Vastauksia rikostiedustelua koskevasta sääntelystä

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman yksi keskeisistä tavoitteista on rikostorjunnan vahvistaminen kansalaisten turvallisuuden ja viranomaisia kohtaan koetun luottamuksen lisäämiseksi. Lainsäädännön kehittämisellä vastataan turvallisuusympäristön muutokseen, kuten järjestäytyneen rikollisuuden kehitykseen ja siihen kytkeytyviin erilaisiin vakavan rikollisuuden muotoihin.

Rikostiedustelun keinot ovat keskeisiä erityisesti vakavan rikollisuuden torjunnassa. Niihin lukeutuvat esimerkiksi vakava huumausainerikollisuus lieveilmiöineen, erilaiset sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvat rikollisuutena ilmenevät hybridiuhat ja uhkat, jotka aiheuttavat suurelle ihmismäärälle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa. Toimintaympäristön muuttuessa rikollisuuden muodostamat uhkat ovat muuttuneet entistä vakavimmiksi, monimuotoisemmiksi ja nopeammin kehittyviksi, minkä vuoksi ne tulisi pystyä torjumaan ennalta. Tämä edellyttää tiedonhankinnan aloittamista nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. 

Poliisille säädettävät uudet rikostiedustelua koskevat säännökset mahdollistaisivat tehokkaamman puuttumisen muun muassa vakavaan jengi- ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Parempi ja kattavampi tieto tuottaa parempia päätöksiä ja parempaa vaikuttavuutta.

Rikostiedustelun avulla pyritään estämään yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavan rikollisuuden muodostamien uhkien toteutuminen vakavina rikoksina.

Lisätietoa sisäministeriön lakihankkeesta: 

https://intermin.fi/hankkeet/hankesivu?tunnus=SM047:00/2023 ja https://intermin.fi/hankkeet/hankesivu?tunnus=SM033:00/2025

Rikostiedustelu tarkoittaa rikollisuutta ja rikoksia koskevaa tiedon hankintaa ja hankitun tiedon analysointia rikostorjuntaa varten. Tiedustelulla tuotetaan tietoa, joka mahdollistaa uhkiin, riskeihin, mahdollisuuksiin ja muutoksiin vaikuttamisen sekä varautumisen.

Poliisin rikostiedustelu kytkeytyy rikosten ennalta estämiseen, rikollisuutta koskevan analysoidun tilannekuvan muodostamiseen sekä varhaisen vaiheen tiedon keräämiseen kokonaiskuvan saamiseksi. 

Uhkaperusteinen rikostiedustelu on rikostiedustelua, jossa tiedonhankinta ja analyysi suunnataan tunnistettujen rikollisuuden muodostamien uhkien, ei vain yksittäisten rikosten, havaitsemiseen ja torjuntaan. 

Uhkaperusteisen rikostiedustelun keskeisimpänä kohteena olisi järjestäytynyt rikollisuus. Vakavaa rikollisuutta on esimerkiksi huumausainerikollisuus, väkivaltarikollisuus, rahanpesurikollisuus, ihmiskaupparikollisuus ja lapsiin kohdistuva rikollisuus.

Uhkaperusteista rikostiedustelua toteutettaisiin jo nykyisin rikosten estämiseksi käytössä olevilla salaisilla tiedonhankintakeinoilla. Uusi sääntely mahdollistaisi salaisen tiedonhankinnan nykyistä varhaisemmassa vaiheessa eli ennen kuin rikollinen hanke on edennyt konkreettiseksi ja yksilöidyksi rikokseksi.

Uhkaperusteista rikostiedustelua toteuttaisi keskusrikospoliisi, jonka yhtenä tehtävänä on torjua kansainvälistä, järjestäytynyttä, ammattimaista, taloudellista ja muuta vakavaa rikollisuutta. 

Salaisia tiedonhankintakeinoja ovat muun muassa tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tekninen katselu ja seuranta. Keinot ovat jo nykyään poliisilaissa, mutta nyt niitä voitaisiin käyttää eri edellytyksillä.

Uuden sääntelyn mukaan poliisi voisi myös hankkia henkilön tai esineen sijaintitiedot, teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitiedot, suorittaa peitetoimintaa ja valeostoja. Valvottu läpilasku sekä ohjattu ja osallistuva tietolähdetoiminta olisivat myös osa poliisin työkalupakkia.

Jos perustuslakia muutetaan, voitaisiin uhkaperusteisen rikostiedusteluun sisällyttää esimerkiksi ns. telepakkokeinot (telekuuntelu, tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, televalvonta, yhdistymistietojen hankkiminen), tekninen kuuntelu, tekninen laitetarkkailu ja paikkatiedustelu. 

