Aluekehittämiselle valtakunnalliset tavoitteet vuoteen 2011

Päätöksessä on määritelty kolme tavoitetta: 1. Alueiden kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen, 2. alueiden elinvoimaisuuden vahvistaminen ja alueellisten kehityserojen pienentäminen sekä 3. alueellisten erityishaasteiden ratkaiseminen.

Aluekehittämisellä pyritään turvaamaan eri alueilla asuvan väestön hyvän elämän edellytykset asuinpaikasta riippumatta ja ottamaan maamme voimavarat käyttöön nykyistä paremmin. Tavoitteena on edistää alueiden kansainvälistä kilpailukykyä, pienentää alueiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja ja turvata kansalaisten peruspalvelut ja yhteydet koko Suomessa. Lähtökohtana ovat alueiden omiin vahvuuksiin ja osaamiseen perustuva erikoistuminen, toimijoiden välinen yhteistyö ja verkottuminen alueiden kesken.

Aluepolitiikalla pyritään vahvistamaan erityisesti heikoimpien alueiden elinkeino- ja palveluperustaa, verkottumista ja saavutettavuutta sekä kykyä vastata vaikeisiin rakennemuutoksista johtuviin ongelmiin.

Tavoitteenaon vahvoihin maakuntiin ja toimivaan kaupunkiverkkoon perustuva aluerakenne, joka vahvistaa kaupunki- ja maaseutualueiden elinvoimaisuutta ja mahdollistaa nykyistä tasaisemman taloudellisen kasvun ja työllisyyden koko maassa. Erilaisia alueita varten kehitetään räätälöityä politiikkaa. Politiikassa tunnistetaan suuret kaupunkiseudut ja tarve erilliselle metropolipolitiikalle. Alueille, joille keskusten vaikutus ei ulotu, suunnataan voimakkaita maaseutupoliittisia toimia.

Aluepolitiikan painotuksena ovat elinkeino- ja yritystoiminta, osaaminen ja työvoima, palvelut ja yhteydet

Aluepolitiikan painotukset ovat elinkeino- ja yritystoiminta, osaaminen ja työvoima, palvelut ja yhteydet. Tavoitteena on alueiden kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn ja taloudellisen kasvun vahvistaminen, alueiden osaamisen edistäminen, niiden omien vahvuuksien ja erikoistumisen parantaminen sekä elinympäristön laadun kehittäminen Aluekehittämisen linjauksilla pyritään myös hillitsemään ilmastonmuutosta.

Päätöksessä on tunnistettu alueiden kehittämiseen vaikuttavat keskeisimmät tekijät ja määritelty kattavasti tavoitteiden toteuttamisen periaatteet.

Pohjoismaat ovat onnistuneet menestyksellisesti yhdistämään hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen ja kilpailukyvyn vahvistamisen. Tämä on onnistunut panostamalla laaja-alaisesti osaamisen kehittämiseen ja ottamalla kaikki käytettävissä oleva osaaminen mahdollisimman hyvin käyttöön. Osaamisen ja muiden laadullisten tekijöiden kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja julkisella sektorilla on tässä avainrooli

Hyvinvointipalvelut ovat yhä selvemmin myös kilpailutekijä globaalissa taloudessa. Myös tehokas julkinen hallinto vahvistaa maan kilpailukykyä.

Aluepolitiikalla edistetään alueiden sopeutumista globaalin toimintaympäristön muutoksiin. Globaalitalous erilaistaa talouksia erikoistumisen ja työnjaon syvenemisen kautta.

Menestyminen lähtee alueiden ja niiden toimijoiden uusiutumiskyvystä ja -halusta.

Innovatiivisuus ja uusiutuminen edistävät tuottavuuden kasvua mm. tuotantorakenteen muutosten, uusien tuotantomenetelmien, uusien tuotteiden ja palvelujen, uudenlaisten yhteistyöverkostojen ja eri toimijoiden välisen uudenlaisen työnjaon kautta. Tuottavuuden kasvu pitää yllä vahvaa kilpailukykyä ja menestystä markkinoilla. Tämä mahdollistaa myös hyvinvoinnin ylläpidon ja parantamisen.

