Venäläisestä energiasta irrottautuminen tapahtuu asteittain ja edellyttää valtavia investointeja
Euroopan komission 8.3.2022 julkaisema toimintasuunnitelma asettaa tavoitteeksi riippumattomuuden venäläisestä energiasta vuosikymmenen loppuun mennessä. Välittömästi voimme vaihtaa monien polttoaineiden toimittajaa. Pidempiaikainen muutos edellyttää kuitenkin suuria investointeja energia- ja teollisuuslaitoksiin sekä siirtoyhteyksiin. Samalla on hyväksyttävä muutoksen vaikutukset energiahintoihin.
Venäjän Ukrainaan suuntaaman hyökkäyksen jälkeen EU on yksimielinen pyrkimyksessään vähentää energiariippuvuutta Venäjästä. Öljyn ja kivihiilen osalta energiayhtiöt ovatkin jo ripeästi muuttaneet omia hankintalähteitään.
Maakaasun osalta tilanne on haastavampi. EU:hun tuodusta kaasusta 40 prosenttia on ollut venäläistä, ja sillä hoidetaan laajasti keskieurooppalaisten talojen lämmitys. Komission arvio kuitenkin on, että kevään aikana ei synny ylipääsemättömiä ongelmia, vaikka kaasuvirrat Eurooppaan tyrehtyisivät. Olennaista on, miten EU kykenee valmistautumaan seuraavaan talveen kaasua varastoimalla ja muilla keinoin.
Suomessa tilanne on samansuuntainen. Maakaasu tuli aiemmin lähes kokonaisuudessaan Venäjältä, kunnes Balticconnector-putken avaaminen kaksi vuotta sitten avasi toisen putkikaasun hankintalähteen Viron kautta. Määrällisesti se ei kuitenkaan voi kattaa koko kysyntäämme.
Niin Suomessa kuin EU:ssakin ensimmäinen askel on varmistaa huoltovarmuus. Tässä tarkoituksessa kehitetään nesteytetyn maakaasun (LNG) kauppaa ja olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämistä.
Kaasuriippuvuutta vähentää pidemmällä aikavälillä siirtyminen puhtaaseen energiaan. Lämmityksessä se tarkoittaa muuan muassa sähköön perustuvia ratkaisuja ja hukkalämpöjen hyödyntämistä. Teollisuuden prosesseissa on tarpeen investoida esimerkiksi vetyratkaisuihin.
Paljon rahaa tarvitaan yritysten investointeihin ja niiden edistämiseen. Sattumalta EU:n elpymispaketin rahoitus on tänä vuonna suurimmillaan käytettävissä. Yksin työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston vastuualueelta voidaan osoittaa noin 450 miljoonaa euroa demonstraatiohankkeisiin ja muihin puhtaan energian investointeihin. Yritysten jättämiä tukihakemuksia saatiinkin juuri päättyneellä hakukierroksella ilahduttavan runsaasti.
Tämä on mainio alku, mutta riittävä tuki energiasiirtymään pitää turvata myös tulevina vuosina. On myös tärkeää huolehtia siitä, että hankkeiden luvitusmenettelyt ovat tarpeeksi ketteriä.
Ilmasto- ja huoltovarmuusperusteet ajavat energiataloutta pitkällä aikavälillä aivan samaan suuntaan, mikä otetaan huomioon myös valmistelussa olevassa kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa. Jonkin verran toki tarvitaan lisäpanostuksia fossiilisten polttoaineiden huoltovarmuuteen lähivuosina.
Venäjän energiasta luovuttaessa on myös selvää, että energiahinnat pysyvät jonkin aikaa aiempaa korkeammalla tasolla. Samalla kun tämä siivittää investoimaan puhtaaseen energiaan, on asialla toki myös merkittävät varjopuolensa talouskasvun, inflaation ja kuluttajien näkökulmasta. Se on riippuvuuden vähentämisen hinta.
Energiakustannusten nousua ei saa myöskään pitää tekosyynä luopua toimivista energiamarkkinoista tai luoda eurooppalaisia kompensaatiomekanismeja tulonsiirtoineen. Markkinat ovat sääntelyä tehokkaampi tapa kohtuullistaa energiahintoja ja edistää irrottautumista fossiilisista polttoaineista.
Riku Huttunen on TEM:n energiaosaston ylijohtaja ja energiahuoltosektorin puheenjohtaja