Hyppää sisältöön
Valtioneuvosto ja ministeriöt Media

Hallituksen esitys sote-uudistukseksi ja uudistusta koskeva lainsäädäntö etenee eduskuntaan

SisäministeriöSosiaali- ja terveysministeriöValtiovarainministeriö
8.12.2020 10.12
Tiedote

Hallitus esittää hyvinvointialueiden perustamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisen uudistamista. Ehdotuksen mukaiset hyvinvointialueet perustettaisiin mahdollisimman pian lakien hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. Lait tulisivat voimaan porrastetusti, osa 1. heinäkuuta 2021 ja viimeiset 1. tammikuuta 2023. Kokonaisuuden voimaantulo vaatii eduskunnan hyväksynnän. Hallitus on antanut esityksensä eduskunnalle 8. joulukuuta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistamisen tavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveys- sekä pelastustoimen palvelut, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua sekä parantaa turvallisuutta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät 22 järjestäjän vastuulle

Esityksen mukaan Suomeen muodostettaisiin 21 hyvinvointialuetta, joille siirrettäisiin kuntien ja kuntayhtymien vastuulla nykyisin olevat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät. Uudenmaan erillisratkaisun perusteella Uudellamaalla olisi neljä hyvinvointialuetta. Helsingin kaupungille jäisi edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu. Lisäksi Uudellamaalla erikoissairaanhoidon järjestämisestä vastaisi HUS-yhtymä. Terveydenhuollon järjestämisvastuu jakautuisi laissa ja järjestämissopimuksessa erikseen määriteltävällä tavalla alueen hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän välillä. 

Pelastustoimi olisi hyvinvointialueilla erillinen, sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa rinnakkainen toimiala. Pelastustoimessa hyvinvointialueen palvelutason tulisi vastata kansallisia, alueellisia ja paikallisia tarpeita ja sen tulee varautua onnettomuus- ja uhkatilanteisiin alueellaan. 

Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien toiminta siirtyisi hyvinvointialueille.  Samoin opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut siirtyisivät hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä vastaisivat sekä hyvinvointialueet että kunnat. Ympäristöterveydenhuollon järjestäminen jäisi kunnille kokonaisuudessaan. 

Hyvinvointialueen ylin päättävä toimielin on suorilla vaaleilla valittava aluevaltuusto. Hyvinvointialueen toimintaa johdettaisiin aluevaltuuston hyväksymän hyvinvointialuestrategian mukaisesti ja aluevaltuusto päättää myös hyvinvointialueen organisaatiorakenteesta.
Sote-järjestämislaissa säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuusta, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, lähipalvelujen ja kielellisten oikeuksien turvaamisesta, hyvinvointialueiden yhteistoiminnasta sekä ohjauksesta ja valvonnasta.
Pelastustoimen järjestämislaissa säädettäisiin pelastustoimen järjestämisvastuusta, kehittämisestä, ohjauksesta ja valvonnasta.

Järjestäjän rooli, vastuu ja velvoitteet tarkennetaan 

Esityksessä määriteltäisiin nykyistä tarkemmin hyvinvointialueiden järjestämisvastuuta. Hyvinvointialueella olisi oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistehtävästään kaikissa tilanteissa mukaan lukien häiriö- ja poikkeustilanteet. Hyvinvointialueella olisi oltava palveluksessaan toiminnan edellyttämä ammattihenkilöstö ja muu henkilöstö sekä hallinnassaan asianmukaiset toimitilat, toimintavälineet ja muut tarvittavat toimintaedellytykset. Hyvinvointialueilla olisi oltava myös riittävä oma sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotanto, jonka osalta ei kuitenkaan edellytettäisi ylikapasiteetin ylläpitoa. 

