Pelastustoimen järjestäminen siirrettäisiin kuntien vastuulta hyvinvointialueille. 

Pelastustoiminnan ja ensihoidon tiivis yhteys ja siitä saatavat hyödyt turvataan uudistuksessa. Pelastustoimen järjestäisivät jatkossa samat hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki, jotka järjestäisivät ensihoitopalvelut sosiaali- ja terveystoimessa. Pelastustoimi olisi kuitenkin jatkossakin erillinen, sosiaali- ja terveystoimen kanssa rinnakkainen toimiala.

Lisäksi uudistuksessa on tarkoitus vahvistaa pelastustoimen valtakunnallista ohjausta niin, että pelastustointa voidaan kehittää sisäministeriön johdolla valtakunnallisesti yhdenmukaisin perustein, kustannusvaikuttavasti ja -tehokkaasti.

Pelastustoimen toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Pelastustoimen uudistus pyrkii vastaamaan muuttuvaan uhkamallistoon aina arkipäivän onnettomuuksista laajamittaisiin kriiseihin. 

Tavoitteena on tehostaa pelastustoimen ohjausjärjestelmää niin, että jatkossa pelastustoimen toiminta ja palvelut olisivat nykyistä yhdenmukaisempia ja yhteiset tietojärjestelmät olisivat käytettävissä koko maassa. 

Tavoitteena on myös se, että pelastuslaitokset voivat jatkossakin hoitaa pelastustoimen ohella myös ensihoito- ja ensivastetehtäviä. Koska ensihoidosta vastaavat jatkossa hyvinvointialueet, myös pelastustoimi on siirrettävä hyvinvointialueiden vastuulle. 

Pelastustoimen ja ensihoidon tiivis yhteistyö turvaa synergiaedut sosiaali- ja terveystoimen ja pelastustoimen kesken. Kun pelastuslaitokset hoitavat ensihoito- ja ensivastetehtäviä, niihin ja pelastustehtäviin voidaan käyttää samaa asemaverkostoa, samoja tukitoimintoja, osin samaa henkilöstöä, samoja toimintamalleja ja yhteisiä harjoituksia sekä yhteistä vara- ja suuronnettomuusvalmiutta. Näin voimavaroja pystytään suuntaamaan tehokkaasti myös häiriö- ja suuronnettomuustilanteissa sekä poikkeusoloissa.

Lainsäädäntötyön valmistelu käynnistyi syksyllä 2019. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistusta koskevat hallituksen lakiluonnokset lähetettiin lausuntokierrokselle 15.6.2020. Lausuntokierros päättyi 25.9.2020. 

Lausuntokierroksen jälkeen lakiluonnoksiin tehdään tarvittavat muutokset. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle joulukuussa 2020. 

Lakien on tarkoitus tulla voimaan 2021, jonka jälkeen perustetaan valmistelun jatkamista varten hyvinvointialueiden väliaikaiset toimielimet ja järjestetään aluevaalit. Järjestämisvastuu siirtyisi hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa.

Sote-uudistuksessa on tarkoitus perustaa 21 hyvinvointialuetta, joille kootaan vastuu pelastustoimen järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason palveluista. Hyvinvointialueiden aluejako perustuisi pääosin nykyiseen maakuntajakoon.

Uudenmaan maakunnan alueella tehtävien järjestämisestä vastaisivat perustettavat neljä hyvinvointialuetta sekä Helsingin kaupunki.

Hyvinvointialueista uudistuksen voimaantullessa säädetään uudistuksen voimaanpanolaissa, ja ne olisivat seuraavat:

• Varsinais-Suomen hyvinvointialue
• Satakunnan hyvinvointialue
• Kanta-Hämeen hyvinvointialue
• Pirkanmaan hyvinvointialue
• Päijät-Hämeen hyvinvointialue
• Kymenlaakson hyvinvointialue
• Etelä-Karjalan hyvinvointialue
• Etelä-Savon hyvinvointialue
• Pohjois-Savon hyvinvointialue
• Pohjois-Karjalan hyvinvointialue
• Keski-Suomen hyvinvointialue
• Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue
• Pohjanmaan hyvinvointialue
• Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue
• Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue
• Kainuun hyvinvointialue
• Lapin hyvinvointialue
• Itä-Uusimaan hyvinvointialue
• Keski-Uusimaan hyvinvointialue
• Länsi-Uusimaan hyvinvointialue
• Vantaa-Keravan hyvinvointialue

Pelastustoimen järjestämisvastuu olisi Uudenmaan neljällä hyvinvointialueella ja Helsingin kaupungilla. Uudenmaan neljä hyvinvointialuetta olisivat Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa sekä Vantaa-Kerava.

