Ministeri Thors Integraatiofoorumissa

Maahanmuutto on aikamme suurimpia ilmiöitä. Maahanmuutto liittyy väistämättä muuhun globalisaation, jossa myös tavarat, palvelut ja ajatukset liikkuvat entistä nopeammin. Maahanmuuton muodot ovat myös entistä moninaisemmat - rakkaus, opiskelu, väli-aikainen työskentely, työperäinen maahanmuutto ja turvapaikan haku ovat esimerkkejä tästä - ja ne kietoutuvat toisiinsa. Maahanmuutto on viime vuosina myös naisistunut.

Taantumasta huolimatta ihmisten kansainvälinen liikkuminen jatkuu.

Maassamme asuu vuoden 2007 lopulla 200000 ulkomailla syntynyttä, muun kuin suomen- ja ruotsinkielisiä on n 1730000 tai noin 133000 ulkomaan kansalaista. Eli maahanmuuttaneen väestön suuruuttakin voi laskea monella tavalla

Myös vuonna 2008 ulkomaiden kansalaisten määrä lisääntyi vuoden 2008 aikana reilulla 10500 henkilöllä. Perhesiteiden ja opiskelun vuoksi tapahtuvan maahanmuuton kasvun ennakoidaan edelleen jatkuvan, myös turvapaikanhakijoiden määrä on ollut kasvussa. Tämän vuoden aikana EU:n ulkopuolelta töihin tulevien määrä on kääntynyt laskuun - joka osoittaa toteen sen väitteen että ns työperäinen maahanmuutto meillä on todellakin työmarkkinavetoista.

Väestön ikääntyessä ja taantuman hellittäessä uskomme myös työvoiman maahanmuuton lisääntyvän ja meidän on valmistauduttava siihen mm. työperäisen maahanmuuton ns toimenpideohjelmalla.

Kun historiaa kirjoitetaan, toivon että maahanmuuton osalta voisimme sanoa, että käänne tapahtui vuonna 2007, kun hallitukseen nimitettiin maahanmuutosta vastaava ministeri - emmekä lukisi taitekohdaksi kevättä 2009, jolloin pieni tyttö antoi rasismin uhreille kasvot.

Keskeinen osa maahanmuuttopolitiikkaa on kotouttaminen ja kotoutuminen. Kymmenen vuotta sitten voimaan tullut kotouttamislaki määrittelee kotoutumisen maahanmuuttajan yksilölliseksi kehitykseksi, jonka tavoitteena on osallistua työelämään ja yhteiskunnan toimintaan samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan säilyttäen. Täysipainoinen osallistuminen työelämään ja yhteiskunnan toimintaan edellyttää suomen tai ruotsin kielen oppimista.

Seminaarinne ja sen tulokset ovat erittäin ajankohtaisia, koska olemme ryhtyneet uudistamaan kotouttamislakia ja toivon että voimme yhdessä hyödyntää tuloksia jatkossa.

Uudistaminen aloitettiin ja kehittämisehdotuksia linjattiin selonteko kotouttamislain toimeenpanosta, joka annettiin eduskunnalle viime syksynä, hyvissä ajoin ennen kuntavaaleja. Silloinkin tarjosimme hyvän mahdollisuuden keskustella maahanmuutosta - ja selonteossa kuvaamme avoimesti kotouttamisen nykytilaa. Siellä on sellaista avointa keskustelua, jota puheenjohtaja Katainen mahdollisesti peräänkuuluttaa Turun Sanomien kolumnissa eilen!

Selonteossa esitettiin kotouttamislain soveltamisalan muuttamista siten, että se ottaa huomioon maahanmuutossa tapahtuneet toimintaympäristön muutokset. Lisäksi selonteossa kiinnitettiin huomiota kotoutumiskoulutuksen kehittämistarpeisiin muun muassa huomioimalla sekä maahanmuuttajien yksilölliset tarpeet että työelämän tarpeet. Selonteosta on pyydetty useilta eri tahoilta asiantuntijalausunnot. Tällä hetkellä odotamme eduskunnan vastausta selontekoon.

Nykyisen kotouttamislain mukaan maahanmuuttajalla on oikeus kotoutumista tukeviin toimenpiteisiin ja palveluihin pääsääntöisesti kolmen vuoden ajan maahanmuutosta. Oikeus palveluihin on kuitenkin rajattu tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin - ja koen että myös kolmen vuoden sääntöä sovelletaan liian mekaanisesti. Joku tarvitsee palveluja lyhyemmän ajan, joku tukea pidemmän ajan sopivassa muodossa.

Kotouttamislaki ja kotoutumissuunnitelmat ovat tarjonneet kehyksen kotouttamistoimenpiteille. Lähtökohtana on, että maahanmuuttajien palvelut järjestetään peruspalveluina, mutta peruspalveluiden lisäksi tarvitaan maahanmuuttajille suunnattuja toimenpiteitä ja palveluita erityisesti maahantulon alkuvaiheessa.

Kotoutumisen kaksisuuntaisuus edellyttää paitsi maahanmuuttajan omaa motivaatiota ja osallistumista kielitaidon ja muiden tarpeellisten tietojen ja taitojen hankkimiseen, myös maahanmuuttajien tarpeiden huomioon ottamista kaikkia yhteiskunnan palveluja ja toimenpiteitä suunniteltaessa ja järjestettäessä.

