Lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi on keinoja

Puheenvuoroissa todettiin ongelmien yhdeksi syyksi se, että työelämän vaatimusten ja kilpailun jatkuva koveneminen ovat johtaneet siihen, että lapset jäävät vähemmälle kotona ja heihin panostetaan julkisessakin hoivassa entistä vähemmän.

- Aikuisten psyykkinen läsnäolo lasten maailmassa käy ohuemmaksi ja lasten mielen rakentuminen olotilan jakamisen kautta vaikeutuu, totesi professori Juha Siltala seminaarissa pitämässään puheenvuorossa.

Eri viranomaisten puheenvuoroissa nousi esiin mm., että viranomaisten toimintaketjussa on havaittu selviä katkeamisia eikä tiedonkulku ole riittävää. Viranomaisten havaitessa lapsiin kohdistunutta väkivaltaa tai hyväksikäyttöä yleensä aina tehdään lastensuojeluilmoitus. Tämän jälkeen ilmoituksen tehnyt viranomainen uskoo, että asia etenee. Aina näin ei kuitenkaan ole käynyt. Puheenvuoroissa ehdotettiinkin lastensuojeluviranomaisille ehdotonta ilmoitusvelvollisuutta, jos havaitaan törkeä lapseen kohdistunut rikos.

Salassapitosäännösten ja lastensuojeluilmoituksen tekemisen velvoittavuuden suhteesta on epäselvyyttä erityisesti terveydenhuollon viranomaisten, kirkon työntekijöiden ja perheasioiden sovittelijoidenpiirissä sekä mahdollisesti peruskoulujen henkilökunnalla. Laissa tulisi säätää nykyistä selkeämmin myös sosiaalitoimen oikeudesta antaa salassa pidettäviä tietoja poliisille silloin, kun sosiaalitoimi ilmoittaa poliisille epäilyistä lapseen kohdistuneesta väkivaltarikoksesta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Nykyinen säännös on vaikeaselkoinen eikä edesauta lapsiin kohdistuvien rikosepäilyjen saamista poliisin selvitettäväksi.

Puheenvuoroissa haluttiin myös muistuttaa, että virallisen syytteen alainen lapseen kohdistunut rikos johtaa aina esitutkinnan käynnistymiseen asianomistajan tai hänen huoltajansa mielipiteestä riippumatta. Alle 15-vuotiaaseen kohdistunut lieväkin pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos.

Lisäksi seminaarissa nousivat esiin ennalta estämisen ja valistuksen tärkeys. Suomessa on vahvistettava valistus- ja opetuskampanjoita sekä kehitettävä edelleen lasten ja nuorten tukipalveluita. Myös väkivallan uhriksi joutuneille lapsille kohdistettua hoitoa on yhä kehitettävä. Tämä on tärkeää myös siksi, että nykyisin ongelmiin pääasiassa jälkikäteen puuttuva toimintatapa synnyttää yhteiskunnalle pelkästään lasten laitoshoidon kautta vuodessa noin 300000000 euron kustannukset. Perheiden hyvinvoinnin eteen tehty ennalta estävä työ voisi ennen kaikkea vähentää uhreiksi joutuvien lasten henkisiä kärsimyksiä mutta samalla synnyttää merkittäviä taloudellisia säästöjä.

Seminaarissa todettiin myös, että lasten turvallisuuden tilaa käsittelevää tutkittua tietoa tarvitaan merkittävästi lisää. Tiedon keräämisen pitää olla suunniteltua ja säännöllistä ja eri toimijoiden keräämät tiedot pitää koota yhteen. Viranomaisten toimenpiteet tulee myös mitoittaa ja kohdentaa tutkitun tiedon perusteella.

Lasten heikko asema näkyy muun muassa lisääntyneinä huostaanottoina, poliisin lisääntyneinä kotihälytyksinä myös lapsiperheissä, viranomaisten tietoon tulleiden lasten pahoinpitelyiden sekä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten lisääntymisenä. Myös alkoholiongelmien, mielenterveysongelmiensekä syrjäytymisen lisääntyminen lapsiperheissä näkyy viranomaisten työssä. Esimerkiksi rikoksesta epäiltynä olleiden lasten määrä on lisääntynyt.Seminaarissa puhuivat poliisiasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja kansanedustaja Aulis Ranta-Muotio, professori Juha Siltala, Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio, lapsiasiainvaltuutettu Maria Kaisa Aula, ylikonstaapeli Anneli Aunola Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselta, sosiaalityöntekijä Kaisu Ketola Helsingistä, aluekuraattori Päivi Penttilä Helsingistä sekä tutkija Heikki Sariola, Lastensuojelun keskusliitosta. Seminaarin puheenjohtajana toimi kansanedustaja Heli Paasio.

Poliisiasiain neuvottelukunta on valtioneuvoston asettama neuvottelukunta, jonka tehtävänä on seurata poliisin toimintaan vaikuttavan ympäristön kehitystä sekä poliisin toimintaa, tehdä aloitteita poliisin toiminnan kehittämiseksi, antaa lausuntoja poliisia koskevista asioista sekä käsitellä ne muut asiat, jotka sen käsiteltäviksi toimitetaan. Nykyisessä neuvottelukunnassa on 16 jäsentä sekä ministeriön nimeämä sihteeri. Poliisiasiain neuvottelukunnan toimikausi päättyy 30.4.2007.