Ministeri Holmlund Porissa 5.12.2010

Minulle on suuri kunnia juhlapuhujan ominaisuudessa lausua sanat isänmaalle ja tuoda samalla tähän tilaisuuteen valtioneuvoston tervehdys. Itsenäinen isänmaa on meille kallisarvoinen asia. Tänään Suomen itsenäisyyden 93-vuotispäivän aattona, meille satakuntalaisille on jälleen kerran suotu hieno mahdollisuus kokoontua tänne Keski-Porin kirkkoon juhlistamaan Suomen itsenäisyyspäivää sanoin ja sävelin.

Porin Mies-Laulun ja Satakunnan sotilassoittokunnan äskeiset sävelet tuskin voisivat paremmin sopia päivän henkeen. Olemme täällä osoittamassa kunnioitusta isänmaalle, virittäytymässä itsenäisyyspäivän tunnelmaan - sekä tietysti samalla nauttimassa kauniista musiikista.

Olemme kokoontuneet varsin perinteikkääseen tapahtumaan: Porin Mies-Laulu on järjestänyt isänmaallisen kirkkokonsertin itsenäisyyspäivän aattona jo yli kolmekymmentä kertaa. Uskallan väittää, että monille satakuntalaisille kyseessä on arvokas traditio ja rakas tapa juhlistaa arvokasta päivää. Tämänkertainen konsertti on erityisen merkittävä, sillä se kruunaa Porin Mies-Laulun 65-vuotisjuhlavuoden päättäen samalla konserttivuoden.

Porin Mies-Laulun ja itsenäisen Suomen historia kietoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen. Kuoron edeltäjä,Porin suojeluskunnan mieskuoro, perustettiin 1919 edistämään itsenäisen Suomen aatetta. Arki on tuohon aikaan ollut varsin toisenlaista, sisällissodan repimää ja köyhää. Musiikki ja laulu ovat varmasti tuoneet jokapäiväisiin murheisiin tervetulleen tauon sekä ilon tuulahduksen.

Porin suojeluskunnan mieskuoron taival päättyi Moskovan välirauhansopimukseen. Neuvostoliiton fasistisina pitämät suojeluskunnat ja Lotta Svärd-järjestö määrättiin lakkautettavaksi. Tämä oli monille suomalaisille suuri järkytys, olihan lotta- ja suojeluskuntatyö näytellyt merkittävää roolia monien elämässä useiden vuosien ajan. Kuoron johtaja Altti Järvinen ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi, vaan kutsui entiset kuorolaiset koolle. Porin Mies-Laulu piti ensimmäisen konserttinsa Karhulinnassa 23. päivänä huhtikuuta 1945 varsin innostuneelle kuulijakunnalle.

On suuri ilo todeta, että Porin Mies-Laulu on onnistunut vaalimaan perinteitä ja pitämään yllä korkeaa musiikillista tasoa läpi vuosien. Viimeisin varsin tuore osoitus tästä on Leevi Madetoja -kilpailun kansallisen sarjan voitto. Samalla kuoron taiteellinen johtaja Guido Ausmaa palkittiin kansallisen sarjan parhaana kuoronjohtajana.

Hyvät kuulijat,

Talvisodan päättymisestä on kulunut tänä vuonna 70 vuotta ja 65 vuotta sitten aseet laskettiin myös Lapissa. Veteraanit ja koko sodanaikainen sukupolvi olivat avainroolissa, kun isänmaan kohtalonhetkiä ratkaistiin.

Sotiimme osallistui noin 700 000 miestä ja 200000 naista. Suuren panoksen antoivat myös kotirintamalla työtä tehneet naiset ja miehet. Moni menetti paitsi parhaat nuoruusvuotensa ja terveytensä, myös rakkaitaan, ystäviään ja läheisiään. Rintamilla kaatui lähes 74000 suomalaista ja 270000 haavoittui. Vapauden ja itsenäisyyden hinta oli kova, mutta se oli maksettava. Ilman näitä suuria uhrauksia olisimme menettäneet kallisarvoisen, itsenäisen isänmaamme.

Raskaista kokemuksista huolimatta sodanajan sukupolvien työ oli kuitenkin vasta alussa. He ovat voimiaan säästämättä rakentaneet itsenäisen jahyvinvoivan Suomen, jossa on hyvä elää.

Sodan ajan sukupolven jälkipolville antama esimerkki talkoohengestä niin sodan kuin jälleenrakennuksenkin aikana voisi tuskin olla ajankohtaisempi - nyt jos koskaan tarvitaan samanlaista yhteisöllisyyttä ja välittämistä, jota vanhempi sukupolvi on elämässään ja arjessaan osoittanut.

Suomi tuntee syvää kiitollisuutta siitä työstä, jota veteraanien sukupolvi on tehnyt isänmaamme hyväksi niin sodan kuin rauhankin aikana. Voimme tänään elää ja asua vauraassa, itsenäisessä ja demokraattisessa Suomessa. Meille on kunniatehtävä huolehtia mahdollisimman hyvin veteraanisukupolvemme hyvinvoinnista ja ylläpitää perinnöksi saamaamme vahvaa maanpuolustustahtoa.

