Miksi pitää pelätä?

Nuorten tekemistä rikoksista puhutaan paljon. Myös viranomaiset kertovat lasten ja nuorten erinäisiin tilanteisiin liittyvistä ilmiöistä ja niiden kasvusta. Näitä ovat esimerkiksi pienten porukoiden tekemät ryöstöt, joissa käytetään väkivaltaa ja tehdään omaisuusvahinkoa pienestäkin rahasummasta tai sähkötupakkavelasta.

Teot voivat tulla ilmi jatkuneen uhkailun tai huhujen kautta. Ne voidaan myös kuvata ja jakaa video somessa. Kaikki teot eivät kuitenkaan päädy poliisille saakka eikä niistä tehdä rikosilmoitusta esimerkiksi koston tai koston kierteen pelossa. Tiedossa on myös tapauksia, jossa vanhemmat eivät halua tehdä rikosilmoitusta pelätessään lapseen kohdistuvia kostotoimia.

Viranomaisilla on kuitenkin lakisääteisiä velvollisuuksia. Esimerkiksi esitutkintaviranomaisen on kirjattava viipymättä ilmoitus, kun hänelle ilmoitetaan rikoksesta tai tapahtumasta. Lisäksi useilla tahoilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos he saavat tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttävät lastensuojelun tarpeen selvittämistä. 

Nuoret välttelevät viranomaisten apua kaikin keinoin

Julkisuudessa on keskusteltu myös kotoa tai lastensuojelun sijaishuollosta karanneiden lasten kohtaamista rikoksista ja vaaroista luvattoman poissaolon aikana. Esiin on nostettu myös ns. hatkamatkoilla nuorten tekemät rikokset sekä päihteiden käyttö. 

Moni nuori ei uskalla kertoa hatkamatkalla tapahtuneista rikoksista tai vaarantilanteista, vaan he välttelevät viranomaisen apua. Yksi syy voi olla pelko. Nuoret pelkäävät rajoituspäätöksiä, leimautumista, kostoa sekä rikosten selvittämisestä seuraavaa rikosprosessia. Kuitenkin juuri pelon aiheuttamat seuraukset ovat lapsen kehityksen ja kasvun kannalta vahingollisia ja henkisesti rankkoja. Esimerkiksi seuraus siitä, että tapahtumista kertoo viranomaisille voi johtaa tekaistun velan eli ”vasikointivelkaan”. Tilanne saattaa olla todella pelottava ja siksi piilottelu voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta.

Jotkut nuoret eivät uskalla mennä kouluun peläten kohtaavansa siellä tekijän, joka kohdistaa heihin uhkailuja, nöyryyttämistä, mustamaalaamista ja väkivaltaa. Sama nuori saattaa kuitenkin uskaltaa viettää aikaa esimerkiksi puistoissa, joissa aikuisten valvonta on kouluun verrattuna huomattavasti vähäisempää. 

Tietoisuuden lisääminen näistä ilmiöistä sekä niistä puhuminen tuo esiin tätä piilorikollisuutta. Viranomaisten sekä muiden lasten ja nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten yhdessä luoma tilannekuva tiivistää monialaista yhteistyötä ja yhtenäistä käsitystä siitä, missä nuorten maailmassa mennään.

Varhainen puuttuminen on pehmeistä keinoista tehokkain

Tutkimusten mukaan varhaisen vaiheen puuttuminen vähentää rikoksia. Varhainen puuttuminen ja esimerkiksi monialainen ankkurityöskentely ehkäisevät tulevaa rikoskäyttäytymistä tehokkaammin kuin pelkkä rikosepäily ja siitä seuraava rikosprosessi.

Useat poliisilaitokset toteuttavat koulupoliisikiertueita. Poliisi käy kouluissa puhumassa yleisimmistä nuorten kohtaamista rikoksista, niiden tunnusmerkistöistä, rikosoikeudellisesta ja vahingonkorvauksellisesta vastuusta, osallisuudesta (avunanto, rikoskumppanuus, yllytys), päihteistä sekä siitä, mitä ylipäätään tulee sietää ja miten asian voi ottaa puheeksi luotettavalle aikuiselle. 

Koulukiertueilla puhutaan 5.–6. luokkalaisille, jotka eivät välttämättä ole itse tehneet rikoksia, käytä päihteitä tai rikollisuuden ihannointi ei ole ajankohtaista, mutta ovat silti kyllin vanhoja ymmärtämään teot ja niiden seuraukset.

Kaikkien kohdalla monialainen varhainen puuttuminen ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide vaan nuori saattaa uusia rikoksia, tehdä entistä vakavampia rikoksia, käyttää entistä enemmän päihteitä tai hänen riskinsä tulla rekrytoiduksi katujengiin kasvaa.

Pelko vähenee, kun luottamus kasvaa

Tietoisuuden lisäämisen rinnalla tärkeässä asemassa ovat myös muut konkreettiset teot kuten esimerkiksi luottamuksellisten välien luominen alueen poliisin ja nuorten välille. Luottamus ei kuitenkaan synny nopeasti vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä. Yksinkertaisimmillaan se alkaa sillä, että nuorten kanssa ollaan vuorovaikutuksessa siellä missä nuoret liikkuvat ja viettävät aikaansa. Poliisin lisäksi tätä jalkautuvaa työtä tekevät monet tahot kuten lastensuojelu, nuorisotyö, terveystoimi, järjestöt ja yhteisöt.

Nuoret kaipaavat rinnalleen luotettavia aikuisia. Vanhempien, huoltajien tai muun lapsen asioita hoitavien aikuisten tuki on tärkeää. Luottamuksen lisääntyminen yhteiskuntaa, viranomaista, koulua, urheiluseuraa tai muuta lasten kanssa työtä tekevää toimijaa kohtaan kutistaa pelon aiheuttamaa valtaa. Tärkeintä onkin, että aikuiset ovat läsnä ja tavoitettavissa siellä missä nuoretkin ovat niin fyysisesti kuin esimerkiksi somessa. 

Tiina Alanen
erityisasiantuntija, poliisiosasto