Ministeri Kiviniemi: Suomen Kuntaliiton valtuuston kokouksessa
Arvoisat Kuntaliiton valtuuston jäsenet,
Haluan kiittää mahdollisuudesta saada heti ministerikauteni aluksi tulla tämän arvovaltaisen kokoonpanon vieraaksi. Kuntaliittohan edustaa jokaista maamme kuntaa. Sen asiantuntemus on korkeaa luokkaa ja erityisesti käytännön kuntakentän näkemysten välittäminen päätöksentekoon arvokasta. Kuntaliitto onkin luonteva ja vakiintunut yhteistyökumppani hallituksille niiden väristä riippumatta ja erityisesti kunta-asioista vastaavalle ministerille. Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmistelussa, johon palaan myöhemmin tarkemmin.
Valtion ja kuntien tiiviille yhteistyölle on toinenkin syy. Julkinen sektorimme muodostuu valtiosta ja kunnista. Työnjako palveluiden järjestämisessä on jaettu näiden kahden kesken. Kuntien vastuu palveluista, noin kahdesta kolmasosasta niistä, on meillä kansainvälisestikin poikkeuksellisen suuri. Ja mikä tärkeintä, veronmaksajat ovat samoja niin kuntien kuin valtionkin toimintojen rahoittajina. Tällä haluan korostaa sitä, että valtion ja kuntien tehtävissä tai intresseissä ei voi olla pohjimmiltaan sovittamattomia ristiriitoja ainakaan, jos asiaa katsotaan kuntalaisten, palveluiden tarvitsijoiden ja veronmaksajien näkökulmasta.
Kuntien ja valtion välinen yhteistoiminta on lainsäädäntöön perustuvaa. Käytännössä erityisen tärkeäksi yhteistyön muodoksi vakiintui jo edellisen hallituksen aikana peruspalveluohjelma ja siihen vuosittain perustuvan peruspalvelubudjetin valmistelu. Tätä koskevaa valmistelutyötä tehdään valtiovarainministerin johtamassa ministerityöryhmässä, jossa Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja ovat alusta saakka olleet pysyvinä asiantuntijoina. Missään muussa ministerityöryhmässä vastaavaa menettelyä ei ole. Tämäkin kuvaa kuntasektorin merkitystä hallituksen työn kannalta.
Peruspalveluohjelma lakisääteistetään ensi vuoden alussa. Tämä on ollut myös Kuntaliiton toiveena pitkään. Säännökset kirjataan kuntalakiin, mikä osaltaan vahvistaa peruspalveluohjelman asemaa kuntapolitiikan ykkösasiakirjana. Yhteinen tavoitteemme on kuntatalouden ja kuntien velvoitteiden sekä rahoituksen tasapainon parantaminen.
Kehysajattelusta on valtiontalouden hallinnassa saatu paljon myönteisiä kokemuksia, vaikka kehykset saattavat välillä ahdistaakin. Myös kuntataloudessa pitää peruspalveluohjelmamenettelyn myötä päästä vastaavaan kurinalaiseen ja pitkäjänteiseen toimintaan. Erityisesti uusien velvoitteiden säätämisen kunnille tulisi kulkea peruspalveluohjelman ja sen mahdollistaman kokonaistarkastelun kautta. Se lisäisi rahoitusperiaatteen toteutumista ja kuntatalouden kokonaisuuden hallintaa. Askeleita tähän suuntaa on jo otettu - toukokuussa hyväksytty peruspalveluohjelma on jälleen edeltäjiään jäntevämpi.
Hyvät kuulijat,
Kuntatalouden kehitys näyttää juuri nyt myönteiseltä. Viime vuonna kuntien yhteenlaskettu vuosikate koheni selvästi edellisvuodesta kahteen miljardiin euroon. Se riitti sekä käyttöomaisuuden poistoihin että nettoinvestointeihin. Tänä ja kahtena seuraavanakin vuonna vuosikatteen ennakoidaan edelleen paranevan. Kuntien ja valtion yhteisen peruspalveluohjelmaan sisältyvän kehitysarvion taustaoletuksena on kuntien menojen kasvu 4,6 prosentilla. Se on vähemmän kuin viime vuosina keskimäärin, mutta kuitenkin realistinen. Kuntatalouden kehitysnäkymä on joka tapauksessa ratkaisevasti riippuvainen siitä, miten menojen kasvun hillinnässä onnistutaan. Tähän vaikuttaa paitsi tuleva palkkaratkaisu, ennen muuta onnistuminen kustannustehokkaan kunta- ja palvelurakenteen luomisessa.