Järjestämisvastuuseen sisältyy vastuu lakisääteisistä tehtävistä, päätöksenteko, tuottamisen valvonta, palvelujen yhteensovittaminen ja viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttö. Hyvinvointialue vastaisi myös muun muassa ennaltaehkäisevästä sosiaali- ja terveydenhuollosta, koulutus- ja tutkimustoiminnasta, poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin varautumisesta sekä huoltovarmuudesta.

Hyvinvointialueet olisivat julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilla olisi alueellaan itsehallinto. Uudet hyvinvointialueet olisivat Manner-Suomessa alueeltaan nykyisiä maakuntia vastaavia, mutta Uudenmaan maakunta jaettaisiin Uudenmaan erillisratkaisun perusteella. Hyvinvointialueiden ylin päättävä toimielin olisi vaaleilla valittava aluevaltuusto. 

Sosiaali-ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten muodostettaisiin viisi yhteistyöaluetta (YTA). Yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet laatisivat nelivuosittain yhteistyösopimuksen.

Ostopalvelut ja vuokratyövoiman käyttö 

Esityksessä määriteltäisiin tarkemmin sosiaali- ja terveydenhuollon ostopalvelujen yleiset edellytykset. 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen monituottajuus olisi edelleen mahdollista lainsäädännön reunaehdot huomioiden. Yksityisiltä palveluntuottajilta voitaisiin hankkia kaikkia palveluja, joiden hankkimista ei ole erikseen laissa kielletty. Palvelujen hankkimisessa voidaan käyttää jatkossakin palveluseteliä. 
Hyvinvointialue voisi hankkia asiakkaalle annettavia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityiseltä palve-luntuottajalta sopimukseen perustuen, jos palvelujen hankkiminen olisi tarpeen tehtävien tarkoi-tuksenmukaiseksi hoitamiseksi. Ostopalveluna hankittavien palvelujen olisi oltava sisällöltään, laajuudeltaan ja määrälliseltä osuudeltaan sellaisia, että hyvinvointialue pystyisi huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämisvastuunsa toteuttamisesta. 

Hyvinvointialue ei voisi hankkia yksityiseltä palvelutuottajalta muun muassa järjestämisvastuuseen tai julkisen hallintotehtävän hoitoon liittyviä tehtäviä, sosiaalityötä, sosiaalipäivystystä tai terveydenhuollon ympärivuorokautista päivystystä. Hyvinvointialue voisi kuitenkin hankkia työvoimaa ja vuokratyövoimaa ympärivuorokautiseen päivystykseen omaa henkilöstöä täydentämään. Yksityisen palveluntuottajan olisi täytettävä yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa säädetyt edellytykset. Hyvinvointialue valvoisi yksityistä palveluntuottajaa ja myös tämän alihankkijaa. Yksityinen palveluntuottaja valvoisi osaltaan alihankkijoitaan.

Voimaanpanolakiesityksessä säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon ostopalvelua koskevien sopimusten mitättömyydestä tietyissä tilanteissa ja hyvinvointialueiden mahdollisuudesta irtisanoa sopimus sekä yksityisen mahdollisuudesta saada korvausta.

Valtion ohjaus 

Hyvinvointialueita ohjattaisiin jatkuvaluonteisen ja vuorovaikutteisen ohjausprosessin puitteissa. Hyvinvointialueiden ohjaus olisi strategista ja kohdistuisi tehtävien järjestämisen ja rahoituksen riittävyydenturvaamisen kannalta keskeisiin asioihin. 

Valtioneuvosto vahvistaisi joka neljäs vuosi strategiset tavoitteet sosiaali-ja terveydenhuollolle ja pelastustoimelle. Hyvinvointialueiden tulisi ottaa tavoitteet huomioon omassa toiminnassaan ja myös sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen yhteistyösopimuksen valmistelussa. 

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, jonka valtioneuvosto asettaisi nelivuosikaudeksi. Sen tehtävänä olisi sosiaali- ja terveydenhuollon toteutumisen seuranta ja arviointi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisen ohjauksen tukeminen.