Osa hyvinvointialueille kuuluvista pelastustoimen tehtävistä voitaisiin keskittää vain yhdelle tai muutamalle hyvinvointialueelle. Näitä tehtäviä olisivat esimerkiksi merellisten onnettomuuksien pelastustoiminta, kemiallisten ja säteilytilanteiden edellyttämä erityisvalmius, alueellinen ja valtakunnallinen tilannekeskustoiminta, merialueen öljyvahinkojen torjunta rannikolla ja saaristossa, pelastustoimeen kuuluvan kansainvälisen avun antamisen tai vastaanottamisen edellyttämä erityisvalmius.

Uudistuksen jälkeen kunnat eivät enää vastaisi pelastustoimen järjestämisestä alueellaan lukuun ottamatta Helsingin kaupunkia.

Pelastustoimen uudistus ei kuitenkaan muuttaisi muiden viranomaisten vastuita eikä viranomaisten keskinäisiä johtosuhteita pelastustoimessa. Kunnan viranomaisten pelastuslaissa säädetty osallistuminen pelastustoimintaan, velvollisuus antaa virka-apua, yhteistoiminta onnettomuuksien ehkäisyssä sekä osallistuminen väestönsuojelusuunnitteluun säilyisi nykyisellään.

Pelastuslaitosten työntekijöiden työnantaja vaihtuisi uudistuksen myötä. Nykyisten pelastuslaitosten henkilöstö siirtyisi nykyisin ehdoin hyvinvointialueiden palvelukseen.

Hyvinvointialueen tehtäviä hoitavan Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen työnantaja ei muuttuisi.

Kuntien ja alueen pelastustoimea hoitavien kuntayhtymien pelastustoimen kalusto siirtyisi hyvinvointialueiden omistukseen.

Kuntien ja sopimuspalokuntien omistamat kiinteistöt jäisivät niiden omistukseen. Paloasemien nykyiset vuokrasopimukset siirtyisivät nykyisin ehdoin hyvinvointialueille kolmen vuoden siirtymäajaksi. Hyvinvointialueelle tulisi oikeus pidentää sopimuksen voimassaoloa vuodella.

Uudistuksessa on tarkoitus vahvistaa sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiä pelastuslaitosten kumppanina huomioiden niiden erityispiirteet sekä nykyiset ja tulevaisuuden haasteet.

Uudistuksen myötä sopimuspalokuntien palokuntasopimukset siirtyisivät nykyisin ehdoin alueen pelastustoimilta hyvinvointialueille.

Uudistuksen jälkeen ensihoidon järjestämisvastuussa olisivat hyvinvointialueet. Koska pelastustoimen järjestäjänä olisi jatkossa sama hyvinvointialue, myös pelastuslaitos voisi tuottaa ensihoitopalveluja.

Ensihoito olisi tulevaisuudessakin ihmisten lähipalvelu, jonka järjestämisessä otettaisiin huomioon hyvinvointialueiden olosuhteet, päivystävien sairaaloiden työnjako ja väestön erilaiset palvelutarpeet. Tavoitteena on, että ensihoidon hyvä palvelutaso säilyy, vaikka ihmiset ikääntyvät ja tarvitsevat enemmän palveluja. Se edellyttää, että ensihoidon ja pelastustoimen voimavarat hyödynnetään nykyistä tehokkaammin.

Uusi toimintamalli mahdollistaisi myös varautumisen erilaisiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin hyvinvointialueita suuremmilla alueilla.

Ihmisten avunsaanti onnettomuustilanteissa pyritään pitämään vähintään nykyisellä tasolla: apu tulisi yhtä nopeasti kuin ennenkin.

Pelastustoimen uudistus tehdään, jotta kansalaisten palvelut kyetään pitämään hyvällä tasolla pitkälle tulevaisuuteen. Kyse on pelastustoimen sisäisestä uudistamisesta, joka ei erityisesti näy kansalaisille.

