Siviilitiedustelulainsäädäntö - kysymyksiä ja vastauksia
Suomessa tuli 1.6.2019 voimaan siviilitiedustelulainsäädäntö, jonka tavoitteena on parantaa suomalaisen yhteiskunnan mahdollisuuksia suojautua kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvilta vakavilta uhkilta.
-
Suojelupoliisin tiedonhankinnan perusteeksi tuli kansallinen turvallisuus. Lisäksi tuli kokonaan uusi laki tietoliikennetiedustelusta. Uudet tiedusteluvaltuudet ovat vain suojelupoliisin käytössä ja voimassa myös ulkomailla. Uuden lainsäädännön myötä tietoa voidaan hankkia paremmin sellaisesta, joka uhkaa Suomen kansallista turvallisuutta vakavasti.
Aiemmin tietoa voitiin hankkia ainoastaan
- Suomessa olevan
- yksittäisen henkilön
- yksittäisestä konkreettisesta rikoksesta
Nyt tietoa on mahdollista hankkia myös
- kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, joka ei ole rikos tai joka tapahtuu ulkomailla
- kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, jonka taustahenkilö tai taho ei ole tiedossa
Tiedusteluvaltuuksia on mahdollista käyttää ainoastaan tietojen hankkimiseen kaikkein vakavimmista kansallisen turvallisuuden uhkista.
Tiedustelumenetelmällä saadaan hankkia tietoa:
- terrorismista
- ulkomaisesta tiedustelutoiminnasta
- joukkotuhoaseiden suunnittelusta, valmistamisesta, levittämisestä ja käytöstä
- kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetun lain 2 §:ssä tarkoitettujen kaksikäyttötuotteiden suunnittelusta, valmistamisesta, levittämisestä ja käytöstä
- kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä vakavasti uhkaavasta toiminnasta
- suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä taikka yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja uhkaavasta toiminnasta
- vieraan valtion toiminnasta, joka voi aiheuttaa vahinkoa Suomen kansainvälisille suhteille tai taloudellisille tai muille tärkeille eduille
- kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavasta kriisistä
- kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta
- Suomen kansainvälisen avun antamisen ja muun kansainvälisen toiminnan turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta
- kansainvaltaista yhteiskuntajärjestystä uhkaavasta kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Tiedustelumenetelmän käytön yleisenä edellytyksenä siviilitiedustelussa on, että sen käyttäminen on välttämätöntä tärkeiden tietojen saamiseksi jostain sellaisesta edellä olevaan luetteloon sisältyvästä toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta.
-
Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut merkittävästi ja digitalisoitunut. Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat vakavimmat uhat ovat lähes poikkeuksetta kansainvälistä alkuperää tai niillä on kytköksiä maamme ulkopuolelle. Tiedustelumenetelmien tarkoituksena on tuottaa välttämätöntä tietoa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tueksi sekä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.
Viestintäteknologian nopea kehitys on tehostanut ja helpottanut Suomelle uhan muodostavien tahojen välistä rajat ylittävää yhteydenpitoa ja verkostoitumista sekä nopeuttanut uhkien kansainvälistymistä. Teknologian kehittyminen on mahdollistanut kansallista turvallisuutta vaarantavien tekojen toteuttamisen entistä lyhyemmällä valmisteluajalla ja vakavammin seurauksin. Tietoverkossa toteutettavia hyökkäyksiä voidaan käyttää poliittisen ja taloudellisen painostuksen välineinä ja vakavassa kriisissä yhtenä vaikuttamiskeinona sotilaallisten voimakeinojen ohella.
Useimmilla länsimailla on ollut tiedustelulainsäädäntö jo pitkään. Suomi on jo monta vuotta kulkenut tässä suhteessa jälkijunassa ja pääsi nyt samalle tasolle muiden länsimaiden kanssa. -
Tietoliikennetiedustelulla tarkoitetaan sitä, että viranomainen voi saada Suomen kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvista vakavista uhkista tärkeää tietoa Suomen rajat ylittävästä tietoliikenteestä.
Lainsäädäntö ei mahdollista yleistä, kohdentamatonta ja kaiken kattavaa tietoliikenteen seurantaa, vaan viranomaisen on esitettävä perustelut, miksi on välttämätöntä seuloa tiettyä tietoliikennettä tiettynä aikana eikä tietoa voida saada muulla toimivaltuudella.