Vastaavasti sisäministeriön yhteyteen perustettaisiin pelastustoimen neuvottelukunta, jonka valtioneuvosto asettaisi nelivuotiskaudeksi. Sen tehtävänä olisi pelastustoimen toteutumisen seuranta ja arviointi sekä pelastustoimen valtakunnallisen ohjauksen tukeminen.

Sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja valtiovarainministeriö kävisivät vuosittain kunkin hyvinvointialueen kanssa neuvottelut, joissa seurattaisiin, arvioitaisiin ja ohjattaisiin strategisella tasolla hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä. 

Hyvinvointialueiden ohjauksen yhteinen tietopohja muodostuisi hyvinvointialueen väestöä, taloutta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistä koskevista tiedoista ja tunnusluvuista.

Hyvinvointialueen olisi laadittava vuosittain investointisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättäisivät sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö. Hyväksytty investointisuunnitelma edellytyksenä hyvinvointialueen uusille investoinneille ja omaisuuden luovutuksille.

Hyvinvointialueiden ja kuntien rahoitus

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on julkistalouden kustannusten kasvun hillitseminen, jota ehdotettu rahoitusmalli pyrkii turvaamaan. Isoihin uudistuksiin sisältyy kuitenkin aina myös merkittäviä muutoskustannuksia. Kun kaikki muutoskustannukset huomioidaan, heikentää uudistus julkisen talouden tasapainoa 2020-luvulla, jonka jälkeen kustannukset kääntyvät laskuun. 

Hyvinvointialueiden toiminta rahoitettaisiin pääosin valtion rahoituksella ja osaksi palvelujen käyttäjiltä perittävillä asiakasmaksuilla. Rahoituksesta säädettäisiin lailla hyvinvointialueen rahoituksesta. 

Hyvinvointialueiden rahoitus olisi yleiskatteista. Se jaettaisiin alueille asukkaiden laskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden perusteella. Lisäksi osa rahoituksesta määräytyisi asukasmäärän mukaisesti sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin perusteella. Pelastustoimen rahoitukseen vaikuttaisi lisäksi riskikerroin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallinen rahoitus perustuisi palvelutarvetta kuvaaviin terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimiin. Näiden kertoimien laskennassa hyödynnettäisiin tietoja mm. väestön ikä- ja sukupuolirakenteesta, sairastavuudesta ja sosioekonomisista tekijöistä sekä palvelujen käytöstä ja palvelujen käytön aiheuttamista kustannuksista. Kullekin hyvinvointialueelle muodostuisi vuosittain hyvinvointialuekohtaiset terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet, jotka kuvaisivat hyvinvointialueen asukkaiden palvelutarpeita muihin hyvinvointialueisiin verrattuna. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia aiheuttavien tarvetekijöiden ja niiden painokertoimien määrittely toteutettaisiin siten, että kullekin tekijälle määritettäisiin erilliset painokertoimet niiden yleisyyden ja kustannusten perusteella. Esimerkiksi terveydenhuollon tarvetekijöiksi otettaisiin yhteensä noin 50 kustannuksiltaan merkittävää sairautta. Uusina tarvetekijöinä huomioitaisiin nykyistä peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää laajemmin myös sosioekonomisia tekijöitä, jotka kuvaavat tuloja, koulutusta, yhden aikuisen perhettä, siviilisäätyä, yksinasumista ja pääasiallista toimintaa. 

Tarvetekijät ja painokertoimet perustuvat THL:n huhtikuussa 2020 julkaistuun tutkimukseen. Tarvetekijöitä ja painokertoimia arvioitaisiin lain voimaantulon jälkeen säännöllisin määräajoin, ja ne päivitettäisiin rahoituksen määräytymisperusteina.

