Kiintiöpakolaisten vastaanotto on tapa auttaa todellisessa hädässä olevia

Kiintiöpakolaisten vastaanotto on tehokkain tapa auttaa todellisessa hädässä olevia pakolaisia, sillä tulijoiden suojelun tarve arvioidaan jo ennen heidän tuloaan Suomeen. Suomi vastaanottaa pakolaiskiintiössä YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) pakolaisiksi katsomia henkilöitä tai muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ulkomaalaisia.

Kiintiöpakolaisina valitaan henkilöitä, jotka ovat jo pakolaisina jossain toisessa maassa ja joita UNHCR esittää uudelleensijoitettaviksi. Useimmiten nämä henkilöt ovat oman maansa lähivaltioissa. UNHCR katsoo heidän olevan pakolaisia ja pyrkii uudelleen sijoittamaan heidät maihin, joissa heillä on mahdollisuus aloittaa uusi elämä. Pakolaisten uudelleensijoittamisella tarkoitetaan pakolaisten valintaa ja siirtoa ensimmäisestä turvapaikkamaasta johonkin toiseen valtioon, joka on valmis myöntämään pakolaisille oleskeluluvan.

Suomi on vastaanottanut kiintiöpakolaisia jo 1970-luvulta alkaen. Suomen ja Euroopan unionin tavoitteena on laajentaa kiintiöpakolaisjärjestelmää aktivoimalla yhä useampia maita mukaan toimintaan.

Eduskunta päättää pakolaiskiintiön suuruuden

Eduskunta päättää vuosittain kiintiöpakolaismäärän budjettikäsittelyn yhteydessä. Viime vuosina kiintiö on ollut 750 henkilöä, poikkeuksena vuodet 2014 ja 2015, jolloin kiintiötä nostettiin Syyrian sodan seurauksena.

Sisäministeriö valmistelee yhteistyössä ulkoasiainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa pakolaiskiintiön alueellista kohdentamista koskevan esityksen. Päätöksen pohjana on UNHCR:n vuosittainen arvio pakolaisten uudelleensijoittamistarpeista maailmassa ja esitys Suomelle. Hallitus päättää kiintiön alueellisesta kohdentamisesta.

UNHCR esittää otettavaksi joukon henkilöitä, joista Suomen viranomaiset valitsevat Suomeen otettavat kiintiöpakolaiset. Valinta suoritetaan yleensä haastattelujen perusteella. Maahanmuuttovirasto päättää oleskeluluvan myöntämisestä. UNHCR:n esittäminä kiintiöpakolaisina Suomeen saapuvat henkilöt saavat pakolaisaseman.

Kansainvälisen suojelun tarve on tärkein uudelleensijoittamisen peruste. Sen lisäksi kiintiöpakolaisia valittaessa arvioidaan vastaanoton ja Suomeen kotoutumisen edellytykset. Henkilön valinnalle ei myöskään saa olla yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, kansanterveyteen tai Suomen kansainvälisiin suhteisiin liittyviä esteitä.

Suomi painottaa kiintiöpolitiikassaan erityisesti haavoittuvimpien ryhmien, kuten lapsiperheiden ja vaikeassa asemassa olevien naisten (lesket, yksinhuoltajat, yksinäiset), uudelleensijoittamista.

Vuosittain kiintiöstä on varattu noin 10 prosenttia hätätapauksiksi luokiteltujen pakolaisten vastaanottamiseen.