Kuntataloudenkin kestävyyttä uhkaa pysyvä veropohjan heikkeneminen, kun työvoiman supistuminen koko kansantalouden tasolla alkaa tulevina vuosina rajoittaa talouskasvua. Tämä lisää entisestään paineita tuottavuuden parantamistoimille ja sitä kautta kasvun turvaamiselle. Verotulojen osuushan on noin puolet kuntien tuloista.
Keskimäärin myönteisen kehityksen varjopuoli on kuntien väliset suuret erot. Kuntatalouden tulos syntyy pääosin muutamassa suurimmassa kaupungissa. Alle 40 000 asukkaan kunnissa yhteenlaskettu vuosikate ei riittänyt poistoihin ja tilanne heikkenee mitä pienempään kuntaryhmään mennään. Asukasta kohti laskettu vuosikate oli viime vuonna Uudellamaalla 18 kertainen Lappiin verrattuna. Eroja tasaa viiveellä jossain määrin verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasausjärjestelmä. Mutta myös muita toimia tarvitaan, ennen muuta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen määrätietoista toimeenpanoa ja vastuullista valtionosuusuudistusta vuonna 2010. Myös kuntien lainakannan ennustetaan kehyskaudella hieman kasvavan, vaikka kasvutahti selvästi hidastuukin.
Hallituksen kaksi viikkoa sitten tekemä kehyspäätös alkaneelle vaalikaudelle on kuntatalouden kannalta merkittävä. Siinä konkretisoitiin monia hallitusohjelmaan kirjattuja asioita ja ennen muuta ajoitettiin sovittujen menonlisäyspäätösten toteuttamista.
Kuntien ja valtion välinen kustannustenjaon tarkistus tehdään ensimmäistä kertaa sen 15 vuotisen historian aikana voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti ja kerralla täysimääräisesti. Mikään läpihuutojuttu tämäkään ei tiukoissa menoraameissa pysymiseksi ollut, mutta pidän päätöstä kuntien ja valtion yhteistoiminnan ja kuntapolitiikan uskottavuuden kannalta hyvin tärkeänä. Kustannusten jaon tarkistus tuo kunnille valtionosuuksina noin 250 miljoonaa euroa lisää ensi vuodesta alkaen.
Kaiken kaikkiaan kuntien valtionosuudet kasvavat kehyskaudella vuoteen 2011 mennessä noin 1,6 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan nykyisen lain mukaan vuosittain täysimääräisenä tehtävät indeksikorotukset. Tämäkin on uutta kuntapoliittista kulttuuria, vaikka päätös viekin yhden pysyvän edunvalvontakohteen myös Kuntaliitolta. Hallitusohjelmassa sovittuja lisäpanostuksia hyvinvointipalveluihin toteutetaan noin 250 miljoonalla eurolla. Opetustoimessa ikäluokkien pienenemisestä aiheutuva 80 miljoonan euron valtionosuussäästö palautetaan kunnille ja kohdennetaan koulutuksen laadun kehittämiseen. Kunnille säädettäviin uusiin ja laajeneviin tehtäviin valtionosuus on vuodesta 2010 alkaen vähintään puolet eli nykyistä selvästi enemmän.
Keneltäkään ei varmasti ole jäänyt huomaamatta, että myös kuntapalveluiden maksut olivat kehysriihessä esillä. Hallitus toteuttaa 1.8.2008 alkaen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen jälkeenjääneisyyden korjaavan, kauan kaivatun uudistuksen. Edellisen kerranhan maksuja on korotettu vuonna 2002. Maksut sidotaan jatkossa indeksiin. Pidän tätä tulevaisuutta ajatellen niin ikään hyvin merkittävänä päätöksenä. Myös maksutulojen on seurattava kustannuskehitystä. Uudistuksessa varmistetaan, että palvelut säilyvät kaikkien saatavilla ja etteivät asiakasmaksut johda epätarkoituksenmukaisiin hoitovalintoihin. Tämä koskee luonnollisesti myös käyttöön otettavaa lasten kokopäivähoidon vähimmäismaksua. Sen yksityiskohdat ratkeavat aikanaan sosiaalipoliittisen ministerityöryhmän valmistelussa, mutta jo kehyspäätökseen kirjattu periaate on, että lastensuojelullisin ym. perustein lapsella tulee jatkossakin olla oikeus maksuttomaan kokopäivähoitoon.
