Siviilitiedustelulainsäädäntö - kysymyksiä ja vastauksia

Siviilitiedustelulainsäädäntö määrittää Suojelupoliisin työtä kansallisen turvallisuuden uhkien torjumiseksi. Laki määrittelee uhkat, joista Suojelupoliisi saa hankkia tiedustelutietoa. Siviilitiedusteluvaltuudet ovat vain Suojelupoliisin käytössä ja ne ovat voimassa myös ulkomailla. 

Tiedusteluvaltuuksia on mahdollista käyttää ainoastaan tietojen hankkimiseen kaikkein vakavimmista kansallisen turvallisuuden uhkista. 

Tiedustelumenetelmillä saadaan hankkia tietoa:

1. terrorismista
2. ulkomaisesta tiedustelutoiminnasta
3. joukkotuhoaseiden suunnittelusta, valmistamisesta, levittämisestä ja käytöstä
4. kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettujen kaksikäyttötuotteiden suunnittelusta, valmistamisesta, levittämisestä ja käytöstä
5. kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vakavasti uhkaavasta toiminnasta
6. suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä taikka yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaavasta toiminnasta
7. vieraan valtion toiminnasta, joka voi aiheuttaa vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille tai taloudellisille tai muille tärkeille eduille
8. kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavasta kriisistä
9. kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta
10. Suomen kansainvälisen avun antamisen ja muun kansainvälisen toiminnan turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta
11. kansainvaltaista yhteiskuntajärjestystä uhkaavasta kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta. 

Tiedustelumenetelmän käytön yleisenä edellytyksenä siviilitiedustelussa on, että sen käyttäminen on välttämätöntä tärkeiden tietojen saamiseksi jostain sellaisesta edellä olevaan luetteloon sisältyvästä toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta. 

Tiedustelu on kansallisen turvallisuuden suojaamisen kannalta välttämätön toiminto. Sen tavoitteena on tunnistaa uhkat ennakolta, jotta niitä voidaan torjua. Suojelupoliisi tuottaa siis tietoa uhkien ennalta estämiseksi. 

Viranomaisen toimivalta perustuu aina lakiin. Siviilitiedustelulainsäädännön avulla tietoa on mahdollista hankkia sellaisesta kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, joka ei ole rikos ja jonka taustahenkilö tai taho ei ole tiedossa. 

Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut merkittävästi ja digitalisoitunut. Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat vakavimmat uhat ovat lähes poikkeuksetta kansainvälistä alkuperää tai niillä on kytköksiä maamme ulkopuolelle. Tästä syystä esimerkiksi toimivaltuudet hankkia tietoa ulkomailla ja tietoliikennetiedustelun keinoin on tärkeää.

Joulukuussa 2023 asetetussa hankkeessa siviilitiedustelulainsäädäntöä tarkistetaan tiedustelutoimivaltuuksien sekä tiedonsaanti- ja luovutusoikeuksien osalta, jotta ne vastaavat muuttuneen turvallisuus- ja kybertoimintaympäristön vaatimuksia. 

Niin sanottua palomuurisääntelyä on tarkoitus muuttaa niin, että se mahdollistaa riittävän laajasti Suojelupoliisin tiedustelutietojen luovuttamisen poliisille ja muille viranomaisille, joilla on toimivaltuudet konkreettisesti puuttua Suojelupoliisin havaitsemaan kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan.

Suojelupoliisin tiedustelutoimivaltuuksia päivitetään siten, että ne vastaavat teknologiseen kehitykseen. Tarkoituksena on muun muassa mahdollistaa tiedustelu laite- ja järjestelmäketjuihin sekä viestien sisältöön kohdistuvien hakuehtojen käyttö tiedustelutoiminnassa. Lisäksi arvioidaan, voisiko tiedustelutoimivaltuuksien käyttöä laajentaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan. 

Tietoliikennetiedustelu on yksi tiedustelumenetelmä, jota tiedusteluviranomaiset käyttävät. Tietoliikennetiedustelulla tarkoitetaan sitä, että viranomainen voi saada Suomen kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvista vakavista uhkista tärkeää tietoa Suomen rajat ylittävästä tietoliikenteestä. 

Lainsäädäntö ei mahdollista yleistä, kohdentamatonta ja kaiken kattavaa tietoliikenteen seurantaa. Viranomaisen on esitettävä perustelut, miksi on välttämätöntä seuloa tiettyä tietoliikennettä tiettynä aikana eikä tietoa voida saada muulla toimivaltuudella. Kansallista turvallisuutta uhkaavaan hankkeeseen liittymätön, tiedustelussa haltuun saatu tieto hävitetään.

Tietoliikennetiedustelua saavat käyttää ainoastaan Suojelupoliisi ja sotilastiedusteluviranomainen. Käräjäoikeus päättää tietoliikennetiedusteluluvan myöntämisestä. Tietoliikennetiedustelun teknisestä toteuttamisesta vastaa Puolustusvoimien tiedustelulaitos. 