Rikostiedustelun kohteena on yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaava järjestäytynyt rikollisuus sekä mm. kriittiseen infrastruktuuriin, suuren ihmismäärän henkeen tai terveyteen, ympäristöön, oikeusvaltion perustoimintoihin tai yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen laajamittaisesti kohdistuvat vakavan rikollisuuden uhkat.

Rikostiedustelua voidaan kohdentaa henkilöön, jonka voidaan henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen taikka olosuhteiden perusteella olettaa osallistuvan yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan. 

Käytännössä rikostiedustelua kohdistettaisiin rikollispiireissä toimiviin ja liikkuviin henkilöihin, jotka kuuluvat rikollisorganisaatioihin tai osallistuvat käynnissä oleviin rikollisiin hankkeisiin. Jos tiettyä henkilöä ei voida yksilöidä, voidaan tiettyjä rikostiedustelukeinoja kohdistaa henkilöryhmään.

Viimesijaisesti rikostiedustelua voitaisiin kohdistaa myös muuhun henkilöön, jos kohdentaminen uhkaavaan toimintaan osallisena olevaan henkilöön tai henkilöryhmään ei ole mahdollista ja keinon käytöllä voidaan henkilön lausumien, käyttäytymisen tai erityisten olosuhteiden johdosta erittäin pätevin perustein olettaa saatavan yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaa toimintaa koskevaa tärkeää tietoa.

Tiedonhankintaa ei kuitenkaan kohdistettaisi henkilöihin, jotka tulevat satunnaisesti tietoisiksi esimerkiksi rikollisista hankkeista.

Ensimmäisessä lakiesityksessä, joka pyritään saamaan eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pian, on valmisteltu uhkaperusteiseen rikostiedusteluun ne säännökset, joiden arvioidaan olevan mahdollisia nykyisen perustuslain puitteissa.

Perusoikeuksien suojaan puuttuminen on pyritty rajaamaan niin vähäiseksi kuin rikostiedustelun tehokkuudelle ja tuloksellisuudelle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen on mahdollista.

Perustuslain 10 §:ssä säädetään luottamuksellisen viestin ja kotirauhan suojasta, joita voidaan lailla rajoittaa ainoastaan perustuslaissa säädettyjen nimenomaisten perusteiden (kvalifioitu lakivarausten) puitteissa. Nykyinen sääntely ei mahdollista kyseisten perusoikeusten rajoittamista uhkaperusteisesti vakavan rikollisuuden torjumiseksi. 

Jos eduskunnan käsittelyssä oleva perustuslain muuttamista koskeva lakiesitys (HE 50/2026 vp) hyväksytään, olisi mahdollista säätää poliisilaissa myös luottamukselliseen viestintään ja kotirauhan suojan ytimeen kohdistuvia uhkaperusteisia rikostiedustelukeinoja. 

Lausuntokierroksella 8.6. – 3.8.2026 oleva esitysluonnos sisältäisi uhkaperusteista rikostiedustelua koskevan luvun sellaisena, kuin se voitaisiin säätää perustuslain muutosten johdosta.  Tällöin uhkaperusteisessa rikostiedustelussa voitaisiin käyttää myös telekuuntelua, tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta, televalvontaa, yhdistymistietojen hankkimista, teknistä kuuntelua, teknistä laitetarkkailua sekä paikkatiedustelua ja siihen liittyvää haltuunottoa, jäljentämistä ja asiakirjan tarkastelua. Rikostiedustelukeinojen käyttö olisi tietyin rajauksin mahdollista myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa.  Vailla kytkentää perustuslain muutokseen nyt lausunnolla olevassa esityksessä uhkaperusteisen rikostiedustelun työkalupakkiin lisättäisiin myös sijaintitiedon hankkimista ja osallistuvan tietolähteen käyttöä koskevat rikostiedustelukeinot. 

Helsingin käräjäoikeus päättäisi keskitetysti yksityisyyden suojaan voimakkaimmin puuttuvien keinojen, kuten teknisnen kuuntelun, katselun ja henkilön teknisestä seurannan sekä teletiedonhankintakeinojen, käytöstä. 

Keskusrikospoliisin päällikkö päättäisi peitetoiminnasta, valeostoista ja osallistuvan tietolähteen käytöstä, mutta tuomioistuin ratkaisisi ovatko käytön edellytykset olemassa. 

Päätöksen uhkaperusteisen rikostiedustelun käynnistämisestä voisi tehdä myös keskusrikospoliisin rikostiedusteluun perehtynyt päällystöön kuuluva poliisi.

Päällystötasolla voitaisiin päättää muun muassa suunnitelmallisesta tarkkailusta, muun kuin kotirauhan suojaaman tilan teknisestä katselusta tai kuuntelusta tai paikkatiedustelusta, tietoverkossa toteutettavasta peitetoiminnasta sekä peitellystä tiedonhankinnasta sekä paikkatiedusteluun liittyvästä haltuunotosta, jäljentämisestä ja asiakirjan tarkastelusta.

