustusvoimien tiedustelulaitos, joka toteutuksen jälkeen toimittaa aineiston Suojelupoliisille analysoitavaksi.

  • Voidaanko tällä lailla nyt varmistaa, ettei Suomessa tapahdu terrori-iskua?

    Uudet toimivaltuudet ovat välttämättömiä kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien ennalta estämiseksi. Siitä huolimatta avoimessa yhteiskunnassa on aina mahdollista, että tapahtuu jotakin ikävää viranomaisten ponnisteluista huolimatta.

  • Onko muissa Euroopan maissa tiedustelulainsäädäntöä?

    Kyllä. Suomi on ainoita länsimaisia demokratioita, jossa ei ole säädetty tiedustelusta. Hallituksen esitys sisältää kansainvälisen vertailun ja lainsäädäntöä valmisteltaessa on katsottu mallia useista Euroopan maista.

  • Onko tuomioistuimilla riittävästi ammatillista osaamista tiedusteluvaltuuksien käsittelemiseksi vai ovatko käräjäoikeudet pelkkä kumileimasin?

    Tiedusteluvaltuuksien käyttäminen edellyttäisi aina tuomioistuimen lupaa ja tarkkojen ehtojen täyttymistä. Tiedusteluvaltuuksia koskevat vaatimukset keskitettäisiin Helsingin käräjäoikeuteen parhaimman mahdollisen asiantuntemuksen takaamiseksi.

    Helsingin käräjäoikeudessa vaatimuksia käsittelisivät erityisesti tehtävään perehtyneet ja koulutetut jo pitkän kokemuksen omaavat pakkokeinotuomarit. Suojelupoliisin päällystöön kuuluva virkamies osallistuisi tuomioistuinkäsittelyyn, jotta pakkokeinotuomari voisi esittää tarkentavia kysymyksiä vaatimuksesta. Tuomioistuin tekisi aina itsenäisen päätöksen asiassa ja voisi hylätä suojelupoliisin esittämän vaatimuksen. Myös tiedusteluvaltuutettu voisi osallistua tuomioistuimen käsittelyyn osana laillisuusvalvontaa.

  • Miten valvotaan ettei Supo käytä toimivaltuuksiaan väärin?

    Tiedustelullisten toimivaltuuksien ja todennäköisen resurssien lisääntymisen myötä Suojelupoliisiin kohdistettavan laillisuusvalvonnan merkitys korostuisi. Suojelupoliisin sisäistä ja ulkoista laillisuusvalvontaa tehostettaisiin.

    Oikeusministeriön esityksessä tiedustelun valvonnasta esitetään tiedusteluvaltuutetun viran perustamista. Tiedusteluvaltuutettu olisi riippumaton oikeudellinen valvoja, joka valvoisi tiedustelutoimintaa reaaliaikaisesti. Valtuutetulle ehdotetaan poikkeuksellisen mittavia valtuuksia tiedusteluviranomaiseen nähden. Tiedusteluvaltuutettu pystyisi viime kädessä määräämään tiedustelun lopetettavaksi, jos havaitsisi tiedusteluviranomaisen toiminnassa rikkeitä.

    Eduskunnassa valmistellaan myös uutta tiedusteluvaliokuntaa, joka valvoisi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa.

  • Mihin tiedustelun keinoin hankitut tiedot talletetaan?

    Kansallisen turvallisuuden kannalta oleelliset tiedot tallennetaan Suojelupoliisin toiminnalliseen tietojärjestelmään. Tietojärjestelmää koskeva lainsäädäntö on parhaillaan uudistettavana.

    Pääsääntö on, että jos tiedot eivät ole kansalliseen turvallisuuteen liittyviä, niitä ei tallenneta mihinkään vaan ne hävitetään. Tiettyjä vakavia rikoksia koskevia tietoja voidaan luovuttaa poliisille. Turvallisuusviranomaisen velvollisuus on kertoa saamastaan tiedosta, jos sillä voidaan estää rikos.

    Kenenkään henkilötietoja ei jää mihinkään rekisteriin muuta kuin lakiin perustuvista syistä. Suomessa on toimivat menettelyt sen valvomiseksi ja siitä huolehtimiseksi, että turvallisuusviranomaiset toiminnassaan käsittelevät henkilötietoja lainmukaisesti.

  • Kuinka paljon uusia resursseja uudet valtuudet vaatisivat?

    On selvää, että uudet tehtävät vaatisivat myös uusia tekijöitä. Esitykseen sisältyy seikkaperäiset arviot resurssivaikutuksista, joista eduskunta päättää.

  • Miksi tähän asti on pärjätty aivan mainiosti ilman tällaista lainsäädäntöä?

    Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina nopeasti kansainvälistynyt ja monimutkaistunut. Maamme turvallisuutta vakavimmin uhkaavat hankkeet ovat nykyisin lähes poikkeuksetta ulkomaista alkuperää, jolloin ulkomailta saatavilla ja ulkomaita koskevilla tiedoilla on niiden ennalta estämisessä ja torjumisessa ratkaiseva merkitys.

    Suomen turvallisuusviranomaisten ulkomaita koskeva tiedonhankinta on tähän saakka nojannut julkisiin lähteisiin sekä ulkomaisten yhteistyökumppaneiden hyväntahtoisuuteen. Nopeasti muuttuneessa ja yhä kiristyvässä turvallisuustilanteessa tämä ei ole kestävä ratkaisu, vaan jokainen maa on velvollinen huolehtimaan omasta turvallisuudestaan

  • Minkälaista tietoa tietoliikennetiedustelun avulla löydetään?

    Tietoverkkoja käytetään monentyyppiseen kansallista turvallisuutta uhkaavaan toimintaan. Tietoverkot voivat olla terroristeille iskukohde (esim. kyberterrorismi ja -vakoilu). Tietoverkkoja voidaan käyttää viestimiseen, tehtävien antamiseen, raportointiin tehtävien toteuttamisesta, tekojen suunnitteluun, tekojen kohteiden tiedusteluun, osallisten radikalisointiin ja uusien jäsenten rekrytointiin. Tietoliikennetiedustelu olisi yksi keino saada havainto tällaisesta toiminnasta ja hankkia siitä lisää tietoa

  • Uhkaako tietoliikennetiedustelu kansalaisten perusoikeuksia?

    Lainsäädännön lähtökohta on se, että luottamuksellisen viestin salaisuuteen puututtaisiin mahdollisimman vähän eli vain siinä määrin kuin on välttämätöntä.

  • Onko mahdollista, että valvonta kohdistuisi Matti Meikäläisen sähköposteihin?

    Kysymys ei ole massavalvonnasta vaan kohdennetusta tiedustelusta. Tarkoituksena on, että rajatuin hakukriteerein haettaisiin suojelupoliisin tehtävien kannalta olennainen viestiliikenne. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tarkasti siitä, miten kohdentaminen tapahtuu.

    Tietoliikennetiedustelussa viranomaiselle tulee kuitenkin viestiliikenteen seassa myös sellaista tietoa, joka ei liity kansallista turvallisuutta uhkaavaan hankkeeseen. Tällaisessa tapauksessa tieto hävitettäisiin heti.

  • Pitääkö tietoliikennetiedustelusta aina ilmoittaa?

    Tietoliikennetiedustelulaki säätäisi ilmoittamisesta sellaiselle tiedustelun kohteelle, jonka luottamuksellinen viesti on avattu. Ilmoitusvelvollisuudesta voitaisiin laissa säädetyin edellytyksin tuomioistuimen päätöksellä kuitenkin poiketa. Ilmoittaminen voitaisiin jättää tekemättä tai sitä voitaisiin lykätä, jos se on perusteltua käynnissä olevan tiedustelun turvaamiseksi, kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi. Velvollisuus ilmoittaa tietoliikennetiedustelusta olisi Suomessa laajempi kuin lähimmissä vertailumaissa.

  • Miten lähdesuoja on huomioitu esityksessä?

    Tiedustelussa toimittajien lähdesuojaa koskee ehdoton tiedustelukielto.

  • Pitääkö suojelupoliisin kertoa toimittajille, papeille, asianajajille ja lääkäreille niistä viesteistä, jotka viranomainen on vahingossa kaapannut ja avannut?

    Edellä mainittujen ammattiryhmien sellaista viestintää, joka muun lainsäädännön perusteella nauttii erityistä suojaa, koskisi tiedustelukielto. Jos tällaista viestintää kuitenkin vahingossa päätyisi tiedusteluviranomaisen haltuun, olisi tiedusteluviranomainen kaikissa tapauksissa velvoitettu välittömästi hävittämään kyseisen viestinnän. Viestintää koskisi myös ehdoton hyväksikäyttökielto. Tiedusteluvaltuutettu valvoisi tiedustelukiellon, hetihävittämisvelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon noudattamista. Tiedustelulainsäädäntö tarjoaisi edellä sanotuista syistä voimakkaamman suojan esimerkiksi toimittajan luottamuksellisille tietolähteille kuin olemassa olevat lainsäädäntöratkaisut.

    Lakia valmisteltaessa on ammattiryhmien suojan kannalta pidetty parempana, että tiedot välittömästi hävitetään tiedusteluviranomaisen hallusta kuin että tiedusteluviranomainen säilyttäisi tiedot vain sitä varten, että tiedustelusta voitaisiin tehdä ilmoitus. Edellä mainittujen ammattiryhmien edustajilla olisi, kuten kaikilla muillakin, oikeus pyytää tiedusteluvaltuutettua tutkimaan, onko heihin kohdistunut tiedustelua ja onko siinä menetelty lainmukaisesti.