Valmisteltavassa laaja-alaisessa kansallisessa innovaatiostrategiassa tunnistetaan aikaisempaa selvemmin erityyppisten alueiden rooli ja tarpeet innovaatiotoiminnassa ja innovaatioympäristöjen kehittämisessä. Keskusten ulkopuolisten alueiden hyötyä tehokkaasti innovaatiorahoituksesta parannetaan kehitettävillä uusilla välineillä. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisessä turvataan tasapuoliset mahdollisuudet koulutukseen koko maassa mitoittaen kulutuksen resurssit kunkin alueen väestömäärän, työelämän ja kieliryhmien tarpeisiin. Korkeakoulujen rakenneuudistuksessa otetaan huomioon erityyppisten alueiden tarpeet ja mahdollisuudet koulutuksen ja tutkimuksen hyväksikäytössä.

Nopeasti muuttuvassa taloudessa kiinnitetään erityistä huomiota työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoon erilaisilla alueilla. Työperäistä maahanmuuttoa edistetään alueiden ja niiden yritysten tunnistamien tarpeiden pohjalta.

Yksityinen sektori toimii aluekehityksenkin veturina ja siksi päätöksellä vahvistetaan yrittäjyyttä edistävien toimien kehittämistä. Koska palvelusektorin työpaikat lisääntyvät jatkossakin eniten, palvelujen kehittämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota päätöksessä.

Päätöksessä on huomioitu, että aluekehittämisessä politiikan painopiste on siirtynyt yhä enemmän suorista tuista alueiden toiminta- ja innovaatioympäristöjen kehittämiseen ja sisältö aikaisempaa laaja-alaisemmaksi kehittämispolitiikaksi. Tämä merkitsee lokaalitason ja sen avaintoimijoiden merkityksen voimistumista avoimessa taloudessa koko kansantalouden menestyksen näkökulmasta.. Samalla aidon kumppanuuden vahvistaminen toiminta- ja innovaatioympäristöjen kehittämisessä kuntien ja valtion välillä korostuu. Siksi ministeriöiden on toiminnassaan päätöksen mukaan sektoripolitiikassaan tunnistettava aikaisempaa paremmin erityyppisten alueiden kehittämistarpeet.

Laadulliset kilpailuedut löytyvät aikaisempaa selvemmin lokaalitasolta. Makrotason politiikka ei riitä. Sijaintipaikalla on väliä yritysten menestyksen kannalta. Monipuoliset toiminnalliset kaupunkiseudut ovat kehityksen avainasemassa. Suurilla kaupunkiseuduilla on kaksoisrooli: ne ovat oman alueensa vetureita ja kansantalouden moottoreita. Verkostoituminen vahvistaa menestymismahdollisuuksia ja luo uusia haasteita. Verkostoituminen on samalla iso haaste maantieteelliseen alueeseen pohjautuvalle politiikalle ja siinä avainasemassa oleville toimijoille.

Prioriteetteina alueellisten erojen pienentäminen ja alueellisen koheesion vahvistaminen

Alueellisten erojen pienentäminen ja alueellisen koheesion vahvistaminen on edelleen aluekehittämisen prioriteetti. Sosiaalisten erojen tasoittaminen erityisesti kaupunkien sisällä ja harvaan asutulla maaseudulla on nostettu päätöksessä aikaisempaa näkyvämpään asemaan. Samalla alueiden vetovoimatekijöiden kehittämiseen panostetaan aikaisempaa voimakkaammin.

