Vastauksia rikostiedustelua koskevasta sääntelystä

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman yksi keskeisistä tavoitteista on rikostorjunnan vahvistaminen kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisia kohtaan koetun luottamuksen lisäämiseksi. Lainsäädännön kehittämisellä vastataan turvallisuusympäristön muutokseen, kuten järjestäytyneen rikollisuuden kehitykseen ja siihen kytkeytyviin erilaisiin vakavan rikollisuuden muotoihin.

Rikostiedustelun keinot ovat keskeisiä erityisesti vakavan rikollisuuden torjunnassa. Niihin lukeutuvat esimerkiksi vakava huumausainerikollisuus lieveilmiöineen, erilaiset sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvat rikollisuutena ilmenevät hybridiuhat ja uhkat, jotka aiheuttavat suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa. Toimintaympäristön muuttuessa rikollisuuden muodostamat uhkat ovat muuttuneet entistä vakavimmiksi, monimuotoisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi, minkä vuoksi ne tulisi pystyä torjumaan ennalta. Tämä edellyttää tiedonhankinnan aloittamista nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. 

Poliisille säädettävät uudet rikostiedustelua koskevat säännökset mahdollistaisivat tehokkaamman puuttumisen muun muassa vakavaan jengi- ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Parempi ja kattavampi tieto tuottaa parempia päätöksiä ja parempaa vaikuttavuutta.

Rikostiedustelun avulla pyritään estämään yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan rikollisuuden muodostamien uhkien toteutuminen vakavina rikoksina.

Lisätietoa sisäministeriön lakihankkeesta

Rikostiedustelu tarkoittaa rikollisuutta ja rikoksia koskevaa tiedon hankintaa ja hankitun tiedon analysointia rikostorjuntaa varten. Tiedustelulla tuotetaan tietoa, joka mahdollistaa uhkiin, riskeihin, mahdollisuuksiin ja muutoksiin vaikuttamisen sekä varautumisen.

Poliisin rikostiedustelu kytkeytyy rikosten ennalta estämiseen, rikollisuutta koskevan analysoidun tilannekuvan muodostamiseen sekä varhaisen vaiheen tiedon keräämiseen kokonaiskuvan saamiseksi. 

Uhkaperusteinen rikostiedustelu on rikostiedustelua, jossa tiedonhankinta ja analyysi suunnataan tunnistettujen rikollisuuden muodostamien uhkien, ei vain yksittäisten rikosten, havaitsemiseen ja torjuntaan. 

Uhkaperusteisen rikostiedustelun keskeisimpänä kohteena olisi järjestäytynyt rikollisuus. Vakavaa rikollisuutta on esimerkiksi huumausainerikollisuus, väkivaltarikollisuus, rahanpesurikollisuus, ihmiskaupparikollisuus ja lapsiin kohdistuva rikollisuus.

Uhkaperusteista rikostiedustelua toteutettaisiin jo nykyisin rikosten estämiseksi käytössä olevilla salaisilla tiedonhankintakeinoilla. Uusi sääntely mahdollistaisi salaisen tiedonhankinnan nykyistä varhaisemmassa vaiheessa eli ennen kuin rikollinen hanke on edennyt konkreettiseksi ja yksilöidyksi rikokseksi.

Rikostiedustelukeinoja olisivat muun muassa tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu ja seuranta. Keinot ovat jo nykyään poliisilaissa, mutta nyt niitä voitaisiin käyttää eri edellytyksillä.

Uuden sääntelyn mukaan poliisi voisi myös hankkia teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilötiedot, suorittaa peitetoimintaa ja valeostoja. Valvottu läpilasku sekä ohjattu tietolähdetoiminta olisivat myös osa poliisin työkalupakkia.
 

Rikostiedustelun kohteena on yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaava järjestäytynyt rikollisuus sekä mm. kriittiseen infrastruktuuriin, suuren ihmismäärän henkeen tai terveyteen, ympäristöön, oikeusvaltion perustoimintoihin tai yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen laajamittaisesti kohdistuvat vakavan rikollisuuden uhkat.

Rikostiedustelua voidaan kohdentaa henkilöön, jonka voidaan henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen taikka olosuhteiden perusteella olettaa osallistuvan yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan. 

Käytännössä rikostiedustelua kohdistettaisiin rikollispiireissä toimiviin ja liikkuviin henkilöihin, jotka kuuluvat rikollisorganisaatioihin tai osallistuvat käynnissä oleviin rikollisiin hankkeisiin. 

Jos tiettyä henkilöä ei voida yksilöidä, voidaan tiettyjä rikostiedustelukeinoja kohdistaa henkilöryhmään.

Viimesijaisesti rikostiedustelua voitaisiin kohdistaa myös muuhun henkilöön, jos kohdentaminen uhkaavaan toimintaan osallisena olevaan henkilöön tai henkilöryhmään ei ole mahdollista ja keinon käytöllä voidaan perustellusti olettaa saatavan yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa koskevaa tärkeää tietoa.

Tiedonhankintaa ei kuitenkaan kohdistettaisi henkilöihin, jotka tulevat satunnaisesti tietoisiksi esimerkiksi rikollisista hankkeista.

Arvion mukaan uhkaperusteisten rikostiedustelukeinojen kohteena olisi vuosittain enintään noin 200–300 ihmistä, käynnistymisvaiheessa vähemmän. 
 

Nyt ehdotettava uhkaperusteisen sääntely ei sisältäisi luottamukselliseen viestintään kohdistuvia rikostiedustelukeinoja kuten televalvontaa tai telekuuntelua. Ehdotuksen mukaan rikostiedustelukeinoja ei saisi kohdistaa pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin.