Hallitusohjelman edellyttämien sisäisten siirtojen toteuttamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia tullaan vähentämään maksujen korotusta nyt vastaavalla 60 miljoonan euron summalla.
Hyvät kuulijat,
Olen asettanut työryhmän valmistelemaan vuonna 2010 voimaan tulevaa kuntien valtionosuusuudistusta. Itse asiassa jo aiemmin toiminut ylijohtaja Cay Sevonin johtama ryhmä jatkaa työtään niin, että sen toimeksiannossa on huomioitu hallitusohjelman linjaukset ja kokoonpanoa hieman tarkistettu. Uudistuksen perusteet on kirjattu kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelakiin ja ne ovat luonnollisesti voimassa.
Yksi tärkeä täsmennys tehtiin kuitenkin hallitusohjelmassa ja sitä tarkennettiin vielä peruspalveluohjelmassa sekä kehysriihessä. Nimittäin hallinnonalakohtaiset valtionosuudet tullaan yhdistämään valtionosuusuudistuksen yhteydessä koskien ainakin kuntien yleistä valtionosuutta, verotuloihin perustuvaa valtionosuuksien tasausta, sosiaali- ja terveydenhuollon asukaskohtaisia laskennallisia valtionosuuksia sekä esiopetuksen, perusopetuksen, kirjaston, kuntien kulttuuritoimen ja taiteen perusopetuksen valtionosuuksia. Tämä avaa mahdollisuuden selkeyttää ja yksinkertaistaa valtionosuusjärjestelmää. Kuntien kannalta samaan kukkaroon tulevia euroja ei valtion päässäkään kannata pyörittää kovin monessa paikassa. Toki puitelain ja hallitusohjelman poikkeukset tässäkin huomioidaan samoin kuin tarpeet kehittää ohjausjärjestelmiä. Yhdistämispäätös, jota myös Kuntaliitto on kannattanut, on yksi askel kohti vakaampaa ja paremmin hallittavaa kuntapolitiikkaa.
Mielestäni myös nykyisen harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen asema tulee valtionosuusuudistuksen yhteydessä arvioida. Tarvitsemme valtionosuusjärjestelmään jatkossakin harkinnanvaraisen elementin. Mikään järjestelmä ei tunnista niin hyvin kuntien muuttuvia olosuhteita, että pärjäisimme ilman sitä. Mutta en ole varma, tarvitsemmeko joka vuotista kinastelua muutamasta miljoonasta eurosta halukinanvaraisten avustusten tasoon, kun koko valtionosuuspotti on kahdeksan miljardin euron luokkaa. Onkin ennakkoluulottomasti selvitettävä, voisiko harkinnanvaraisen elementin yhdistää valtionosuuksien nykyistä toimivammalla ja harkinnanvaraisen avustuksen määrälliset tarpeet paremmin tunnistavalla tavalla. Kehysriihessä harkinnanvaraisen avustuksen tasoa hieman korotettiin maaliskuun kehyksiin verrattuna.
Arvoisat valtuuston jäsenet ja muut läsnäolijat,
Kunta- ja palvelurakenneuudistus jatkuu saumattomasti hallituksen vaihdoksesta huolimatta. Hankkeen seurantaa varten uudelleen asetettu parlamentaarinen ryhmä kokoontuu ensi viikon tiistaina. Yhteisymmärrys kunta- ja palvelurakenteiden kehittämistarpeista jatkuu siis yli vaalikausien kuten oli tarkoitus ja kuten on välttämätöntäkin. Kysymys on pitkästä marssista, mutta varaa velttoiluun tai harha-askeleisiin ei silti ole, mikäli haluamme turvata palvelut kaikkialla maassa myös ikääntymisen haasteen iskiessä täydellä voimallaan.
Puitelaki ja siihen sisältyvät velvoitteet on laadittu vuorovaikutuksessa kuntakentän kanssa. Juuri nyt ajankohtaisinta kunnissa ja niiden valtuustoissa on valmistella ja hyväksyä puitelain mukaisia selvityksiä sekä toimeenpanosuunnitelmia uudistuksen etenemisestä. Tässäkin on syytä korostaa, että niitä ei tehdä ensisijaisesti valtiota varten, vaan palveluiden turvaamiseksi. Toki valtioneuvostokin raportit tulee käsittelemään ja linjaamaan niiden perusteella aikanaan uudistuksen jatkoa muun muassa selonteon muodossa, joka annetaan vuonna 2009.