Aluekehittämisessä heikoimmat alueet ovat edelleen vahvan politiikan kohteena. Näin myös valtioneuvoston päätöksessä. Globalisaatio on kuitenkin muuttanut tilannetta siten, että kaikki alueet ovat globaalin kilpailun kohteena riippumatta siitä, tuottavatko ne paikallisia, alueellisia, kansallisia tai kansainvälisiä markkinoita varten. Myös pienet ja keskisuuret kaupunkiseudut vaativat omaa politiikkaa. Suuret kaupunkiseudut nousevat avainasemaan koko kansantalouden kehityksen moottoreina ja samanaikaisesti omien alueidensa vetureina. Näin ollen koko maa on noussut kehittämisen kohteeksi kehittämisen kohteeksi.

Kehitys edellyttää aluekehittämisen eriyttämistä erityyppisiä alueita varten. Päätöksen mukaisesti samanlaistavasta aluepolitiikasta siirrytään yhä selkeämmin erilaistavaan, räätälöityyn, politiikkaan. Päätöksessä edellytetään, että haravaan asuttuja, syrjäisiä maaseutualueita, pitkäaikaisesta rakenteellisesta heikentymisestä ja äkillisien rakennemuutoksien kohteeksi joutuvien alueiden ongelmien hoitamista ja kehittämistä varten luodaan aikaisempaa vahvempia välineitä ja menettelytapoja.

Kestävän kehityksen periaate ja ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen lähentää aluekehittämistä ja maankäytön suunnittelua. Päätöksessä vahvistetaan monikeskuksisen kaupunkiverkon keskeinen rooli tasapainoisen aluerakenteen ylläpitäjänä ja vahvistajana. Ilmastonmuutoksen takia kasvavien kaupunkiseutujen joukkoliikennejärjestelmien ja maankäytön ratkaisut ovat tärkeitä.

Hallintoa uudistetaan ja kansanvaltaistetaan hallitusohjelman mukaisesti, tavoitteena kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto.

Keskushallinnon ja aluehallinnon välistä työnjakoa kehitetään siirtämällä toimeenpanotehtäviä ja muut kuin valtakunnalliset kehittämistehtävät alue- ja paikallishallinnolle. Tällä parannetaan hallinnon laatua ja tehokkuutta, asiakaslähtöisyyttä sekä maan eri osien olosuhteiden tuntemista.

Aluekehittämisjärjestelmää vahvistetaan

Tavoitteiden toteuttamiseksi aluekehittämisjärjestelmää vahvistetaan, sen voimavaroja kootaan ja alueiden kehittämisen roolia selkiytetään valtioneuvoston ja eri hallinnonalojen päätöksenteossa. Samalla aluepoliittista ohjelmakokonaisuutta yksinkertaistetaan ja uudistetaan. Alueellisia kehittämistehtäviä ja aluekehittämisen voimavaroihin liittyvää päätösvaltaa kootaan maakuntien liitoille toimivaksi aluekehittämisen kokonaisuudeksi. Maakuntaohjelmien roolia kansallisen aluekehittämistavoitteiden toteuttajina sekä alueellista ohjelmatyötä kokoavina asiakirjoina selkeytetään.

Työ- ja elinkeinoministeriöllä on vastuu aluepolitiikan kehittämisestä ja keskeisiltä osin myös toteuttamisesta Suomessa. Ministeriö luo tiiviin yhteistyön muiden ministeriöiden ja alueiden kanssa aluekehittämisessä.

Eri ministeriöiden hallinnonalojen aluestrategiat laaditaan tai päivitetään vuoden 2008 loppuun mennessä. Alueviranomaisten tulossopimus- sekä maakunnan liittojen toteuttamissuunnitelma-neuvottelut yhdistetään hallitusohjelman linjauksen mukaisesti.

Päätös valmisteltiin alueiden kehittämisen neuvottelukunnan ohjauksella. Valmistelu tapahtui yhteistyössä keskeisten ministeriöiden kanssa. Päätösluonnoksia kommentoivat myös maakuntien liitot ja muut aluekehittämisen sidosryhmät. Sitä käsiteltiin 13.12.2007 hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä.

Lisätietoja antavat: aluekehitysjohtaja Veijo Kavonius puh. (09) 160 44506 tai GSM: 0400 199511 ja ylitarkastaja Matti Kemppainen puh. (09) 160 44560