Ministeri Thors: Vähemmistöjen oikeudet Euroopassa

Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,

Olen iloinen saadessani puhua tälle joukolle ystäviä ja yhteistyökumppaneita. Moniin teistä olen vuosien varrella törmännyt työskennellessäni vähemmistöjen oikeuksien puolesta - oli se Euroopan parlamentissa tai Suomessa, ja oli kyse sitten saamelaisista, suomenruotsalaisista tai esim. maahanmuuttajien tilanteesta - tai jostain muusta vähemmistöihin liittyvästä kysymyksestä. Nämä ovat aiheita, jotka ovat hyvin lähellä sydäntäni!

Päivän aiheeni "Vähemmistöjen oikeudet Euroopassa" (ja yleisestikin vähemmistöasiat) on erittäin laaja aihealue. Puhuessamme vähemmistöistä ja toimiessamme heidän oikeuksiensa puolesta, on - kuten omasta kokemuksestamme tiedämme - kyse kokonaisuudesta, joka kattaa lähes kaikki elämän ja yhteiskunnan alat. On kyse kielistä ja uskonnoista, kansalaisten oikeuksista liittyen koulutukseen ja omaan kulttuuriin, oikeudesta tulla kuulluksi ja asioida viranomaisten kanssa, oikeudesta saada tietoa sekä saada äänensä kuuluviin esim. median kautta jne. Saamelaisten kohdalla kysymys on myös oikeudesta perinteiseen elinkeinoon jolla ylläpidetään saamelaiskulttuurien perinteistä elämäntapaa.

Meille vähemmistöjen edustajille - yksittäiselle ihmiselle - vähemmistöjen oikeuksissa on kuitenkin kysymys omasta identiteetistä, ja minkälaiset oikeudet MINULLA on oman identiteettini ilmaisemiseen - ja samalla "kokonaisen elämän" elämiseen. Ei enemmästä, eikä vähemmästä.

Tänään teemana on kertomuksista,perimästä - ja siinä voimme olla onnellisia että Upproret i Kautokeino- filmi eli Kautokeinon kapina on ilmestynyt ja antantut vahvan äänen saamelaisille. Kertomuksen kautta saamelaiset saavat uuden palasen minäkuvaansa - mutta myös me muut ymmärrämme paremmin.

Myös henkilökohtaisesti tiedän että tietyt kertomukset suvussani ovat vaikuttaneet hyvin vahvasti niihin palasiin josta olen muodostanut identitteeni - eli kertomukset merimiesten vaimoista suvussani - joka hoitivat kaiken kun miehet olivat kaukana. - Ehkä tästä suomenruotsalaisten , kuten Elisabeth Rehn ja Eva Biaudet - joka vaikutti vahvasti saamelaisten sos- ja terveyden oman menomomentin syntyyn - vahvojen naisten perinteen yleisempikin syy.

Miten määritellään vähemmistö? Kansallisilla vähemmistöillä on Euroopan tasolla tarkoitettu ns. perinteisiä, toisin sanoen tietyllä alueella tai valtiossa kauan eläneitä vähemmistöryhmiä - jotkut jopa puhuvat sadan vuoden rajasta. Tämä tarkoittaa, että erilaiset uudemmat maahanmuuttaja- tai siirtolaisryhmät eivät ole kuuluneet ns. perinteisten vähemmistöjen piiriin. Toisaalta on olemassa erityyppisiä vähemmistöryhmiä - puhutaan etnisistä, kielellistä, uskonnollisista ryhmistä jne.

Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Lauri Hannikainen on mielestäni tehnyt yleispätevän ja hyvän jaottelun Euroopan etnisistä ja kielellisistä vähemmistöistä. Hän jakaa nämä neljään ryhmään:

1.Kolme ns. yleiseurooppalaista vähemmistöä - siis sellaisia, jotka asuvat useimmissa Euroopan maissa. Kaksi näistä ryhmistä ovat ns. perinteiset vähemmistöt, eli juutalaiset ja romanit. Kolmas ryhmä, muslimit, esiintyy joissain maissa perinteisenä vähemmistönä, ja toisissa taas siirtolaisryhmänä.

2.Euroopan valtioille tyypillistä on vähemmistöryhmiä, joiden alkuperä on toisessa maassa (usein naapurimaassa) - esimerkkinä unkarilaiset vähemmistönä naapurimaissa, ja naapurimaiden vähemmistöt Unkarissa.

3.Kolmatta kategoriaa Hannikainen kutsuu "epätyypillisemmiksi vähemmistöiksi" - esim. Espanjan baskit ja katalaanit.

4.Neljäs ryhmä koostuu professorin mukaan usein pienistä alkuperäiskansoista, jotka ovat samalla etnisiä ja kielellisiä vähemmistöjä. Näitä ovat Hannikaisen jaottelussa neljässä maassa asuvat saamelaiset, mutta myös Grönlannin inuiitit ja pohjoisen Venäjän pienet kansat kuten nenetsit ja tsuktsit.