Tässä lakiesityksessä on valmisteltu uhkaperusteiseen rikostiedusteluun ne säännökset, joiden arvioidaan olevan mahdollisia nykyisen perustuslain puitteissa. Perustuslain 10 §:ssä säädetään luottamuksellisen viestin ja kotirauhan suojasta, joita voidaan lailla rajoittaa ainoastaan perustuslaissa säädettyjen nimenomaisten perusteiden (kvalifioitu lakivarausten) puitteissa. Nykyinen sääntely ei mahdollista kyseisten perusoikeusten rajoittamista uhkaperusteisesti vakavan rikollisuuden torjumiseksi. 

Helsingin käräjäoikeus päättäisi keskitetysti yksityisyyden suojaan voimakkaimmin puuttuvien keinojen, kuten teknisen katselun ja henkilön teknisen seurannan, käytöstä. Keskusrikospoliisin päällikkö päättäisi peitetoiminnasta ja valeostoista, mutta tuomioistuin ratkaisisi ovatko käytön edellytykset olemassa. 

Päätöksen uhkaperusteisen rikostiedustelun käynnistämisestä voisi tehdä myös rikostiedusteluun perehtynyt päällystöön kuuluva poliisi. Päällystötasolla voitaisiin päättää muun muassa suunnitelmallisesta tarkkailusta, muun kuin kotirauhan suojaaman tilan teknisestä katselusta, tietoverkossa toteutettavasta peitetoiminnasta sekä peitellystä tiedonhankinnasta. Kiiretilanteessa päällystötasolla voitaisiin päättää myös tuomioistuimen päätöksentekotoimivaltaan kuuluvista keinoista siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. 

Rikostiedustelun ulkoisesta laillisuusvalvonnasta huolehtisi ylimpien laillisuusvalvojien lisäksi tiedusteluvalvontavaltuutettu. Poliisin tulisi pitää tiedusteluvalvontavaltuutettu tietoisena rikostiedustelukeinojen päätöksistä ja käytöstä.

Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on laajat tiedonsaantioikeudet ja toimivaltuudet laillisuusvalvonnan suorittamiseksi. Valvonnalla turvattaisiin rikostiedustelun kohteena olevien henkilöiden oikeusturva. 

Rikostiedustelun tiedonhankinnan valvonnasta sisäasiainhallinnossa huolehtisivat Poliisihallitus ja tiedonhankintaa toteuttavat poliisiyksiköt. Sisäministeriön tulisi antaa eduskunnan oikeusasiamiehelle ja tiedusteluvalvontavaltuutetulle vuosittain kertomus rikostiedustelukeinojen ja niiden suojaamisen käytöstä ja valvonnasta.   
 

Poliisi saisi käyttää rikostiedustelukeinoilla hankittuja tietoja vakavan rikollisuuden uhkien torjumiseksi, rikoksen estämiseksi ja poliisin toiminnan suuntaamiseksi.

Rikostiedustelukeinoilla hankitun tiedon käyttöä rikosten selvittämiseksi, esimerkiksi rikosasian todisteena, rajattaisiin oikeusturvasyistä merkittävästi.

Rikostiedustelulla saatua tietoa voitaisiin myös käyttää syyttömyyttä tukevana selvityksenä sekä mm. hengelle, terveydelle tai vapaudelle merkittävän vaaran estämiseksi. Rikostiedustelulla saatua tietoa voitaisiin tietyin edellytyksin luovuttaa myös toisille viranomaisille.  

Rikostiedustelulla ei luoda poliisille uutta tehtävää eikä muuteta viranomaisten välisiä tehtäväjakoja. Poliisin tehtäväkentässä rikostiedustelu kytkeytyy rikostorjuntaan. Suojelupoliisin tehtävänä on kansallisen turvallisuuden uhkien torjunta. 

Siviilitiedustelussa korostuu kansallisen turvallisuuden uhkien tiedustelu ja ylimmän valtiojohdon informoiminen ilman välitöntä kytkentää rikollisuuteen ja rikollisiin tekoihin.

Poliisi on sisäisen turvallisuuden yleisviranomainen ja päävastuullinen vakavien rikosten ja vakavan rikollisuuden uhkien estämisestä ja toiminnallisesta vasteesta.

Rikostiedustelu tuottaa tietoa rikostorjunnassa ja rikollisuuden muodostamien uhkien torjunnassa tapahtuvan päätöksenteon tueksi. 

Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhkat voivat näyttäytyä yhteiskunnassa myös rikollisuutena. Näissä tilanteissa korostuu viranomaisten yhteistyön, tiedonvaihdon ja toiminnan koordinoinnin tärkeys.
 

Hallitusohjelman mukaan hallitus arvioi tarpeen perustuslain täsmentämiseksi tehokkaan rikostiedustelun mahdollistamiseksi. 

Perustuslain yksityiselämän suojaa koskevaa 10 §:ää tarkastellaan oikeusministeriön johdolla. Perustuslakiin valmisteltavilla muutoksilla pyritään mm. tehostamaan vakavan rikollisuuden torjuntaa. 

Tässä lakiesityksessä on valmisteltu uhkaperusteiseen rikostiedusteluun ne säännökset, joiden arvioidaan olevan mahdollisia nykyisen perustuslain puitteissa. Rikostiedusteluhankkeen ns. toisessa vaiheessa valmistellaan muutokset, joiden toteuttaminen edellyttäisi perustuslain 10 §:n luottamuksellisen viestin ja kotirauhan suojaa koskevien lakivarausten muuttamista.   

Lisätietoa oikeusministeriön hankkeesta
 

Automaattisilla keräimillä eli automaattisilla tiedonkeruujärjestelmillä poliisi pystyisi keräämään tietoa verkossa toimivista ryhmistä, joiden tarkoituksena on rikollinen toiminta kuten huumekauppa tai lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.