Tietoliikennetiedustelu parantaa suomalaisen yhteiskunnan kykyä varautua uudenlaisiin uhkiin. Tietoliikennetiedustelulla ei hankita tietoa rikoksista, vaan toimivaltuutta on sallittua käyttää ainoastaan tiedon hankkimiseksi Suomen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, jos tietoa ei voi muutoin saada. 

Tiedustelu tuottaa valtion ylimmälle johdolle ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon kannalta välttämätöntä tietoa Suomen turvallisuusympäristöstä ja mahdollistaa sen, että uhkien torjunnasta vastaavat viranomaiset voivat estää niiden toteutumisen. 

Siviilitiedustelulla pyritään saamaan tietoa tiedustelun kohteena olevasta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa Suomen kansallista turvallisuutta. Kyse ei ole rikostutkinnasta. Osa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta on sellaista, että edetessään toiminta voi täyttää jonkin vakavan rikoksen tunnusmerkit (esim. terrorismi).

Toisaalta on myös olemassa sellaisia uhkia, jotka eivät voisi edetä lainkaan rikokseksi, kuten esimerkiksi Suomen huoltovarmuutta vaarantavat omistussuhteiden muutokset.

Suojelupoliisi ei ole esitutkintaviranomainen, eikä sillä näin ollen ole esitutkinta- tai pakkokeinotoimivaltuuksia. Suojelupoliisi kuitenkin tukee esitutkintaviranomaisten rikostorjuntatyötä. 

Kansalainen voi lain mukaan saada tiedon itseensä kohdistetusta tiedustelumenetelmän käytöstä.

Suojelupoliisin on ilmoitettava kohteelle useimpien tiedustelumenetelmien käytöstä viipymättä, kun tiedustelun tarkoitus on saavutettu. Tästä velvollisuudesta voidaan tietyin edellytyksin luopua kokonaan tai ilmoittamista voidaan lykätä. Poikkeamisesta päättää tuomioistuin. Ilmoitus saadaan tuomioistuimen päätöksellä jättää kokonaan tekemättä, jos se on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi.

Mikäli henkilö epäilee olevansa tai olleensa tiedustelun kohteena, voi hän myös tehdä tiedusteluvalvontavaltuutetulle tutkimispyynnön. Tutkimispyyntöä ei tarvitse tarkasti yksilöidä. Tiedusteluvalvontavaltuutetun tehtävänä on pyynnön perusteella varmistua, että Suojelupoliisi on toiminut lainmukaisesti. 

Tiedustelutoimivaltuudet ovat välttämättömiä, jotta tiedusteluviranomainen pystyy saamaan tietoa sellaisesta toiminnasta (esim. terrorismista), joka muodostaa vakavan uhkan Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Siitä huolimatta avoimessa yhteiskunnassa on aina mahdollista, että tapahtuu jotakin ikävää viranomaisten ponnisteluista huolimatta. 

Kyllä, myös useimmissa muissa Euroopan maissa on lainsäädäntöä tiedustelusta. 

Tiedusteluvaltuuksia koskevat vaatimukset keskitetään Helsingin käräjäoikeuteen parhaimman mahdollisen asiantuntemuksen takaamiseksi. Helsingin käräjäoikeudessa vaatimuksia käsittelevät erityisesti tehtävään perehtyneet ja koulutetut jo pitkän kokemuksen omaavat pakkokeinotuomarit. Tuomioistuin tekee aina itsenäisen päätöksen asiassa ja voi tarvittaessa myös hylätä Suojelupoliisin esittämän vaatimuksen. Jos tuomioistuin pitää asiaa monimutkaisena, se voi käsitellä asiaa kahden tuomarin kokoonpanossa. 

Tiedusteluvalvontavaltuutettu saa tiedon kaikista tuomioistuimelle osoitetuista vaatimuksista ja hänellä on oikeus osallistua asian tuomioistuinkäsittelyyn ja käyttää siellä puheoikeutta. 

Supon tiedustelutoimintaa valvoo riippumaton Tiedusteluvalvontavaltuutettu, joka valvoo tiedustelutoimintaa reaaliaikaisesti. Valtuutetulla on poikkeuksellisen mittavat valtuudet tiedusteluviranomaiseen nähden. Tiedusteluvalvontavaltuutettu pystyy viime kädessä määräämään tiedustelun lopetettavaksi, jos havaitsee tiedusteluviranomaisen toiminnassa rikkeitä.

Eduskuntaan on perustettu tiedusteluvalvontavaliokunta, joka muun muassa valvoo perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa. Myös sisäministeriö valvoo suojelupoliisin toiminnan lainmukaisuutta. 

Toimittajan lähdesuojaa ei voi rikkoa tiedustelulailla. Journalisteilla on oikeus olla todistamatta lähdesuojaan liittyvistä asioista oikeudenkäynnissä. Tästä syystä tiedustelua ei voi ulottaa lähdesuojan piiriin.