Kun rahoitusvastuu siirtyy kunnilta valtiolle, on valtion tuloja lisättävä ja kuntien tuloja vastaavasti vähennettävä niiltä pois siirtyvän rahoitusvastuun verran. Jotta kokonaisveroaste ei kasvaisi, velvoitetaan kunnat alentamaan kunnallisveroa. Kunnallisveron vähennys olisi 13,26 prosenttiyksikköä kaikissa kunnissa. Myös kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta alennettaisiin ja valtion osuutta vastaavasti kasvatettaisiin. Verotusta koskevat muutokset toteutettaisiin verovelvollisten kannalta mahdollisimman neutraalisti. Verorakenteen muutokset eivät voimaan astuessaan aiheuta verotuksen kiristymistä.

Hyvinvointialueella ei olisi lähtökohtaisesti oikeutta ottaa pitkäaikaista lainaa. Lainan voisi kuitenkin ottaa valtioneuvoston myöntämän lainanottovaltuuden puitteissa investointien rahoittamiseksi. Lisäksi säädettäisiin kiireellisen ja välttämättömän investoinnin lisälainoitusmahdollisuudesta. 

Pelastustoimen järjestäminen

Esityksen mukaan pelastustoimen järjestäisivät jatkossa hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki, jotka vastaisivat myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan. Pelastuslaitokset voisivat edelleen tuottaa ensihoitopalveluita terveydenhuollolle. Tällä hetkellä pelastuslaitokset hoitavat vuosittain noin 500 000 kiireellistä ensihoitotehtävää. Pelastustoimi olisi kuitenkin jatkossakin erillinen, sosiaali- ja terveystoimen kanssa rinnakkainen toimiala.
 
Uudistuksen myötä valtion ohjaus pelastustoimessa vahvistuisi. Vahvempi valtakunnallinen ohjaus parantaisi entistä yhdenmukaisempien ja siten yhdenvertaisempien pelastustoimen palveluiden tuottamista koko maassa. Tavoitteena on myös kehittää pelastustoimen toimintaa valtakunnallisena järjestelmänä.

Sisäministeriö antaa oman erillisen pelastustoimen järjestämistä koskevan tiedotteen.

Henkilöstösiirrot 

Uudistus merkitsisi suuria organisatorisia ja palvelujen järjestämistapaa koskevia muutoksia, jotka olennaisesti vaikuttaisivat henkilöstön tehtäviin ja sijoittumiseen. Hyvinvointialueiden työntekijöiksi vuonna 2023 siirtyisi liikkeenluovutuksilla noin 172 900 henkilöä 332 kunnasta tai kuntayhtymästä. Vuoden 2018 tilastotietojen perusteella uudistuksen piirissä olevan henkilöstön työvoimakustannusten arvioidaan olevan noin 10,7 miljardia euroa vuodessa eli noin 52 % kaikista kuntien ja kuntayhtymien työvoimakustannuksista.

Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstö siirtyisi tehtäviensä mukana kokonaisuudessaan hyvinvointialueiden palvelukseen. Lisäksi kuntien opetustoimesta hyvinvointialueen palvelukseen siirtyisivät opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit. Kuntien yhteisten tukipalvelujen työntekijä siirtyisi hyvinvointialueen palvelukseen, jos henkilön nykytehtävistä vähintään puolet kohdistuu kunnan sosiaali- tai terveydenhuollon tai pelastustoimen palveluihin. Henkilöstö siirtyisi liikkeenluovutuksen periaatteen mukaisesti ns. vanhoina työntekijöinä ja säilyttäisi siirtymähetkellä voimassa olevat työ- tai virkasuhteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.  

Uudistuksen edellyttämät järjestelyt valmisteltaisiin vuosina 2021 ja 2022 yhteistoiminnassa hyvinvointialueiden, kuntien ja kuntien henkilöstön edustajien kanssa. Työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnassa annettua lakia laajennettaisiin koskemaan myös hyvinvointialuetta. Myös muun kunnallisen palvelussuhdelainsäädännön soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan hyvinvointialueen henkilöstöä, eikä henkilöstön asema tältä osin muuttuisi.

