Maastopalojen hallinta perustuu ennaltaehkäisyyn, varhaiseen havaitsemiseen ja tehokkaaseen pelastustoimintaan
Euroopassa vuosi 2025 oli maastopalojen ennätysvuosi. Yli miljoona hehtaaria maastoa paloi historiallisen runsaissa ja laajoissa paloissa. Ilmastonmuutoksen myötä tutkijat odottavat kuumien ja kuivien jaksojen yleistymistä ja pidentymissä ennätyksellisissä lämpötiloissa.
Maastopalot eivät välttämättä ole enää yksittäisiä lyhytkestoisia tehtäviä, vaan osa muuttuvaa toimintaympäristöä, jossa kuivuusjaksot pitenevät ja riskit kasvavat aiempaa nopeammin. Viime vuosien kehitys Euroopassa osoittaa, että pelastustoimen on varauduttava myös Suomessa laaja-alaisiin ja pitkäkestoisiin maastopalotehtäviin.
Pelastustoimen näkökulmasta maastopalojen hallinta nojaa kolmeen peruspilariin: ennaltaehkäisyyn, varhaiseen havaitsemiseen ja tehokkaaseen pelastustoimintaan. Yksittäiset toimet eivät riitä, vaan vaikuttavuus on näiden toimien summa.
Ennaltaehkäisy alkaa selkeästä sääntelystä, ohjeistuksesta ja viestinnästä. Vuonna 2024 voimaan astunut maastopalovaroitusta koskeva säädösmuutos poisti tulkinnanvaraisuuksia ja selkeytti avotulen kieltoa maastopalovaaran ollessa voimassa. Turvallisuusviestintä ei ole kausiluonteinen tehtävä, vaan osa jatkuvaa varautumista. Kansalaisten, maanomistajien ja toiminnanharjoittajien rooli on ratkaiseva maastopalojen ennaltaehkäisyssä.
Varhaisella havaitsemisella voidaan estää laajat maastopalot
Pelastustoiminnan näkökulmasta kriittisin vaihe on palon alku, jolloin varhaisella havaitsemisella on keskeinen merkitys. Metsäpalojen tähystystoiminta, satelliittihavainnot, salamaseuranta sekä pelastustoimen miehittämättömät ilma-alukset muodostavat yhdessä järjestelmän, jonka tarkoituksena on havaita palon alku ennen kuin se kehittyy suureksi maastopaloksi.
Sisäministeriö huolehtii metsäpalojen valtakunnallisesta tähystystoiminnasta. Tavoitteena on valtakunnallisesti yhtenäinen, riskiperusteinen ja ennakoiva toiminta. Tähystystoiminta on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa havaitaan maastopaloja ja reagoidaan niihin hyödyntämällä sääennusteita, tähystystoiminnan metsäpaloindeksiä sekä pelastustoiminnan yhteistyöalueiden tilanne- ja johtokeskuksia.
Lentosammutustoiminta on tärkeä osa pelastustoimen suorituskykyä. Ilma-alusten käyttö edellyttää aina harkintaa, oikeaa ajoitusta ja osaavaa johtamista. Tässä kokonaisuudessa lentosammutuspäälliköiden rooli pelastustoiminnan johtajan tukena on keskeinen.
Myös ympäröivä infrastruktuuri vaikuttaa maastopalojen hallintaan. Metsänhoitotiet, ajourat, luonnonvesilähteet ja etukäteen kartoitetut vedenottopaikat ovat tehokkaan pelastustoiminnan edellytyksiä. Maastopaloriskit ovat yksi syy siihen, miksi pelastustoimen tukikohtia tarvitaan kattavasti.
Maastopalojen hallinta edellyttää tiivistä yhteistyötä
Maastopalojen hallinta vaatii viranomaisten ja eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä, toimivia tietojärjestelmiä sekä yhteistä tilannekuvaa ja pelastustoiminnan tilanne- ja johtokeskuksien tuottamia tukipalveluita. Pelastustoimen tehtävänä on varmistaa, että tämä kokonaisuus toimii erityisesti silloin, kun kyseessä on laaja-alainen maastopalo.
Laaja-alaisissa maastopaloissa voidaan tarvittaessa hyödyntää valtakunnallista maastopalomuodostelmaa, joka on koottu viiden pelastuslaitoksen alueelta. Kansallisten resurssien lisäksi voidaan myös turvautua kansainväliseen apuun esimerkiksi EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta.
Alkuvuoden viitteiden perusteella Eurooppa valmistautuu parhaillaan mahdolliseen ennätysvuoteen maastopalojen osalta. Pelastustoimi on kunkin EU:n jäsenmaan omalla vastuulla, mutta EU-tasolla on kehitetty yhteisiä rescEU-sammutuskapasiteetteja tukemaan jäsenmaita tilanteessa, jossa maan omat voimavarat eivät riitä.
Maastopalokausi Suomessakin on jo käynnistynyt. Lopulta kyse on perusasioista. Kun riskit tunnistetaan ajoissa, kansalaiset ja toimijat ymmärtävät oman vastuunsa, maastoa valvotaan järjestelmällisesti sekä pelastustoimen suorituskyky on riittävä, suurin osa maastopaloista pysyy hallinnassa.
Kimmo Kohvakka
pelastusylijohtaja