Katsaus: Täyttääkö siviilivalmius Suomen kokonaisturvallisuuden harmaita alueita?

Euroopan unionin ja Naton kanssa tehtävä siviilivalmiusyhteistyö on antanut Suomelle potkun kehittää omaa siviilivalmiuttaan. Siviilivalmiuden käsitteellä ei tällä hetkellä ole selkeää ja vakiintunutta asemaa suomalaisessa kokonaisturvallisuuden järjestelmässä. 18. tammikuuta julkaistussa Policy Brief -katsauksessa pohditaan, mihin olemassa oleviin toimintoihin siviilivalmius liittyy ja mitä merkityksiä sen tulisi pitää sisällään.

Siviilivalmius-käsite on rantautunut Suomeen pitkälti EU:n ja kansainvälisen yhteistyön kautta. Selvityksen mukaan siviilivalmiuden merkityksien ja määrittelyn kannalta onkin oleellista ottaa huomioon kansainvälinen toimintaympäristö ja sen muutos.

”Suomi ei ole saari turvallisuuteen liittyvän käsitteistön ja keskustelun osalta, vaan uusia ajattelutapoja ja toiminta-ajatuksia saapuu meille myös kansainvälisen yhteistyön kautta. Hyviä esimerkkejä tällaisista ovat siviilivalmius ja resilienssi, jotka ovat tulleet keskusteluun perinteisten kokonaisturvallisuuden, kokonaismaanpuolustuksen, varautumisen ja valmiuden käsitteiden rinnalle”, näkee hankkeen vastuullinen johtaja, tutkimusjohtaja Petri Uusikylä Vaasan yliopistosta.

Siviilivalmiusyhteistyö antaa Uusikylän mukaan Suomelle mahdollisuuden tarkastella kriittisesti omien järjestelmien toimivuutta uudessa turvallisuusympäristössä, osana eurooppalaista ja euro-atlanttista turvallisuusjärjestelmää.

Vaarana vaikeaselkoinen käsitesoppa: "Olisi pohdittava yhteyttä aiempiin toimintoihin ja käsitteisiin"

On mahdollista, että siviilivalmiuden käsite ja käytännön toiminta eivät aina vastaa toisiaan. Selvityksessä nostetaan esiin esimerkkinä, että pelastustoimi, suomalainen huoltovarmuustoiminta, valmiuslaissa säädetty varautumisvelvollisuus sekä julkisten ja yksityisten toimijoiden turvallisuussuunnittelu ovat kaikki laajassa merkityksessään siviilivalmiustoimintaa.

”Kun uusia käsitteitä otetaan käyttöön tai niitä saapuu kansainvälisiltä areenoilta meille kotimaiseen keskusteluun, tulisi pohtia myös niiden yhteyttä aiempiin käsitteisiin ja toimintoihin. Muutoin on vaarana, että kokonaisturvallisuuden arkkitehtuurista tulee vaikeaselkoista ja sekavaa”, Uusikylä toteaa.

Tutkimusryhmä suosittaa, että suomalaista varautumiseen ja kokonaisturvallisuuteen liittyvää käsitteistöä tulisi tarkastella laajemmin eurooppalaisen ja kansallisen turvallisuusympäristön muutoksen seurauksena. Tämän ohella tulisi myös tarkastaa ja selkiyttää siviilivalmiuteen liittyvien viranomaisten toimintojen väliset rajat. Lopuksi tutkimusryhmä suosittaa, että siviilivalmiuden ja resilienssin välistä käsitteellistä ja toiminnallista yhteyttä tarkastellaan EU:n ja Naton esimerkkien mukaisesti.

”Resilienssi-ajattelu ja resilienssiin liittyvä keskustelu on ollut pinnalla kansainvälisissä yhteyksissä ja Suomessakin 2010-luvulta alkaen – siviilivalmius vielä pidempään. Olisi tärkeää, että nämä käsitteet tuotaisiin myös suomalaiseen turvallisuuden käsitteistöön ja yhteiseen ymmärrykseen laajemmin”, Uusikylä korostaa.

Selvitys pohjautuu siviilivalmiuteen liittyvään kirjallisuuteen, aiempiin käsitteenmäärittelyihin, raportteihin sekä asiantuntijahaastatteluihin.

Policy Brief -katsaus on osa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan ’Siviilivalmius yhdessä: globaaleista uhkista ja mahdollisuuksista yhteiseen valmiuteen’ -hanketta. Vaasan yliopiston johtaman hankkeen muita hankekumppaneita ovat Laurea-ammattikorkeakoulu, Pelastusopisto, Poliisiammattikorkeakoulu, Suomen Kuntaliitto ja Vantage Consulting. Hanke alkoi toukokuussa 2022 ja päättyy joulukuussa 2023.

Lisätietoja: tutkimusjohtaja Petri Uusikylä, Vaasan yliopisto, p. 040 577 7516, petri.uusikyla(at)uwasa.fi

Policy Brief on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja, joka esittelee näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.