Suomesta löytyy vähemmistöjä kolmesta edellä mainitusta kategoriasta: meillä on juutalainen vähemmistö ja romanivähemmistö, muslimeita ovat tataarivähemmistö ja muslimisiirtolaisten yhteisöt. Naapurimaista tulleisiin hän luokittelee ruotsinkielisiä ja venäläisiä tai venäjänkielisiä. Ja saamelaisilla on ainutlaatuinen vähemmistöstatus Suomen ainoana alkuperäiskansana.

Romaanien tilanne Euroopassa herätti kuitenkin tällä hetkellä suurta huolta. Koemme että tilanne on huonontumassa monessa maassa - jossa ehkä EU-jäsenyyden toivossa käyttäydyttiin paremmin - mutta nyt syrjintä on joka-päiväistä - lapset eivät esim käy 5-päivästä kouluviikkoa kuin muut lapset -vaan 4 päivää.

Suomessa tärkeimmät vähemmistöjä koskevat periaatteet on kirjattu perustuslakiin - tämä on pohja, johon vähemmistöjemme oikeudet perustuu. Siinä todetaan, että suomi ja ruotsi ovat maamme kansalliskielet ja, että saamelaisten oikeus käyttää saamen kieltä viranomaisessa säädetään lailla. Lisäksi painotetaan, että saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Alkuperäiskansa-aseman ansiosta saamelaisten asemaa koskeva oikeussääntely poikkeaa muiden vähemmistöjen asemasta, ja se takaa myös saamelaisille erityistä kansainvälistä ihmisoikeussuojelua.

On arvioitu, että Euroopassa on yli 60 alueellista tai vähemmistökieli-ryhmittymää - ja että noin 46 miljoonaa kansalaista puhuvat jotain alueellista tai vähemmistökieltä Euroopassa. Kyse ei siis ole mistään pienestä joukosta ihmisiä, vaan ryhmästä, jossa on yhteen laskettuna lähes saman verran ihmisiä kuin Euroopan suurissa valtioissa. Siksi on tärkeää, että näistä asioista on sovittu ja säädetty myös Euroopan tasolla.

Vähemmistöjen oikeudet Euroopassa rakentuvat erilaisten kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja -julistusten kautta. Yritän lyhyesti mainita näistä keskeisimmät (edelleen prof. Hannikaista mukaillen), joita on hyväksytty YK:n, Eurooppaneuvoston, ja myös esim. ILO:n piirissä. Yleissopimukset velvoittavat niitä valtioita, jotka ovat ratifioineet ne. Julistukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta niillä voi olla huomattavaa poliittis-moraalista painoarvoa.

1.YK: Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (1966). 160 valtiota ovat ratifioineet tämän, ml. Suomi. Artikla 27 tunnustaa etnisiin, kielellisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvuille henkilöille oikeuden omaan kulttuuriin, kieleen ja uskontoon. (kv. ihmisoikeuskomitea valvoo toteutumista)

2.Euroopan neuvosto: Kansallisia vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus (1995). Ratifioinut 37 maata, ml. Suomi. Säätää monia oikeuksia kansallisille vähemmistöille kuuluville henkilöille ja velvollisuuksia sopimusvaltioille (valvoo EN ministerikomitea, 5 vuoden raportointisykli). Tämä sopimus on nyt ajankohtainen Ruotsissa jossa odotamme toimia suomenkielen aseman vahvistamiseksi.

3.Eur. neuvosto: Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (1992). Ratifioinut 17 valtiota, ml. Suomi. Sopimus pyrkii suojaamaan ko. valtioissa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä. Suomi on sitoutunut erityisiin velvoitteisiin ruotsin ja saamen kielten osalta. (valvoo ministerikomitea, 3 vuoden raportointisykli - UM on juuri lähettänyt lausuntopyynnön järjestöille asiasta). Suomen osalta esim tämä sopimus on ollut tärkeä mediapalvelujen kehittämisessä

4.ILO (Kansainvälinen työjärjestö): Alkuperäiskansoja ja heimokansoja koskeva yleissopimus nro 169 (1989). 18 valtiota ratifioinut, Suomi ei. Sopimus tunnustaa alkuperäis- ja heimokansoille monia kollektiivisluonteisia oikeuksia, mm. maaoikeuksia ja luonnonvaroihin liittyviä oikeuksia. Hallitus kuitenkin jatkaa ratifioinnin valmistelua ja puolueemm toivoo että pystyisimme ratifioimaan sopimuksen vihdoinkin.. (sopimusta valvoo ILO kv. valvontakoneisto)

5.YK:n päätöslauselma: Declaration of the Rights of Persons Belonging to National or Ethnic, Religious or Linguistic Minorities (1992). Tarkentaa käytännössä kansalais- ja poliitt. sopimuksen (nro 1 yllä) artiklaa 27 (YK:n vähemmistötyöryhmä käsittelee, miten valtiot toteuttavat).

