Ministeri Holmlund Esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistaminen -mietinnön luovutuksessa

Uudistusta valmistelemaan asetettu toimikunta on nyt saanut työnsä päätökseen. Laajaa ja erittäin haasteellista uudistusta valmistellut ryhmä on ollut hyvin asiantunteva, ja sen työskentelyilmapiiri on saamieni tietojen mukaan ollut erinomaisen hyvä. Toimikunta onkin kyennyt laatimaan lähes 800-sivuisen hallituksen esitykseen muotoon laaditun ehdotuksen uudeksi lainsäädännöksi.

Haluan lämpimästi kiittää toimikuntaa mittavasta työstä, jonka tuloksena syntynyt mietintö muodostaa erinomaisen pohjan ja perustan asiasta laadittavalla hallituksen esitykselle. On selvää, että mietinnön laatiminen on ollut haastavaa. Esille on noussut myös periaatteellisempia kysymyksiä. Pidänkin siksi välttämättömänä, että asiassa on suoritettu laajapohjainen, avoin ja asiantunteva perusvalmistelu.

Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut viemään uudistusta koskevan hallituksen esityksen eduskunnan käsiteltäväksi tällä vaalikaudella. Uskon, että oikeusministeriö ja sisäasiainministeriö kykenevät nyt seuraavan laajan lausuntokierroksen jälkeen organisoimaan esityksen jatkovalmistelun siten, että eduskunnalle jää riittävästi aikaa periaatteellisestikin tärkeän uudistuksen käsittelemiselle.

Toimikunnan mietintöön on jätetty laajoja eriäviä mielipiteitä. En tulkitsisi näitä muun muassa sisäasiainministeriön virkamiesten eriäviä kantoja epäluottamuslauseena toimikunnan työtä kohtaan. Ne osoittavat, kuinka vaikeista ja monitahoisista asioista uudistuksessa on kysymys. Esitutkintaviranomaisten tehokas toiminta, kohdehenkilön oikeusturva, koko ajan edelleen teknistyvä sähköinen toimintaympäristö sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö ovat eräitä työssä huomioon otettuja elementtejä. Näiden näkökohtien yhteensovittaminen ei ole kaikilta osin helppoa ja yksinkertaista.

Eräs keskeisimpiä perusteita tämän uudistuksen toteuttamiselle on se, että voimassa olevat lait olivat muodostuneet vaikeaselkoiseksi. Pidänkin ensiarvoisen tärkeänä, että eduskunnan käsiteltäväksi aikanaan annettava lakikokonaisuus on niin ymmärrettävä ja johdonmukainen, ettei kenenkään, kohdehenkilön tai virkamiehen, oikeusturva sen soveltamisessa vaarannu.

Keskeinen esityksen jatkovalmisten yhteydessä selvitettävä asia on mielestäni se, edellyttääkö järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ja esitutkintaviranomaisten salainen tiedonhankinta erityissääntelyä vai ei. Vaikka toimikunta ei pääsääntöisesti ehdotakaan uusia toimivaltuuksia, niin mielestäni on syytä harkita, edellyttääkö kaikkein kovimman rikollisuuden torjunta jo nykyisin toimivaltuuksin sen tyyppisiä keinoja ja samalla niihin liittyvää erityistä valvontaa, ettei sitä ole syytä toteuttaa nykyisen lakisystematiikan pohjalta. Säädösten ymmärrettävyyden ja tavanomaisen käytön näkökulmasta voi olla vaarana, että erityisiä rikostorjuntamenetelmiä koskeva sääntely saa muutoin suhteettoman korostuneen roolin.

Pidän muutoin selvänä, että rikostorjunnan nykyinen vastuunjako poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten sekä toisaalta syyttäjien ja tuomioistuinten kesken säilyy suurin piirtein nykyisenä. Suomessa on korkeaa luottamusta nauttiva toimintakykyinen ja tehokas poliisi. Sen toimintaedellytyksiä ei tule uusilla säännöksillä tarpeettomasti murentaa.

Pidän välttämättömänä, että jatkovalmistelun yhteydessä tarkoin selvitetään toimikunnan sisäasiainministeriön edustajien esille nostamia erilliskysymyksiä, joita toimikunta ei ehtinyt käsitellä tarpeeksi syvällisesti. Näistä voin mainita ainakin voimakeinojen käyttöä koskevan sääntelyn. Poliisin voimakeinojen käyttämistä seurataan niin poliisihallinnossa kuin julkisuudessakin hyvin tarkasti. Kehityksen suunta on tällä toiminta-alueella ollut viimeisinä vuosina se, että samalla kun tehtävät ovat vaikeutuneet, poliisi käyttää esimerkiksi ampuma-asetta yhä harvemmin. Onkin tarkoin harkittava, onko oikeustilan muuttamiselle perusteltuja syitä.

Myös esitutkintaan liittyvän vahingonkorvausvastuun muuttaminen erillishankkeena muuta viranomaistoimintaa samassa yhteydessä arvioimatta edellyttää niin ikään esitettyä vahvempia perusteluita.

Pidän muutenkin hyvänä, että mahdollisiksi ongelmakohdiksi eri toimialoilla koetetut asiat on nostettu eriävissä mielipiteissä avoimesti esille. Sisäasiainministeriön edustajat ovat kokeneet, että salaisen tiedonhankinnan edellytyksiä ja niiden käytöstä ilmoittamiseen liittyviin ehdotuksiin liittyy riskejä. Pidän selvänä, että lopullisen esityksen on tältäkin osin oltava tasapainossa siten, että siinä toteutuu toisaalta oikeusturva ja toisaalta myös rikostorjunnan tehokkuusvaatimusten ja esitutkintaviranomaisten työturvallisuuteen liittyvät näkökohdat.