Omaisuus- ja velkaerien siirrot

Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymät siirtyisivät hyvinvointialueille varoineen ja velkoineen. Kuntien ja muiden kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen käytössä oleva irtain omaisuus, sopimukset ja siirtyvän henkilöstön lomapalkkavelka siirtyisivät hyvinvointialueille ilman korvausta. 

Hyvinvointialue vuokraisi kunnilta niiden omistukseen jäävät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen toimitilat kolmen vuoden siirtymäajaksi, jota hyvinvointialue voisi pidentää lisävuodella. Sairaanhoitopiireiltä ja erityishuoltopiireiltä hyvinvointialueille siirtyville veloille myönnettäisiin valtiontakaus, jolla turvattaisiin velkojien asema ja säilytettäisiin lainat nollariskiluokassa. Siirrot toteutettaisiin kuntien ja kuntayhtymien laatimien selvitysten pohjalta.

Omaisuusjärjestelyistä voi aiheutua kunnille kustannuksia, joihin kunnat eivät voi itse vaikuttaa. Tämän vuoksi esitykseen sisältyy perustuslakivaliokunnan edellyttämä kompensaatiosääntely. Esityksen mukaan kunnalla olisi oikeus saada korvausta kunnan omaisuuteen kohdistuvien järjestelyjen perusteella kunnalle aiheutuvista kustannuksista niiden ylittäessä laissa säädetyt korvausrajat. 

Lakiesityksessä laaja vaikutusten arviointi 

Vaikutusten arvioinnissa on säädösehdotusten vaikutusten arvioinnin ohjeistuksen ja hallituksen esitysten laatimisohjeen mukaisesti kuvattu ehdotetun uudistuksen pääasialliset vaikutukset. Taloudellisia vaikutuksia on arvioitu erityisesti kuntatalouden, valtiontalouden, hyvinvointialueiden talouden sekä verojärjestelmän ja omaisuusjärjestelyjen kannalta. Lisäksi on arvioitu uudistuksen vaikutuksia eläkkeiden rahoitukseen ja ICT-palveluihin sekä kokonaisvaikutuksia julkiseen talouteen. Uudistuksen vaikutuksia aluejakoon ja ICT-palveluihin käsiteltiin lausuntovaiheessa laajasti erillisissä taustamuistioissa. Arviointia on lisäksi tehty uudistuksen muutoskustannuksista.

Viranomaisvaikutusten arvioinnissa tuotiin esiin vaikutuksia kuntien ja hyvinvointialueiden organisaatioille, sopimushallinnan tehtäviin, valvontaviranomaisille ja tuomioistuimille. Ahvenanmaata koskevia vaikutuksia arvioitiin erikseen. Lisäksi arvioitiin asiakasmaksujen harmonisointia, tietosuojavaikutuksia ja viranomaisten resurssitarpeita.

Yhteiskunnallisia vaikutuksia arvioitiin sekä järjestelmätasoisesti että ihmisiin kohdistuvien vaikutusten osalta. Erityistä huomiota arvioinnissa kohdennettiin uudistuksen vaikutuksista eri väestöryhmiin ja kansalaisvaikuttamiseen. Vaikutuksia henkilöstöön, valmiuteen ja varautumiseen sekä järjestöihin arvioitiin.  Lisäksi arviointiin vaikutukset kielellisiin oikeuksiin sekä perus- ja ihmisoikeuksiin.

Uudistuksen vaikutuksia palvelujen tuotantoon arvioitiin asiakkaiden palveluostojen sekä vuokratun ja muutoin hankitun henkilöstön osalta. Lisäksi arvioitiin uudistuksesta aiheutuvia yritysvaikutuksia.