Sisäasiainministeriö asetti keväällä 2008 maahanmuuttajien työllistymisen esteitä ja tuloloukkuja koskevan hankkeen selvityshenkilöksi tohtori Pentti Arajärven. Tavoitteena oli paitsi selvittää maahanmuuttajien työllistymiseen liittyviä esteitä, tehdä kehittämisehdotuksia maahanmuuttajien työmarkkina-aseman parantamiseksi ja työllistymisen edistämiseksi. Selvitys valmistui tammikuun lopussa ja kevään aikana eri tahoilta pyydettiin lausuntoja selvitysmiehen ehdotuksista. Selvityksen ja siitä annettujen lausuntojen käsittelyä jatketaan sisäasiainministeriössä ja selvitys tukee työtämme uudistaa kotoutuslainsäädäntöä.

Kotouttamislain uudistuksessa tulee turvata eri perusteilla Suomeen muuttaneille mahdollisuus hankkia riittävä kielitaito ja perusvalmiudet työllistymiselle ja yhteiskunnan toimintaan osallistumiselle.

Hankkeen edetessä on tärkeää avoimin mielin pohtia uusia avauksia myös maahanmuuttajien kielenopetukseen ja yhteiskunnallisten valmiuksien hankkimiseen. Maahanmuuttajat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, ja siksi tarvitaan riittävästi joustavia ja monimuotoisia ratkaisuja kielitaidon ja yhteiskunnallisten valmiuksien hankkimiseksi.

Tänään te tulette saamaan arvokasta tietoa siitä, miten kotouttamisen kielikoulutus on onnistunut, ja olen vakuuttunut että saatte uusi virikkeitä siitä miten koulutus tulee järjestää. Avointa ja todellista arvioita kielikoulutuksen tuloksellisuudesta meillä ei ole eikä myöskään siitä ovatko tavoitetasot oikeat. Onko koulutus liian passiivista, käytetään tarpeeksi modernia kielten opiskelun uusia metodeja, huomioidaanko tulijoiden koulutuksellinen ja kielellinen tausta riittävästi - tässä muutamia kysymyksiä jotka pyörivät mielessäni. Voiko kielikoulutus ja oppisopimuskoulutus paremmin yhdistää?

Ja huomioiden Six Degrees -lehden ja ajatushautomo Magman tuoreen mielipidetiedustelun tulokset, jonka mukaan enemmistö vastanneista oli hyvin kiinnostuneita oppimaan enemmän ruotsinkieltä - tarjotaanko riittävästi mahdollisuuksia opiskella ruotsin kieltä henkilöille, jotka sitä haluaisivat - esim. kielitaustansa vuoksi. Myös maahanmuuttajalla on oikeus valita, kummalla kansalliskielellä hän kotoutuu.

Joten kotouttamislain kokonaisuudistuksen valmistelussa tulee selvittää esimerkiksi mahdollisuutta luoda maahanmuuttajille erillinen kotoutumiskoulutuspaketti, joka sisältäisi erilaisia osa-alueita. Jokainen maahaanmuuttaja voisi poimia koulutuspaketista itselleen tarpeelliset osiot saavuttaakseen riittävän kielitaidon ja osaamisen työllistyäkseen tai saavuttaakseen jatko-opintovalmiudet ammatilliseen koulutukseen.

Myös niiden maahanmuuttajien, jotka eivät ole hakeutumassa työmarkkinoille, tulisi löytää kokonaisuudesta itselleen tarpeelliset kotoutumista tukevat osiot. Kotoutumiskoulutuksen kokonaisuuden luominen edellyttäisi myös kielitaidon ja muun osaamisen arvioinnin kehittämistä niin, että paikkakunnalta toiselle muuttava maahanmuuttaja voisi jatkaa opiskelua siltä tasolta, mihin hän aiemmissa opinnoissaan on päässyt.

Kotoutumisen alkuvaihetta tulee myös tehostaa, jotta voidaan nopeuttaa maahanmuuttajien työllistymistä ja yhteiskunnan toimintaan osallistumista. Useiden käynnissä olevien Euroopan sosiaalirahaston rahoituksella toimivien hankkeiden tavoitteena onkin luoda uusia malleja maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen tehostamiseen. Kehitettävän ohjausjärjestelmän tulisi myös tuottaa tietoa kotoutumiskoulutuksen määrällisestä tarpeesta, jotta maahanmuuttajat voitaisiin mahdollisimman nopeasti ohjata tarvettaan vastaaviin opintoihin.

Haasteita maahanmuuttajien kotoutumisen ja kotoutumiskoulutuksen kehittämiseksi on siis lukuisia. Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen kehittämisen ohella on erityisesti huomioitava maahanmuuttajalapset ja -nuoret, heidän kielellisten ja kulttuuristen valmiuksiensa kehittäminen yhteistyössä vanhempien ja maahanmuuttajayhdistysten kanssa.

Toivoisin, että myös poliittiset puolueet ottaisivat maahanmuuttokysymykset huomioon omissa ohjelmissaan nykyistä laajemmin. Jotta keskustelu maahanmuuttokysymyksistä ei olisi vain yksittäisten ajatusten vaihtamista, tulisi puolueiden esittää omat selkeät linjauksensa ohjelmatasolla. Helsingin Sanomien tammikuisen selvityksen perusteella puolueiden maahanmuuttopoliittiset linjaukset lähes puuttuvat puoluepoliittisista ohjelmista.

Mutta ennen kaikkea - meidän on yhdessä toimittava rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi - siinä työssä tarvitsemme kaikkia kansalaisjärjestöjä - niin kuin me tarvitsemme teitä myös kotoutumistyössä.

Hyvät kuulijat, toivotan teille antoisaa seminaaria.