Alueet kehittyvät myös vyöhykkeiden kautta
Ihmisten välinen vuorovaikutus on aikojen saatossa löytänyt vakiintuneet reittinsä, olivat ne sitten kaupan virtoja tai kirkossa käymistä, todetaan juuri ilmestyneessä sisäasiainministeriön julkaisussa "Kehittämisvyöhykkeet aluekehittämisessä". Oulun yliopiston maantieteen laitoksella tehty selvitys tarkastelee kehittämisvyöhykkeiden lähtökohtia, taustoja, tavoitteita ja tuloksia suomalaisesta näkökulmasta käsin. Mukana on kuusi erilaista kehittämisvyöhykettä eri kehitysvaiheista ja erilaisilta aluetasoilta. Tarkimmassa tarkastelussa on ollut Oulu-Kajaani kehittämisvyöhyke.
Selvityksen mukaan reitit ovat aina vaikuttaneet myös alueiden kehitykseen. Reittien päätepisteet ja matkan varrella olevat alueet ovat olleet mukana niin mammonassa kuin innovaatioissakin. Suunnitelmallinen käytävien kehittäminen rantautui Suomeen jo vuosikymmeniä sitten. Kehittämisvyöhykkeistä on tullut kasvun levittäjiä ja tasapainottajia, niillä ohjataan ja hallitaan kehitystä. Vyöhykkeet tuovat eri aluekehityksen toimijoita yhteen ylittäen hallinnolliset ja alueelliset rajat. Vaikka vyöhykkeen kriteerinä on yhdistävä fyysinen elementti, on sen suurin lisäarvo tänä päivänä yhteentuova strategisuus.
- Kehittämisvyöhykkeet sopivat hyvin yhteen aluekehittämisen valtakunnallisten toimintalinjojen kanssa. Kysymys on omaehtoisesti alueilta lähtevästä kehittämistahdosta ja pääsääntöisesti fyysiseen yhteyteen perustuvasta verkostoitumisesta. Yhteisten tekijöiden löytäminen, fokuksen löytyminen, hankkeiden priorisointi, hankkeiden aito omistaminen ja niihin sitoutuminen sekä monitoimijaisten kehittäjäyhteisöjen johtaminen ovat kuitenkin kovia pähkinöitä purtavaksi myös vyöhykkeillä, totesi sisäasiainministeriön ylijohtaja Silja Hiironniemi keskiviikkona 11. huhtikuuta Oulu-Kajaani kehittämisvyöhykkeen puheenvuorossaan Kajaanissa.
Kehittämisvyöhykkeet aluekehittämisessä
Selvityksen mukaan Euroopan unionin integraation syventyessä syntyy valtioiden ja maakuntien rajat ylittäviä kehittämisvyöhykkeitä. Niillä ohjataan kehitystä vyöhykemäisesti kasvukeskusten välille tai kasvukeskusten lähialueelle. Suomessa ensimmäisiä oli Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle ulottuva HHT-vyöhyke. Suomalaiset vyöhykkeet ovat eurooppalaisittain varsin pieniä, julkisvetoisia ja harvat ovat kansainvälisiä. Käytännössä monet vyöhykkeet ovat muutaman kilometrin leveitä ja kymmeniä kilometrejä pitkiä käytäviä liikenne- ja kommunikaatiorungon ympärillä kaupunkien lähistöllä.
Pohjoisimmissa vyöhykkeissä on alle 20 000 asukasta. Sen sijaan Oulusta Kajaaniin ja Venäjän rajalle ulottuvalla vyöhykkeellä on yli 200000 ja Perämeren kaarella on lähes 400000 asukasta. Suurimmalla pääkaupunkiseudun läpi kulkevalla vyöhykkeellä on asukkaita yli kaksi miljoonaa.
Kehittämisvyöhykkeet linkittävät kaupunkiseutuja vaikutusalueineen toisiinsa. Vyöhykkeiden tavoitteet ovat monenlaisia: aluekehityksen yhteistyön lisäämistä, liikennevirtojen nopeuttamista tai osaamisperusteisen elinkeinorakenteen uudistamista. Kasvun ohjaaminen keskuksista vyöhykemäisesti liikenteellisen päärungon tuntumaan mahdollistaa kasvun jatkamisen, jalostamisen ja nopeuttamisen. Vakiintuneemmilla vyöhykkeillä on oma organisaatio, rahoitus ja työntekijöitä toiminnassaan. Toiset ovat vielä kasvun ja kehityksen visioita.
Kasvun ohjaaminen ruuhkautuvilta kaupunkiseuduilta niiden läheisille vyöhykkeille on ekotehokasta ja mahdollistaa myönteisen kehityksen kahden tai useamman kaupunkiseudun välillä. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi tulee vyöhyketoimintaa avata asukkaille ja yrityksille. Kehittämisvyöhykkeet ovat välineitä monikeskuksisen, kilpailukykyisen ja solidaarisen eurooppalaisen aluerakenteen saavuttamiseksi. Oikein toteutettuna ne ovat aito mahdollisuus samanaikaiseen kilpailukykyisen talouteen ja tasapainoiseen alueelliseen kehitykseen Suomessa. Tällöin julkishallinto, yksityinen sektori, kansalaisjärjestöt ja asukkaat toimivat vuorovaikutteisesti osaamisperusteisen talouden ja työpaikkojen lisäämiseksi sekä kestävän maankäytön ja elinympäristön laadun parantamiseksi. Alueellinen yhteenkuuluvuus hyödyttää niin keskuksia kuin syrjäseutuja.
Kehittämisvyöhykkeet aluekehityksessä -julkaisu löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.intermin.fi/julkaisu/222007
Lisätietoja: ylijohtaja Silja Hiironniemi (09) 160 42810, professori Jussi S. Jauhiainen (08) 553 1702