Poliisin ammattikunnan täytyy heijastaa väestörakenteen muutoksia
Maahanmuuttajataustainen poliisi kohtaa työssään monenlaisia haasteita, mutta kaiken kaikkiaan monikulttuurinen tausta on poliisin työssä enemmän voimavara kuin rasite. YTM Merja Määttäsen juuri valmistunut tutkimus kertoo "tienraivaajapoliisien" todellisuudesta 2000-luvun Suomessa.
Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrä nelinkertaistui 1990-luvun aikana. Muutos asettaa haasteita poliisin rekrytointiin, sillä poliisin ammattikunnan on heijastettava mahdollisimman laajasti yhteiskunnan eri kerroksia myös ammattikunnan etnisen taustan osalta. Poliisin rekrytointistrategian mukaan etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ovat erityisen toivottuja hakijoita poliisikoulutukseen. Strategia kuitenkin toteutuu hitaasti.
Suurin este maahanmuuttajataustaisten ihmisten rekrytoitumiselle on vaatimus sujuvasta suullisesta ja kirjallisesta kielitaidosta. Kielivaikeuksien lisäksi koulutukseen hakeutumiseen vaikuttavat myös poliisin ja erilaisten vähemmistöjen välisiin jännitteisiin liittyvät syyt.
Useimpien haastateltujen "tienraivaajapoliisien" mielestä vähemmistörekrytoinnin onnistuminen edellyttää, että poliisi vahvistaa viestiä siitä, että vähemmistöihin kuuluvia todella halutaan ja otetaan poliisikoulutukseen. Erään kokelaan sanoin: "Mehän olemme se viesti!"
Vuosina 1997-2002 koulutukseen valittiin 10 maahanmuuttajataustaista ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvaa henkilöä
Vuosien 1997-2002 aikana poliisikoulutukseen haki 60 maahanmuuttajataustaista ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvaa henkilöä. Heistä kymmenen valittiin koulutukseen, 44 hylättiin joko suoraan tai valintakokeessa ja kuusi jätti tulematta pääsykokeeseen kutsusta huolimatta. Kymmenestä koulutukseen valitusta vain kolme on itse syntynyt ulkomailla. Tämä viittaa siihen, että ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajalle Poliisikoulun kynnyksen ylittäminen on vaikeaa. Tutkimus antaa aihetta pohtia, pitäisikö rekrytointia tavalla tai toisella tehostaa.
Koska sekä "etninen vähemmistö" että "maahanmuuttajuus" ovat monitulkintaisia käsitteitä, tutkija jätti kysymyksen kohderyhmään kuulumisesta avoimeksi. Lähestymistapa tuotti haastatteluissa tietoa siitä, että suomalaisuus on moniselitteinen asia.
Tutkimuksen mukaan "tienraivaajapoliisien" ammatillinen motivaatio on vahva. Moni tunsi poliisiksi tulemalla lunastavansa itselleen kuuluvan aseman täysivaltaisena kansalaisena. "Tienraivaajapoliisit" lunastavat paikkansa poliisiyhteisössä työn kautta. Kohtaamiset asiakaskunnan kanssa herättävät vähemmän jännitteitä kuin mitä moni haastateltava oli etukäteen odottanut tai pelännyt.
Haastattelujen valossa poliisiyhteisössä vallitsee kaksijakoinen käsitys rasismista. Yhtäältä suomalainen poliisi ei ole rasisti, koska hän kohtelee asiakkaita tasa-arvoisesti. Toisaalta oman väen kesken rasistinen kielenkäyttö on yleisesti hyväksyttyä ja arkipäiväistä. Kahtiajakoon kytkeytyy kannanotto, jonka mukaan asiakkaiden asianmukainen kohtelu on tärkeämpää kuin työyhteisön sisäinen "harmiton" kielenkäyttö. Työyhteisön sisäisen kulttuurin vastustaminen on "tienraivaajapoliisillekin" vaikeaa. Tutkimus antaa syitä epäillä, että rasismi on monimutkaisempi ilmiö kuin vallitseva käsitys ottaa huomioon.
Tutkimus kertoo haasteista, jotka ovat yhteisiä koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Kaikki aikamme "tienraivaajat" määrittelevät uudestaan sitä, mikä on mahdollista.
Tutkimus "tienraivaajapoliiseista" on sisäasianministeriön poliisiosaston rahoittama, ja se on julkaistu Poliisiammattikorkeakoulun julkaisusarjassa. Julkaisua voi tilata PAKK:sta numerosta (09) 8388 3400 hintaan 12 ¬ + ALV. Tiedotusvälineiden edustajat voivat tiedustella tutkimusta toimitussihteeri Anna Hakoselta numerosta (09) 1604 2889.
Lisätietoja: YTM Merja Määttänen, 040 5409033 (tavoitettavissa 6.6. asti ja 16.6. eteenpäin), ylikomisario Pia Holm, SM, (09) 1604 2271