Kiintiöpakolaisten vastaanotto on tapa auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia

Pakolaisia, jotka ovat lähteneet kotimaastaan tai pysyvästä asuinmaastaan toiseen maahan, useimmiten oman maansa lähivaltioon, voidaan ottaa uudelleensijoitettaviksi pakolaiskiintiössä. Uudelleensijoittamisella tarkoitetaan pakolaisten valintaa ja siirtoa ensimmäisestä turvapaikkamaasta johonkin toiseen valtioon, joka on valmis myöntämään pakolaisille oleskeluluvan.

Suomi vastaanottaa pakolaiskiintiössä YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) pakolaisiksi katsomia henkilöitä tai muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ulkomaalaisia. UNHCR määrittää eniten apua tarvitsevat ja esittää pientä osaa näistä henkilöistä uudelleensijoitettaviksi kiintiöpakolaisia vastaanottaviin maihin. Suomi on vastaanottanut kiintiöpakolaisia jo 1970-luvulta alkaen.

Kiintiöpakolaisten vastaanotto on tehokas ja vaikuttava tapa auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia pakolaisia, sillä tulijoiden suojelun tarve ja muut oleskelun edellytykset selvitetään jo ennen heidän tuloaan Suomeen.

Vuonna 2018 UNHCR:n mandaatin piiriin kuului 20,4 miljoonaa pakolaista. Samana vuonna uudelleensijoitettiin noin 56 000 henkilöä. Maailmanlaajuiset uudelleensijoittamisen tarpeet ovat kasvaneet viime vuosina, ja UNHCR arvioi 1,44 miljoonan pakolaisen olevan uudelleensijoittamisen tarpeessa vuonna 2020. Suomen ja Euroopan unionin tavoitteena on lisätä uudelleensijoittamista unionin alueelle ja vakiinnuttaa toiminta myös niihin jäsenvaltioihin, joissa sitä ei ole perinteisesti harjoitettu.

Eduskunta päättää pakolaiskiintiön suuruuden

Eduskunta päättää vuosittain valtion talousarvion hyväksymisen yhteydessä, kuinka monta kiintiöpakolaista Suomi sitoutuu ottamaan. Pääministeri Rinteen hallituksen ohjelmassa todetaan, että vuonna 2020 kiintiöpakolaisia otetaan Suomeen vähintään 850. Tämän jälkeen määrä vaihtelee vuosittain 850–1 050 välillä turvapaikanhakijoiden määrästä riippuen.

Sisäministeriö valmistelee yhteistyössä ulkoministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa esityksen pakolaiskiintiön alueellisesta kohdentamisesta. Päätöksen pohjana on UNHCR:n vuosittainen arvio pakolaisten uudelleensijoittamistarpeista maailmassa ja UNHCR:n esitys Suomelle. Päätös alueellisesta kohdentamisesta tehdään hallituksessa.

UNHCR esittää otettavaksi joukon henkilöitä, joista Suomen viranomaiset valitsevat Suomeen otettavat kiintiöpakolaiset. Valinta suoritetaan yleensä haastattelujen perusteella. Maahanmuuttovirasto päättää oleskeluluvan myöntämisestä. UNHCR:n esittäminä kiintiöpakolaisina Suomeen saapuvat henkilöt saavat pakolaisaseman.

Kansainvälisen suojelun tarve on tärkein uudelleensijoittamisen peruste. Sen lisäksi kiintiöpakolaisia valittaessa arvioidaan vastaanoton ja Suomeen kotoutumisen edellytykset. Henkilön valinnalle ei myöskään saa olla yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, kansanterveyteen tai Suomen kansainvälisiin suhteisiin liittyviä esteitä.

Suomi painottaa kiintiöpolitiikassaan erityisesti haavoittuvimpien ryhmien uudelleensijoittamista. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi lapsiperheet ja vaikeassa asemassa olevat naiset (lesket, yksinhuoltajat, yksinäiset).

Vuosittain kiintiöstä on varattu noin 10 prosenttia hätätapauksiksi luokiteltujen pakolaisten vastaanottamiseen.