Pelastustoimen rahoitus hyvinvointialueilla

Hyvinvointialueiden toiminnan rahoituksesta vastaa valtio. Rahoitus on laskennallista ja yleiskatteellista. Laskennallinen rahoitus tarkoittaa sitä, että rahoitus määräytyy sellaisten laskennallisten tekijöiden perustella, mitkä huomioivat alueiden välisiä eroja kustannuksiin vaikuttavissa tekijöissä. Pelastustoimen laskennallinen osuus vuoden 2026 yleiskatteisesta rahoituksesta oli 2,2 prosenttia. Alueella on päätösvalta saamansa rahoituksen kohdentamisesta eri toimintoihin.  

Pelastustoimen laskennallinen rahoitus pohjautuu kolmeen rahoituskriteeriin: asukasmäärä 65%, riskitekijät 30% ja asukastiheys 5%.

Hyvinvointialueiden pelastustoimen rahoitus oli 511,2 miljoonaa euroa vuonna 2024. Rahoitus oli 52,6 miljoonaa euroa toteutuneita kustannuksia alhaisempaa. Vuonna 2024 hyvinvointialueiden pelastustoimen nettokäyttökustannukset olivat noin 114 euroa asukasta kohden ja vaihteluväli 69-167 euroa asukasta kohden. Asukaskohtaisiin nettokäyttökustannuksiin vaikuttavat muun muassa kaupunkiasutusrakenne, riskikohteet ja perityt toimenpidemaksut.

Asukaskohtainen nettokäyttökustannus hyvinvointialueittain, 2024

Pylväsdiagrammi pelastustoimen asukaskohtaisista nettokäyttökustannuksista hyvinvointialueittain vuonna 2024. Koko maan keskiarvo on 114 euroa asukasta kohden. Alueet edullisimmasta kalleimpaan: Vantaa-Kerava ja Keski-Uusimaa 69 euroa, Länsi-Uusimaa 75 euroa, Helsinki 85 euroa, Varsinais-Suomi 86 euroa, Pirkanmaa 86 euroa, Pohjois-Pohjanmaa 89 euroa, Kanta-Häme 91 euroa, Pohjanmaa 106 euroa, Pohjois-Karjala 110 euroa, Päijät-Häme 114 euroa, Keski-Suomi 114 euroa, Keski-Pohjanmaa 122 euroa, Etelä-Pohjanmaa 126 euroa, Kymenlaakso 126 euroa, Satakunta 127 euroa, Pohjois-Savo 129 euroa, Etelä-Savo 132 euroa, Itä-Uusimaa 138 euroa, Etelä-Karjala 143 euroa, Kainuu 154 euroa ja Lappi 167 euroa.
 
Pelastustoimen suurimmat kuluerät ovat henkilöstökulut, vuokrakulut ja palvelujen ostot. Osaava henkilöstö on pelastustoimen toiminnan ydin. Henkilökustannusten osuus koko kulurakenteesta on lähes 60 prosenttia. Tulevina vuosina henkilöstökulujen nousupainetta aiheuttavat muun muassa henkilöstön lisäystarpeesta aiheutuvat palkka- ja muut henkilöstökulut, palkkaratkaisut ja palkkaharmonisaatio.

Rengasdiagrammi pelastustoimen toimintakulujen jakaumasta. Suurin osuus on henkilöstökuluilla (55,6 %). Seuraavaksi suurimmat ovat vuokrakulut (17,6 %) ja sisäiset kulut ilman vuokria (10,2 %). Muita eriä ovat palvelujen ostot (7,7 %), aineet, tavarat ja tarvikkeet (4,7 %), poistot ja arvonalentumiset (3,1 %), avustukset (1,0 %) sekä muut toimintakulut (0,1 %).

Pelastustoimelle kuuluvien lakisääteisten palveluiden tuottamiseksi tarvitaan suorituskykyä niin palveluverkon, osaamisen ja suorituskyvyn kuin käytettävän kaluston suhteen. Palveluverkko muodostuu paloasemaverkostosta yhdessä kaluston kanssa. Kalustoa ovat erilaiset ajoneuvot, veneet, öljyntorjuntakalusto sekä muu kalusto. Pelastustoimen kalusto on osin vanhentunutta, mikä ilmenee pelastustoimen investointitarpeissa.

Sopimuspalokunnat ovat keskeinen toimija niin harvaan asutuilla alueilla kuin kaupungeissakin. Maaseudulla merkittävä osa sopimuspalokunnista on ensilähdön palokuntia, kun taas kaupunkialueilla sopimuspalokunnissa korostuvat tukitehtävät. Pelastustoimen palveluiden tuotantorakenne on kustannustehokas sopimuspalokuntatoiminnan ansiosta.

Pelastustoimen rahoituksen riittävyyttä haastavat kasvava pelastajatarve, turvallisuusympäristön muutokseen ja siihen varautumiseen liittyvät kustannukset sekä investointitarpeet muun muassa tietojärjestelmiin ja pelastuskalustoon. Hyvinvointialueiden talouden säästöt haastavat tulevina vuosina myös pelastustoimen palveluita ja niiden kehittämistä.  

Lisätietoja:
Pelastustoimen palveluiden ja talouden tila 2024 : Sisäministeriön vuosittainen selvitys
Aluevaltuutetun opas
Investoinnit | VM