Hallituksen esitys sisältää keskeiset säännökset

Hallituksen esitys sisältää hyvinvointialueiden perustamisen, tehtäväsiirtojen ja toiminnan edellyttämät keskeiset säännökset eli aluejakoa, tehtäviä, hallinnon ja talouden hoitoa ja tarkastusta, rahoitusta ja valtionosuusmuutoksia, verotusta sekä yleishallintolakien soveltamista koskevat säännökset. Yhteensä esitys sisältää 50 lakiesitystä. 

Perustamisen, tehtäväsiirtojen ja toiminnan kannalta keskeisiä säädettäviä lakeja ovat: 

  • laki hyvinvointialueesta
  • laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 
  • laki pelastustoimen järjestämisestä
  • hyvinvointialue- ja maakuntajakolaki
  • laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla 
  • laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta
  • laki hyvinvointialueiden rahoituksesta

Lisäksi hallitus esittää kuntien valtionosuutta koskevan lainsäädännön, verolainsäädännön, hyvinvointialueiden henkilöstöä koskevan lainsäädännön sekä eräiden yleishallintoa koskevien lakien muuttamista. 

Aikataulu – osa laeista voimaan kesällä 2021

Hallituksen esityksen mukaiset hyvinvointialueet perustettaisiin mahdollisimman heti voimaanpanolain tultua voimaan. Hallitus esittää lain voimaantuloajaksi 1.7.2021. HUS-yhtymä perustettaisiin perussopimuksen hyväksymisellä. Ensimmäiset aluevaalit toimitettaisiin alkuvuodesta 2022. Aluevaalit eivät koskisi Helsingin kaupungin asukkaita. 

Ensi vaiheessa hyvinvointialueiden väliaikaishallinto ja aluevaalien jälkeen valittujen aluevaltuustojen toiminnan käynnistymisen jälkeen hyvinvointialueet valmistelisivat toiminnan organisoinnin sekä henkilöstö- ja omaisuussiirrot yhdessä kuntien ja kuntayhtymien kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen sekä muiden erikseen säädettävien palvelujen ja tehtävien järjestämisvastuu siirtyisi hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta lähtien. 

Esitykseen liittyvien lakien voimaantulo on tarkoitus porrastaa siten, että osa tulisi voimaan 1.7.2021 ja osa 1.3.2022 kun uudet aluevaltuustot aloittavat toimintansa. Viimeiset lait tulisivat voimaan 1.1.2023. Esitykseen liittyisi myös siirtymäaikoja. Uudistuksen voimaanpanolain on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2021. Lisäksi hyvinvointialueista annettavaa lakia sovellettaisiin osittain jo heti hyvinvointialueiden toimintaan. 

Sote-uudistus aiheuttaa teknisiä muutostarpeita laajasti myös muuhun lainsäädäntöön. Muutosten valmistelu on käynnistetty ja muutosesitykset tuodaan eduskunnan käsittelyyn keväällä 2021.

Liitteet ja linkit

Lisätietoja 

ministeri Kiurun erityisavustaja Laura Lindeberg, p. 0295 163 109, etunimi.sukunimi(at)stm.fi
osastopäällikkö Kari Hakari, STM, p. 02951 5163642, etunimi.sukunimi(at)stm.fi 
hallitusneuvos Auli Valli-Lintu, STM, p. 02951 63463, etunimi.sukunimi(at)stm.fi
finanssineuvos Tanja Rantanen, VM, p. 02955 30338, tanja.rantanen(at)vm.fi (rahoitus)
hallitusneuvos Minna-Marja Jokinen, VM, p. 02955 30018, minna-marja.jokinen(at)vm.fi (hallinto, omaisuus ja henkilöstö)
ylijohtaja Jani Pitkäniemi, VM, p. 02955 30494, jani.pitkaniemi(at)vm.fi
pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka, sisäministeriö, p. 0295 488 400, [email protected]
hallitusneuvos Ilpo Helismaa, sisäministeriö, p. 0295 488 422, [email protected]