Kiiretilanteessa päällystötasolla voitaisiin päättää myös eräistä tuomioistuimen päätöksentekotoimivaltaan kuuluvista keinoista siihen asti, kunnes tuomioistuin on myöntänyt luvan. 

Rikostiedustelun ulkoisesta laillisuusvalvonnasta huolehtisi ylimpien laillisuusvalvojien lisäksi tiedusteluvalvontavaltuutettu. Keskusrikospoliisin tulisi pitää tiedusteluvalvontavaltuutettu tietoisena rikostiedustelukeinojen päätöksistä ja käytöstä.

Tiedusteluvalvontavaltuutetulla on laajat tiedonsaantioikeudet ja toimivaltuudet laillisuusvalvonnan suorittamiseksi 

Valvonnalla turvattaisiin rikostiedustelun kohteena olevien henkilöiden oikeusturva. 

Rikostiedustelun tiedonhankinnan valvonnasta sisäasiainhallinnossa huolehtisivat Poliisihallitus ja keskusrikospoliisin päällikkö. Sisäministeriön tulisi antaa eduskunnan oikeusasiamiehelle ja tiedusteluvalvontavaltuutetulle vuosittain kertomus rikostiedustelukeinojen ja niiden suojaamisen käytöstä ja valvonnasta.
 

Poliisi saisi käyttää rikostiedustelukeinoilla hankittuja tietoja vakavan rikollisuuden uhkien torjumiseksi, rikoksen estämiseksi ja poliisin toiminnan suuntaamiseksi.

Rikostiedustelukeinoilla hankitun tiedon käyttöä rikosten selvittämiseksi, esimerkiksi rikosasian todisteena, rajattaisiin oikeusturvasyistä merkittävästi.

Rikostiedustelulla saatua tietoa voitaisiin myös käyttää syyttömyyttä tukevana selvityksenä sekä mm. hengelle, terveydelle tai vapaudelle merkittävän vaaran estämiseksi. Rikostiedustelulla saatua tietoa voitaisiin tietyin edellytyksin luovuttaa myös toisille viranomaisille.    

Siviilitiedustelussa korostuu kansallisen turvallisuuden uhkien tiedustelu ja ylimmän valtiojohdon informoiminen ilman välitöntä kytkentää rikollisuuteen ja rikollisiin tekoihin.

Poliisi on sisäisen turvallisuuden yleisviranomainen ja päävastuullinen vakavien rikosten ja vakavan rikollisuuden uhkien estämisestä ja toiminnallisesta vasteesta.

Rikostiedustelu tuottaa tietoa rikostorjunnassa ja rikollisuuden muodostamien uhkien torjunnassa tapahtuvan päätöksenteon tueksi. 

Kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhkat voivat näyttäytyä yhteiskunnassa myös rikollisuutena. Näissä tilanteissa korostuu viranomaisten yhteistyön, tiedonvaihdon ja toiminnan koordinoinnin tärkeys.
 

Hallitusohjelman mukaan hallitus arvioi tarpeen perustuslain täsmentämiseksi tehokkaan rikostiedustelun mahdollistamiseksi. 

Perustuslain yksityiselämän suojaa koskevaa 10 §:ää tarkasteltiin oikeusministeriön johdolla. Perustuslakiin esitetyillä muutoksilla pyritään mm. tehostamaan vakavan rikollisuuden torjuntaa. 

Rikostiedustelua koskevassa ensimmäisessä lakiesityksessä, joka pyritään saamaan eduskunnan käsittelyyn mahdollisimman pian, on valmisteltu uhkaperusteiseen rikostiedusteluun ne säännökset, joiden arvioidaan olevan mahdollisia nykyisen perustuslain puitteissa.

Rikostiedusteluhankkeen ns. toisessa vaiheessa on valmisteltu muutokset, joiden toteuttaminen edellyttäisi perustuslain 10 §:n luottamuksellisen viestin ja kotirauhan suojaa koskevien lakivarausten muuttamista. Toista vaihetta koskeva esitysluonnos on lausuntokierroksella 8.6. – 3.8.2026 ja pyritään saattamaan eduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman pian sen jälkeen alkusyksystä.  

Lisätietoa oikeusministeriön hankkeesta: https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM067:00/2024 sekä https://www.eduskunta.fi/valtiopaivaasiat/HE+50/2026

Automaattisilla keräimillä eli automaattisilla tiedonkeruujärjestelmillä poliisi pystyisi keräämään tietoa verkossa toimivista ryhmistä, joiden tarkoituksena on rikollinen toiminta kuten huumekauppa tai lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.