Tietoliikennetiedustelussa viranomaiselle tulee kuitenkin viestiliikenteen seassa myös sellaista tietoa, joka ei liity kansallista turvallisuutta uhkaavaan hankkeeseen. Tällaisessa tapauksessa tieto hävitetään heti.
Tietoliikennetiedustelua saa käyttää ainoastaan suojelupoliisi ja sotilastiedusteluviranomainen. Käräjäoikeus päättää tietoliikennetiedusteluluvan myöntämisestä viranomaisille. Tietoliikennetiedustelun teknisestä toteuttamisesta vastaa Puolustusvoimien tiedustelulaitos.
-
Tietoliikennetiedustelu parantaa suomalaisen yhteiskunnan kykyä varautua uudenlaisiin uhkiin. Tietoliikennetiedustelulla ei hankita tietoa rikoksista, vaan toimivaltuutta on sallittua käyttää ainoastaan tiedon hankkimiseksi Suomen kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta jos tietoa ei voi muutoin saada. Tiedustelu tuottaa valtion ylimmälle johdolle ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon kannalta välttämätöntä tietoa Suomen turvallisuusympäristöstä ja mahdollistaa sen, että uhkien torjunnasta vastaavat viranomaiset voivat estää niiden toteutumisen.
-
Kansallista turvallisuutta horjuttavat teot vaikuttavat viime kädessä tavallisiin kansalaisiin ja heidän oikeuksiinsa. Esimerkiksi terroritekojen uhrit voivat olla myös yksittäisiä kansalaisia, kun vakoilulla taas on kansantaloutta heikentäviä vaikutuksia, jotka saattavat heijastua jopa työllisyystilanteeseen. Tietoliikennetiedustelun avulla turvataan vakaata ja demokraattista yhteiskuntaa, mikä on kaikkien suomalaisten edun mukaista.
-
Paikkatiedustelun lähin vastine on esitutkinnassa käytettävä paikanetsintä. Paikkatiedustelu ei saa kohdistua pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan eikä sellaiseen tilaan, jossa tiedustelun kohteeksi on syytä olettaa joutuvan mm. journalistin lähdesuojan tai papin rippisalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. Paikkatiedustelun kohteena voi olla esimerkiksi kauppakeskuksen sisältämä tila tai ajoneuvo. Jos paikkatiedustelu on määrä toteuttaa sellaisessa paikassa, johon ei ole yleistä pääsyä, päättää siitä tuomioistuin.
-
Jäljentämisellä tarkoitetaan asiakirjan tai esineen jäljentämistä. Lähetyksen jäljentäminen kohdistuu postin toimipisteessä olevan kirjeeseen tai muuhun lähetykseen.
Tuomioistuin päättää lähetyksen jäljentämisestä tiedustelumenetelmien käyttöön perehtyneen suojelupoliisin päällystöön kuuluvan poliisimiehen vaatimuksesta. Tiedustelumenetelmien käyttöön perehtynyt suojelupoliisin päällystöön kuuluva poliisimies päättää jäljentämisestä siviilitiedustelussa.
Asiakirjaa tai muuta kohdetta ei saa siviilitiedustelussa jäljentää, jos kohde sisältää mm. journalistin lähdesuojan tai papin rippisalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa.
-
Tiedustelutoimivaltuuksilla pyritään saamaan tietoa siviilitiedustelun kohteena olevasta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa Suomen kansallista turvallisuutta. Kyse ei ole rikostorjunnasta.
Osa kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta on sellaista, että edetessään toiminta voi täyttää jonkin vakavan rikoksen tunnusmerkit (esim. terrorismi).
Toisaalta on myös olemassa sellaisia uhkia, jotka eivät voisi edetä lainkaan rikokseksi, kuten esimerkiksi Suomen huoltovarmuutta vaarantavat omistussuhteiden muutokset.
-
Siviilitiedustelulainsäädännön myötä suojelupoliisin toimivaltuuksien painopiste siirtyi tiedustelullisempaan suuntaan.
Tiedustelutoimivaltuuksista säätämisen yhteydessä suojelupoliisin esitutkinta- ja pakkokeinotoimivaltuudet poistettiin. Suojelupoliisi ei siten enää ole esitutkintaviranomainen.