Tavoitteena on myös palveluiden sisällön yhtenäistäminen, jolloin asiakkaan asuinpaikkakunta vaikuttaisi mahdollisimman vähän siihen, millaisia palveluja, ohjeita ja neuvoja hän pelastuslaitokselta saa.

Jos pelastustoimen uudistusta ei tehdä, kansalaisten palvelut voivat heikentyä. Uudistuksen tavoitteena on pitää palvelut vähintään nykytasolla nykyistä tehokkaammin organisoituna. Uudistuksella turvataan myös pelastustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon synergiaetu eli varmistetaan, että pelastuslaitokset voivat jatkossakin hoitaa myös ensihoito- ja ensivastetehtäviä.

Hallitusohjelman mukaan hyvinvointialueiden rahoitus perustuisi valtion rahoitukseen ja siitä säädettäisiin hyvinvointialueen rahoituslaissa. Hyvinvointialueet päättäisivät itsehallintonsa nojalla rahoituksen kohdentamisesta.

Hyvinvointialueille maksettava rahoitus olisi yleiskatteellista ja se jaettaisiin hyvinvointialueille laskennallisten kriteerien perusteella. Pelastustoimen rahoitus määräytyisi asukasmäärän, asukastiheyden ja riskikertoimen mukaan.

Pelastustoimen rahoituksessa olisi seitsemän (7) vuoden siirtymäaika, jonka aikana laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten erotusta tasoitetaan. Hyvinvointialueella olisi lisäksi oikeus saada lisärahoitusta pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos myönnetyn rahoituksen taso muutoin vaarantaisi niiden järjestämisen.

Hyvinvointialueilla ei olisi verotusoikeutta uudistuksen voimaantullessa, mutta maakuntien verotusoikeutta selvitetään.

Hyvinvointialueet saisivat pelastuslaitosten palvelujen järjestämiseen tarvittavan rahoituksen valtiolta. Pelastuslaitosten palvelut ovat julkisia palveluja, joten sekä nykyään että jatkossa veronmaksajat maksavat palvelut. 

Hyvinvointialueiden verotusoikeus selvitetään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen valmistuksen edetessä parlamentaarisesti. 

Uudistaminen maksaa vähemmän kuin se, että uudistus jätetään tekemättä. Tarkkoja summia ei vielä tässä vaiheessa uudistusta tiedetä. Tavoitteena on järjestää rahoitus samalla periaatteella kuin sote-uudistuksessa laajemminkin. 

Valtioneuvosto vahvistaisi pelastustoimen valtakunnalliset strategiset tavoitteet nelivuotiskaudeksi. Se voisi myös päättää joidenkin pelastustoimen erityistehtävien kokoamisesta yhden tai useamman hyvinvointialueen hoidettavaksi.

Sisäministeriö ohjaisi hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin pelastustoimen järjestämistä. Hyvinvointialueiden ja sisäministeriön välillä käytäisiin vuosittain pelastustoimen järjestämistä koskevat ohjausneuvottelut. Lisäksi sisäministeriön yhteyteen perustettaisiin pelastustoimen neuvottelukunta, johon osallistuisivat hyvinvointialueiden ohjauksesta vastaavat ministeriöt sekä hyvinvointialueet. Ohjaus olisi vuorovaikutteista ja strategista. Se kohdistuisi yksityiskohtaisen palvelutuotannon ohjauksen sijaan hyvinvointialueen järjestämistehtävään.

Aluehallintovirastot valvoisivat ja arvioisivat pelastustoimea ja sen palvelutasoa, jonka tulisi vastata kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia.

Pelastustoimen tarkoitus on turvata ihmisten perusoikeuksia koko maassa yhdenmukaisin perustein. Pelastustoimen palvelujen perusoikeusluonne edellyttää muita toimialoja vahvempaa valtion ohjausta.

Pelastustoimi on lähipalvelujen lisäksi myös valtakunnallinen organisaatio, joka voi joutua toimimaan laajemmalla kuin yhden pelastuslaitoksen alueella. Tämä edellyttää yhtenäisiä toiminnallisia järjestelyjä sekä valtakunnallista ohjausta ja johtamista. Valtakunnallisesti ohjattaisiin vain operatiiviseen toimintaan liittyviä asioita, ei hyvinvointialueen hallintoa.

Malli olisi sama kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ohjauksessa, jossa myös valtioneuvostolla ja sosiaali- ja terveysministeriöllä on vahva rooli.