Haluan tässä yhteydessä kiinnittää huomiota erityisesti kolmeen asiaan, joihin tämän reilun kuukauden kuntaministeriyden aikana olen usein törmännyt. Puitelain mukaanhan perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvästä sosiaalitoimen palveluista järjestämisvastuussa olevan kunnan tai yhteistoiminta-alueen väestöpohjan on oltava vähintään noin 20000. Samoin on mahdollista organisoida nämäkin palvelut laaja-alaisiin kuntayhtymiin. Väestöpohjavaatimuksesta voi poiketa puitelakiin kirjattujen syiden vuoksi.
Minulta kysytään jatkuvasti, mikä väestöpohja täyttää tuon kriteerin "vähintään noin". Vastaan tässäkin, että sitä ei ole mahdollista tai ei ainakaan ministeriltä viisasta yksiselitteisesti määritellä tässä vaiheessa. Puitelain idea on se, että kunnat suunnittelevat tapansa täyttää puitelain vaatimukset ja perustelevat sen. Valtiovallan tehtävä on aikanaan arvioida kokonaisuutta ja sitä, miten kussakin yksittäistapauksessa puitelain vaatimukset täyttyvät. Vastaava koskee soveltuvin osin myös ammatillisen koulutuksen väestöpohjavaatimusta. Sen voi tietysti sanoa, että tervettä järkeä on oikeus ja velvollisuuksin käyttää niin kunnissa kuin valtion puolellakin.
Toinen seikka, joka on syytä ottaa tässä esille, on suurten ja pienempien kuntien suhde valmisteltaessa liitoksia, muodostettaessa yhteistoiminta-rakenteita tai laadittaessa suurten kaupunkiseutujen suunnitelmia. Jokainen kunta on yhtä arvokas ja sen itsehallinnollinen asema on täsmälleen samanlainen. Koko tai sijainti eivät ratkaise. Eräissä tilanteissa esiintynyt sanelu- ja painostusmentaliteetti johtaa harvoin toivottuun ja alueen kehityksen sekä palvelut parhaiten turvaavaan lopputulokseen. Isäntäkuntamallissakin isännyys on ansaittava. Isännän jos kenen on kannettava huolta kokonaisuuden menestymisestä ja kaikkien mukana pysymisestä, jopa muita kuntia enemmän. Eduskuntahan muutti puitelakia sen käsittelyssä hyvin vähän, mutta eräs muutos koski juuri sitä, että voimasuhteista yhteistoiminta-alueilla on sovittava kuntalain mukaisesti eikä yksittäisellä kunnalla voi olla yksinään määräysvaltaa.
Kolmas huomioni koskee kuntaliitoksia. Useinhan tilanne on se, että liitosta valmistelevien kuntien taloudellinen tilanne poikkeaa jossain määrin toisistaan. Eri syistä toinen on rikkaampi toista. Tässä jos missä on tärkeää katsoa vähän kauemmas ja laajemmin, niin vaikeaa kuin se usein onkin. Nimittäin kuntaliitosten tavoite on tai olisi oltava se, että niissä syntyy aiempaa iskukykyisempiä, uusia kuntia, jotka ovat enemmän kuin yhdistyneiden kuntien summa. Tämä tarkoittaa, että uudessa kunnassa pitäisi pystyä aloittamaan paitsi henkisesti myös taloudellisesti puhtaalta pöydältä; vanhat velat ja varat tasataan ja yhdistymisavustukset tulevat koko uutta kuntaa hyödyntämään.
