Maastopaloista aiheutuvat savuhaitat
Yli viikon ajan on Venäjän puolelta kulkeutunut savua Etelä- ja Itä-Suomeen sekä Kainuuseen. Savu on ollut silmin havaittavissa itärajan tuntumassa ja savun haju on tuntunut vielä syvemmällä sisämaassa. Savu on peräisin Venäjällä riehuvista maastopaloista.
Suomessa maastopaloiksi luokitellaan muun muassa varsinaiset metsäpalot, hakkuualueiden palot, muilla suoalueilla tapahtuvat palot, ruohikkopalot ja turvetuotantoalueilla tapahtuvat palot.
Maastopaloissa savu on orgaanisen aineksen palamisesta syntyvää palamistuotetta, joka koostuu pääasiassa palokaasuista ja hiukkasmaisista palamistuotteista. Hiukkasmaiset palamistuotteet ovat nokea, johon on sekoittunut tuhkaa. Noki syntyy epätäydellisen palamisen seurauksena. Ilmavirtausten mukana savut ja hajut kulkeutuvat hyvinkin kauas.
Esimerkiksi takkaa sytyttäessä havaitsemme aluksi silmin tumman savun, joka sisältää nokihiukkasia. Kun takka palaa hyvin, emme erota savua juuri lainkaan, mutta saatamme tuntea hyvän koivupuun tuoksun, joka syntyy täydellisen palamisen tuloksena.
Maastopalon edellytyksenä on riittävä lämmön lähde eli syttymislämpö, hapen saanti ja palava aines. Erityyppisissä metsissä palavan orgaanisen aineksen määrä vaihtelee suuresti. Pystyssä olevan puuston lisäksi kivennäispohjaisessa kangasmaastossa maanpinnalla on vain muutaman sentin kerros kariketta. Kuusikossa ja lehtimetsissä pintamateriaalin ja kuntan paksuus on jo useita kymmeniä senttejä. Suopohjaisilla turvemailla kerroksen paksuus on helposti jo metrin paksuinen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Suomessa turvetuotantoalueilla turvekerroksen paksuus on jo kahdesta kolmeen metriä.
Maastopalot etenevät maastossa pintapalona, latvapalona, mutta tunkeutuvat myös syvälle alaspäin orgaanisessa turvepitoisessa kerroksessa, koska orgaaninen kerros ei ole tiivis vaan siellä on happea. Näkyvän savun muodostukseen eli epätäydelliseen palamiseen vaikuttaa myös orgaanisessa aineksessa esiintyvä kosteuden määrä. Mitä syvemmälle turvepitoiseen kerrokseen palo tunkeutuu, sitä enemmän siellä on myös kosteutta. Kosteus taas lisää epätäydellisen palon seurauksena savua.
Turvepohjaisissa maastoissa palo saattaa edetä maan alla pitkiäkin matkoja ja tupsahtaa sitten taas pintapaloksi. Turvepohjaisessa maastossa palo etenee hitaammin ja muodostaa tummempaa savua. Kuivalla mäntykankaalla palo etenee nopeammin ja ohut kuiva pintakerros palaa täydellisemmin, jolloin savun muodostus on vähäisempää ja savu on vaaleampaa. Palon etenemisnopeuteen maastossa vaikuttaa oleellisesti myös tuuli ja sen voimakkuus.
Maastopalon sammuttaminen on aikaa vievää toimintaa. Ensiksi oleellista on saada havainto palosta nopeasti, jolloin palo on vielä rajatulla alueella. Sammutus voidaan silloin toteuttaa paloautoissa mukana tulevan veden avulla.
Mikäli paloalue pääsee isoksi, on sammutukseen saatava lisävettä luonnonveden ottopaikoista kuten ojista, lammista tai järvistä. Kuivina aikoina luonnonvesi voi olla kaukanakin, jolloin sammutuslinjojen rakentamiseen kuluu aikaa ja paloalue laajenee.
Turvepohjaisissa metsissä palojen sammuttaminen on erityisen vaikeaa ja aikaa vievää toimintaa. Runsas savunmuodostus vaikeuttaa palokunnan toimintaa, palon etenemisen ja paloalueen hahmottamista. Palavan pintakerroksen lisäksi puiden juuristot palavat ja puut kaatuvat, mikä lisää taas pintakerroksen palavan aineksen määrää ja vaikeuttaa tietenkin palokuntien toimintaa paloalueella. Syvälle turvepohjaiseen maahan tunkeutuneen palon sammuttaminen pelkän veden avulla on käytännössä lähes mahdotonta. Ensinnäkin veteen on pintajännityksen poistamiseksi lisättävä esim. mäntysuopaa, jotta vesi tunkeutuu syvään palavaan turvekerrokseen. Kaikkein syvimmät palopesäkkeet on kaivettava lapion tai kaivinkoneen avulla esille ja sammutettava vasta sitten.
Myös Suomessa turvepohjaisessa maastossa sijaitsevan metsäpalon sammuttamisesta on tuoreet esimerkit Haukiputaalta ja Vaalasta. Kummassakin metsäpalossa paloalat olivat noin 30 hehtaaria. Sammutuskustannukset nousevat Haukiputaalla yli 100.000 euron ja Vaalassa yli 200.000 euron. Vaalan metsäpalo alkoi 7.7 2006 ja palokunta luovutti jälkivartioinnin maanomistajille 11.7. Maanomistajat ovat suorittaneet pelastuslaitoksen kalustolla syvälle turvepohjaiseen maahan tunkeutuneiden kytöpalojen sammutusta useiden päivien ajan aina 25.7.2006 saakka, jolloin palokunnan kalusto poistettiin palopaikalta lopullisesti.
Lisätietoja: pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila, Oulun lääninhallitus, 0205 17 8433