Veteraanien, lottien, sotilaskotisisarten, sotaorpojen ja kaatuneiden omaisten jättämä arvokas perintö elää myös suomalaisten vahvassa maanpuolustustahdossa. Tätä pääomaa meidän on ehdottomasti vaalittava.

Historiankirjoitusten ohessa myös sodanaikaiset muistot, päiväkirjat, valokuvat ja kirjeet kertovat meille tarinaansa. Niiden kautta välittyy se isänmaan rakkaus ja arjen sankaruus, joka on nostanut meidät itsenäisten ja menestyvien kansakuntien joukkoon. Myös musiikki ja laulut ovat tärkeässä roolissa, kun välitämme viestiä jälkipolville.

Paras tapa osoittaa arvostustamme on pitää huolta veteraanien perinnöstä turvaamalla maamme uskottava ja oikein mitoitettu puolustus. Killat ja maanpuolustusjärjestöt tekevät loistavaa työtä maanpuolustuksemme eteen. Suomi vaalii perintöä olemalla myös rauhan asialla, tekemällä oman osuutensa kansainvälisen yhteisön rauhan ja vakauden puolesta. Muiden auttaminen on tuntunut tärkeältä, sillä sodan kokemukset ovat yhä muistissamme kansakuntana.

Suomi on ollut rakentamassa ja turvaamassa rauhaa monella eri tavalla.

Suomalaiset rauhanturvaajat ovat tuoneet sovintoa ja ehkäisseet konflikteja maailman kriisipesäkkeissä Suezin kriisistä lähtien vuodesta 1956. Yhteensä suomalaisia on ehtinyt palvella eri puolilla maailmaa lähes 40 000.

Perinteisesti operaatiot ovat tarkoittaneet kahden kansallisvaltion välisen rauhansopimuksen toimeenpanon valvontaa. Yhdistyneiden Kansakuntien sinibaretit varmistivat läsnäolollaan, että ihmiset voivat palata arkeen ja aloittaa jälleenrakennuksen sodan tai konfliktin jälkeen.

Globaali maailma on muuttanut merkittävällä tavalla myös sotilaallisten kriisien luonnetta. Yhä harvemmin kyseessä on kahden kansallisvaltion välinen konflikti, jossa yhteen ottavat kaksi armeijaa. Nykyisin sodan osapuolena saattaa olla esimerkiksi löyhä yhteenliittymä valtaa tavoittelevia terroristeja. Tällöin rauhansopimusten neuvotteleminen voi olla lähes mahdotonta: kuka kutsutaan neuvottelupöytään, kun virallisia osapuolia ei ole? Rauhanturvaaminen on muuttunut kriisinhallinnaksi.

Suomalaisetkin ovat joutuneet sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Puolustusvoimien yhdeksi päätehtäväksi on kirjattu kansainvälinen kriisinhallinta. Kysymys on varsin tuttu myös satakuntalaisille, kouluttaahan Porin prikaati kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin lähtevät. Porin prikaati otti myös vuoden 2008 alussa vastuun Maavoimien kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden kansallisesta johtamisesta. Prikaatin osaamista ja erinomaista koulutusta ovat kiittäneet niin tehtäväalueilla palvelevat kuin heidän kanssaan operaatioissa työskentelevät.

Suomalaisissa kriisinhallintajoukoissa palvelevat pitävät työtään hyvin tärkeänä. He ovat hyvän koulutuksen saaneita ammattilaisia, jotka haluavat aidosti auttaa. Voimme olla heistä kaikista ylpeitä. Kaukaisesta palveluspaikastaan riippumatta he ovat sydämissään suomalaisia sotilaita, jotka myös omassa työssään kantavat mukanaan veteraanien nuoremmilleen jättämää perintöä.

Vaikka Suomi on kansainvälisestä näkökulmasta katsoen varsin pieni maa, voimme olla ylpeitä siitä rohkeudesta ja määrätietoisuudesta, jota miehemme ja naisemme kansainvälisissä tehtävissä toimiessaan osoittavat.

Vahvuutemme on kansallinen yhtenäisyys ja oikeudenmukaisuus, jota haluamme noudattaa kaikessa työssämme. Veteraanisukupolvet ovat omilla uhrauksillaan antaneet meille sen mahdollisuuden.

Arvoisa yleisö,

Tunnemme varmasti kaikki syvää kiitollisuutta siitä kallisarvoisesta työstä, jota veteraanien sukupolvi on tehnyt isänmaamme hyväksi niin sodan kuin rauhankin aikana. Heille kuuluu kiitos siitä, että saamme elää itsenäisessä ja demokraattisessa Suomessa. Me nuoremmat pyrimme parhaamme mukaan vaalimaan tätä arvokasta perintöä parhaalla mahdollisella tavalla: edistämällä kaikkien suomalaisten hyvinvointia. Tehkäämme tätä työtä sydämestämme ja kaikilla rintamilla niin teoin, sanoin kuin sävelin.

Haluan vielä lämpimästi kiittää Porin Mies-Laulua sekä Satakunnan Sotilassoittokuntaa tästä upeasta konsertista sekä toivottaa teille kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa itsenäisyyspäivää!