-
Suomesta on meri- ja maakaapeleissa kulkevia tietoliikenneyhteyksiä Ruotsiin, Saksaan, Viroon ja Venäjälle. Edellä mainituista valtioista kolme ensimmäistä kohdistavat tiedustelua rajansa ylittäviin tietoliikenneyhteyksiin. Tämä merkitsee sitä, että Suomesta lähtevät tietoliikenneyhteydet ja niissä kulkeva suomalaisten luottamuksellinen viestintä ovat varsin kattavasti ulkovaltojen harjoittaman tietoliikenteen suodatukseen perustuvan tiedustelun piirissä.
Vieraan valtion toteuttamaa suomalaisten luottamukselliseen viestintään ulottuvaa tiedustelua ei harjoiteta Suomen kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, vaan tiedustelevan valtion omien intressien ja tarkoitusperien mukaisesti.
Tietoliikennetiedustelulaki mahdollistaa tiedon saamisen Suomen rajat ylittävästä tietoliikenteestä silloin, kun tämä on välttämätöntä yksinomaan Suomen kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.
-
Kansalainen voi lain mukaan saada tiedon itseensä kohdistetusta tiedustelumenetelmän käytöstä. Suojelupoliisin on ilmoitettava kohteelle useimpien tiedustelumenetelmien käytöstä viipymättä kun tiedustelun tarkoitus on saavutettu. Tästä velvollisuudesta voidaan tietyin edellytyksin luopua kokonaan tai ilmoittamista voidaan lykätä.
Poikkeamisesta päättää tuomioistuin. Ilmoitus saadaan tuomioistuimen päätöksellä jättää kokonaan tekemättä, jos se on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi taikka hengen tai terveyden suojaamiseksi. Velvollisuus ilmoittaa tietoliikennetiedustelusta on Suomessa laajempi kuin lähimmissä vertailumaissa.
Mikäli henkilö epäilee olevansa tai olleensa tiedustelun kohteena, voi hän myös tehdä tiedusteluvalvontavaltuutetulle tutkimispyynnön. Tutkimispyyntöä ei tarvitse tarkasti yksilöidä. Tiedusteluvalvontavaltuutetun tehtävänä on pyynnön perusteella varmistua, että suojelupoliisi on toiminut lainmukaisesti.
-
Kenelläkään ei ole suoraa tarkastusoikeutta suojelupoliisin toiminnallisen tietojärjestelmän sisältämiin tietoihin. Rekisteröity henkilö voi kuitenkin käyttää ns. välillistä tarkastusoikeuttaan tietosuojavaltuutetun kautta. Tietosuojavaltuutettu tarkistaa tarkastuspyynnön perusteella, onko suojelupoliisi käsitellyt tarkastusta pyytäneen henkilötietoja laillisesti, mikäli tietoja ylipäänsä on suojelupoliisissa käsitelty. Vastaava järjestely on käytössä useimmissa muissakin tiedustelusta säätäneissä maissa.
Suojelupoliisin tietojen yleiseksi salassapitoajaksi on määrätty 60 vuotta. Salassapitoaika ei muuttunut lainsäädännön voimaantulon myötä.
-
Jos tiedustelumenetelmän avulla hankitut tiedot ovat epäolennaisia tiedustelun kohdeuhkan kannalta, on ne lähtökohtaisesti aina hävitettävä viipymättä. Lisäksi, jos tiedot kuuluvat ns. tiedustelukieltojen piiriin, on ne aina hävitettävä heti. Suojelupoliisin toiminnalliseen tietojärjestelmään ei talleteta muuta kuin sellaiset tiedot, jotka ovat kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi tarpeen. Tietojen poistamisesta suojelupoliisin toiminnallisesta tietojärjestelmästä ei säädetä tiedustelulainsäädännössä, vaan poliisin henkilötietolainsäädännössä.
-
Tiedustelutoimivaltuuksista säätäminen on välttämätöntä, jotta tiedusteluviranomainen pystyy saamaan tietoa sellaisesta toiminnasta (esim. terrorismista), joka muodostaa vakavan uhkan Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Siitä huolimatta avoimessa yhteiskunnassa on aina mahdollista, että tapahtuu jotakin ikävää viranomaisten ponnisteluista huolimatta.
-
Kyllä, myös useimmissa muissa Euroopan maissa säädetään tiedustelusta.