Hallitusohjelman mukaan mitään kuntaa ei jätetä uudistusten ulkopuolelle. Mielestäni tämä tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin, jokaisella kunnallaon oikeus päästä mukaan rakenteisiin, joilla niiden asukkaiden palveluiden turvaaminen onnistuu. Toiseksi, niiden kuntien, jotka täyttävät puitelain väestöpohjavaatimukset, ei myöskään pidä huokaista helpotuksesta. Päinvastoin, kuntien menojen hillinnässä ja tuotavuuden parantamisessa onnistuminen ratkeaa suurissa kunnissa. Onhan sadan pienimmän kunnan vaikutus koko kuntataloudessa vain kolmen prosentin luokkaa.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa keskeistä on myös palveluiden tuotantotapojen kehittäminen ja monipuolistaminen. Hallitusohjelma antaa osaltaan tälle työlle pohjaa. Esimerkiksi palveluseteleiden, omaishoidon tuen ja kotitalousvähennyksen avulla voidaan edistää palveluiden kehitystä sekä uusien toimintamallien että tuotantorakenteen osalta. On tärkeää, että kunnissa vertaillaan palveluiden kustannus- ja hintaeroja ja analysoidaan niiden syitä. Erothan ovat tutkimusten, tosin niukahkojen, mukaan erittäin suuria. Eräs innovaatio- ja kehitystyön ongelma on, että pyörää keksitään aina uudelleen eli ei ole löydetty keinoja levittää hyväksi havaittuja toimintamalleja käytäntöön riittävän tehokkaasti. Tässä suhteessa riittää yhteistä urakkaa valtiolle, Kuntaliitolle ja muille alan toimijoille. Sosiaali- ja terveydenhuollossa käynnistyy hallitusohjelmaan kirjattu palveluinnovaatiohanke, mutta paljon muutakin varmasti tarvitaan.
Hyvät kuulijat,
Kuntiin vaikuttavat myös aluehallinnon uudistamista ja kansanvaltaistamista koskevat hallitusohjelman linjaukset. Hallitusohjelman mukaan kehittämispoliittista toimivaltaa siirretään kansanvaltaiseen ohjaukseen, päällekkäisyyksiä puretaan, kootaan lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtäviä sekä vähennetään hallintoviranomaisten määrää ja arvioidaan aluejakoja. Nykymuotoinen lääninhallinto organisoidaan uudelleen.
Tehdyistä uudistuksista huolimatta - tai juuri niiden vuoksi - aluehallintomme on jossain määrin sekavassa tilassa. Tärkeintä uudistuksissa on turvata aluehallinnon palvelukyky globalisaation, teknologian kehityksen ja väestörakenteen muutosten keskellä ja ennen muuta vahvistaa alueita hallinnon avulla, ei hallintoa alueilla. Aluehallintoa koskeva hanke on määrä käynnistää vielä ennen juhannusta virallisestikin. Paikallishallinnon osalta keskeisintä on yhteispalvelujen kehittäminen ja tässäkin kuntakentän panos on ratkaisevan tärkeä. Tavoitteena on myös siirtää keskushallinnon tehtäviä alue- ja paikallishallintoon. Samoin valtion toimintojen alueellistamista jatketaan aiempaa tasaisemmin maan eri osiin.
Hallinnon uudistaminen koskee, voisi sanoa vihdoinkin, myös ministeriöhallintoa. Sitten ympäristöministeriön perustamisen reilut 20 vuotta sitten ei tässä suhteessa ole tapahtunut juuri mitään. Työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen ensi vuoden alkuun mennessä yltänee Guinessin ennätysten kirjaan organisaatiomuutoksen aikataulun ja laajuuden vuoksi.
Hieman pienempi, mutta kuntasektorin kannalta vähintään yhtä tärkeä muutos on kunta-asioiden ja alue- ja paikallishallintokysymysten siirtyminen sisäasianministeriöstä valtiovarainministeriöön ensi vuoden alussa. Minut löytää jo nyt valtiovarainministeriöstä Senaatintorin laidalta.
Lähtökohtani muutosten valmistelussa on ollut, että kunta-asioiden kokonaisuus siirtyy valtiovarainministeriöön ehyenä, mutta samalla synergiat osin uudessa toimintaympäristössä on kyettävä maksimoimaan. Tarvitsemme kunnallishallinnon itsehallinnollisen luonteen ja muutkin erityispiirteet ymmärtävää sekä kunta-valtio -suhteesta erityistä vastuutta kantavaa ministeriöhallinnon yksikköä jatkossakin. Kaiken kaikkiaan kunta-asioiden siirtyminen valtiovarainministeriöön on osaltaan omiaan vahvistamaan niiden painoarvoa. Myös Kuntaliitto on pitänyt tätä uudistusta myönteisenä.
Hyvät kuulijat,
Näillä ajatuksilla haluan vielä kerran kiittää kutsusta tähän valtuuston kokoukseen. Toivon ja uskon, että yhteistyö Kuntaliiton kanssa jatkuu hyvänä ja saumattomana. Tarvitsemme toisiamme. Samalla toivotan teille jokaiselle myös henkilökohtaisesti menestystä ja jaksamista vastuullisissa tehtävissänne sekä lämmintä kesää!