Väkivaltaisista ääriliikkeistä ei pidä vaieta julkisuudessa

Väkivaltaisten ääriliikkeiden toimintaa ei pidä sivuuttaa uutisoinnissa. Tätä mieltä olivat tiistaina 3. syyskuuta Säätytalossa järjestetyn Miten väkivaltaisista ääriliikkeistä kirjoittaminen vaikuttaa niiden kannatukseen ja toimintaan -keskustelutilaisuuden osallistujat.

– On aina pidettävä mielessä, että väkivaltaisten ääriliikkeiden asema on hyvin riippuvainen siitä, että ulkopuoliset kokevat ne uhkaaviksi ja että ne herättävät pelkoa, sisäministeri Päivi Räsänen sanoi.

Internetin ja sosiaalisen median ansiosta sekä oikeaa että väärää tietoa on helposti ja nopeasti kaikkien saatavilla.

Väkivaltaisista ääriliikkeistä ja niiden toiminnasta viranomaiset ovat kertoneet varsin vähän. Räsäsen mukaan yksi tärkeimpiä syitä on se, että aiemmin on seurattu valtioon kohdistuvia uhkia.

Sisäministeriön yhtenä tavoitteena on vähentää väkivaltaisten ääriliikkeiden salaperäisyyttä levittämällä niistä tietoa.

Tällä hetkellä väkivaltaisten ääriliikkeiden uhka on selkeästi pienempi Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa.

Tieto vähentää pelkoa

Jos media tai viranomaiset tuovat väkivaltaisen ääriliikkeen esille, voi liike saadakin suuremman merkityksen. Ääriliikkeet hyödyntävät niin sosiaalista kuin perinteistä mediaa.

Keskustelutilaisuudessa todettiin, että median tehtävä on tarjota kansalaisille tietoa, sillä tieto vähentää pelkoa. Tiedonvälityksen on oltava vastuullista noudattaen Journalistin ohjeita.

Poliisin ja viranomaisten tietojen lisäksi eri mediat kaipaavat tutkimustietoa ääriliikkeistä. Median edustajat korostivat, että tiedonsaanti on eri asia kuin julkaisupäätös.

Tutkimusten mukaan uutisten väkivalta voi kuitenkin lisätä avuttomuutta. Uutisointi esimerkiksi terrori-iskuista tai luonnonkatastrofeista voi aiheuttaa stressireaktion.

Osa tilaisuuden osallistujista toivoi, että esimerkiksi koulu- ja perhesurmien jälkeen media antaisi tilaa uhreille ja omaisille sekä toisi esille sankareita.

Turvaa organisaatiolta

Mieltä askarrutti myös, kuinka virkamies uskaltaa kommentoida polttavia aiheita, jos kommenteista seuraakin valtava viharyöppy.

Ainakin toimittajat voivat tukeutua organisaationsa taakse, jolloin juttuja ei julkaista yksittäisten toimittajien nimissä.