-
Luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan puuttuvien tiedusteluvaltuuksien käyttäminen edellyttää pääsääntöisesti tuomioistuimen lupaa ja tarkkojen lupaehtojen täyttymistä.
Tiedusteluvaltuuksia koskevat vaatimukset keskitetään Helsingin käräjäoikeuteen parhaimman mahdollisen asiantuntemuksen takaamiseksi. Helsingin käräjäoikeudessa vaatimuksia käsittelevät erityisesti tehtävään perehtyneet ja koulutetut jo pitkän kokemuksen omaavat pakkokeinotuomarit. Tuomioistuin tekee aina itsenäisen päätöksen asiassa ja voi tarvittaessa myös hylätä suojelupoliisin esittämän vaatimuksen. Jos tuomioistuin pitää asiaa monimutkaisena, se voi käsitellä asiaa kahden tuomarin kokoonpanossa. Lain täytäntöönpanossa tullaan panostamaan tuomareiden täydennyskoulutukseen.
Tiedusteluvaltuutettu saa tiedon kaikista tuomioistuimelle osoitetuista vaatimuksista ja hänellä on oikeus osallistua asian tuomioistuinkäsittelyyn ja käyttää siellä puheoikeutta.
-
Tiedustelutoimivaltuuksien myötä suojelupoliisiin kohdistettavan laillisuusvalvonnan merkitys korostuu ja todennäköisesti myös resurssit lisääntyvät. Suojelupoliisin sisäistä ja ulkoista laillisuusvalvontaa tehostetaan.
Tiedustelutoiminnan valvonnasta annettu laki tuli voimaan 1.2.2019. Laissa säädetään muun muassa tiedusteluvalvontavaltuutetun toimesta. Tiedusteluvalvontavaltuutettu on riippumaton oikeudellinen valvoja, joka valvoo tiedustelutoimintaa reaaliaikaisesti. Valtuutetulla on poikkeuksellisen mittavat valtuudet tiedusteluviranomaiseen nähden. Tiedusteluvalvontavaltuutettu pystyy viime kädessä määräämään tiedustelun lopetettavaksi, jos havaitsee tiedusteluviranomaisen toiminnassa rikkeitä.
Eduskuntaan on perustettu tiedusteluvalvontavaliokunta, joka muun muassa valvoo perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa.
-
Siviilitiedustelulailla on taloudellisia vaikutuksia sisäministeriön hallinnonalalla erityisesti suojelupoliisiin, mutta myös muuhun poliisiin sekä sisäministeriöön. Oikeusministeriön hallinnonalalla vaikutuksia on tuomioistuimiin, syyttäjiin ja Rikosseuraamusvirastoon sekä elinkeinoelämän osalta teleyrityksiin.
Taloudellisia vaikutuksia aiheutuu ensisijaisesti henkilöstön lisäystarpeesta, mutta myös kertaluonteisista investoinneista ja muun muassa operatiivisen toiminnan, koulutuksen ja tietojärjestelmien ylläpidon vuosittaisista menoista. -
Toimittajan lähdesuojaa ei voi rikkoa tiedustelulailla. Journalisteilla on oikeus olla todistamatta lähdesuojaan liittyvistä asioista oikeudenkäynnissä. Tässä samassa tarkoituksessa ei myöskään tiedustelu saa hankkia tietoa.
-
Edellä mainittujen ammattiryhmien sellaista viestintää, joka muun lainsäädännön perusteella nauttii erityistä suojaa, koskee tiedustelukielto. Jos tällaista viestintää kuitenkin vahingossa päätyy tiedusteluviranomaisen haltuun, on tiedusteluviranomainen velvollinen hävittämään kyseisen viestinnän.
Viestintää koskee myös hyväksikäyttökielto.Tiedusteluvalvontavaltuutettu valvoo tiedustelukiellon, hävittämisvelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon noudattamista. Muiden tiedustelumenetelmien kuin tietoliikennetiedustelun kohdalla tiedustelukielto väistyy, jos uhkan lähde on tiedustelukiellon suojaama henkilö.
Edellä mainittujen ammattiryhmien edustajilla on, kuten kaikilla muillakin, oikeus pyytää tiedusteluvaltuutettua tutkimaan, onko heihin kohdistunut tiedustelua ja onko siinä menetelty lainmukaisesti.