6.Viimeisenä YK-julistus vuodelta 2007, joka on tärkeä saamelaisten kannalta: Declaration on the Rights of Indigenous Peoples. Valtaosa yleiskokouksessa hyväksyi, mutta neljä valtiota vastusti ja yksitoista pidättäytyi. Suomi äänesti julistuksen puolesta.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset rakentuvat yleisesti sille periaatteelle, etteivät ne velvoita suoraan - siinä mielessä, ettei niiden rikkomisesta koidu kansainvälisiä sanktioita. Ne velvoittavat sitä vastoin ko. maan viranomaisia lainsäädännön tai muiden säännösten kautta järjestämään asiat niin, että vähemmistöjen oikeudet toteutuvat ja niin, ettei syrjintää tapahdu. Tämä voi tapahtua myös ns. positiivisen diskriminaation (siis erityiskohtelun) kautta. Tällöin halutaan siis tietoisesti ja aktiivisesti luoda sellaiset olosuhteet, että vähemmistöjen oikeudet turvataan paremmin. Nimenomaan alkuperäiskansojen osalta tällainen lähtökohta ja erityistoimenpiteet ovat usein luonnollisia ja jopa välttämättömiä.

Miten kansainväliset sopimukset sitten toimivat instrumentteina? On toki hyvä kiinnittää yleismaailmallinen / eurooppalainen huomio vähemmistöjen asemaan ja niihin liittyviin ongelmiin ja kehitystarpeisiin. Konkreettisesti tämä tapahtuu säännöllisen raportoinnin yhteydessä ja usein suositusten muodossa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että on aina ko. valtion velvollisuus toteuttaa nämä suositukset oman maansa lainsäädännön puitteissa. Oman maan viranomaisten tietoisuus ja aktiivisuus ovat siksi elintärkeitä vähemmistöjen oikeuksien toteutumisen kannalta. Tämä merkitsee samalla, että erilaisilla vähemmistöjä edustavilla etujärjestöillä on hyvin tärkeä merkitys viranomaisten yhteistyökumppaneina ja "herättäjinä". Tämä koskee esim. saamelaiskäräjiä sekä Folktingetiä, joilla on lakisääteinen, virallisempi rooli, mutta myös pienempiä, epävirallisia ryhmittymiä, jotka pitävät vähemmistöjen oikeuksia agendalla.

Yleisesti voidaan sanoa, että ne maat, jotka ovat aikaisessa vaiheessa ratifioineet kansainvälisiä sopimuksia, ovat myös ne, jotka ovat päässeet pisimmälle vähemmistöjen oikeuksien toteuttamisessa. Eurooppa on ilman muuta ollut edelläkävijä globaalissa mittakaavassa. Voimme myös monessa suhteessa olla ylpeitä Suomen sitoutuneisuudesta vähemmistöjen oikeuksiin ja näiden määrätietoisesta toteuttamisesta.

Mutta tässä valossa ei kyllä Georgia ole täyttänyt euroopalaisia arvoja, kun nykyinen poliittinen johto on täysin kieltänyt vähemmistöjen olemassaolon - eli niin kuin meillä valtiojohto olisi kieltänyt saamelaisten, suomenruotsalaisten ja romaanien olemassaolon.

Tuoreet tutkimustiedot antavat ymmärtää, että tässä on ainakin osittain onnistuttu. Elokuussa julkistetussa Eurobarometrissa, jossa mitattiin syrjinnän esiintymistä EU:ssa, kansalaiset tiedostavat laajasti syrjinnän olemassaolon: EU:n tasolla 62 % vastaajista oli sitä mieltä, että syrjintää esiintyy etnisen taustan perusteella ja 42 % että sitä esiintyy uskonnon ja uskomusten perusteella (kieli ei ollut vaihtoehtona tässä). Vastaavat luvut olivat Suomen osalta 65 % ja 27 %. Kun kysyttiin, tekeekö EU / oma maa tarpeeksi syrjinnän poistamiseksi, vastaukset poikkeavat merkittävästi toisistaan: EU:n osalta ei-vastaukset muodostavat 48 %, kun taas Suomessa vastaajista vain 33 % olivat tätä mieltä.

Kuitenkin Euroopan unionin puitteissa tehdään paljon työtä vähemmistöjen ja monikielisyyden puolesta, sekä yleisesti kaikkinaisen syrjinnän poistamiseksi - josta myös tämä seminaari on hyvä esimerkki. Annan tässä lopuksi muutamia muitakin esimerkkejä erilaisista EU-komission ohjelmista ja projekteista, sekä kansalaisjärjestöverkostoista tällä alalla.

Tämä työ voisi olla tehokkaampaa jos Lissabonin sopimus astuisi voimaan - koska sen mukaan tukitoimista kulttuuriyhteistyön edistämiseksi päätettäisiin määräenemmistöllä - ei kuten nykyisin yksimielisesti. Nykyinen päätöksentekojärjestelmä on merkinnyt että pilottiohjelmia emme ole voineet jatkaa. Ja kokemuksemme nimenomaan piloottiohjelmista ovat olleet hyödyllisiä - esim olemme voineet vaihtaa tietoa ja verrata strategioita siitä miten kieltä elvytetään - kuten Irlannissa tai mitä media merkitsee heikomman kielen puolustamisessa.

Eli todellakin olisi tärkeätä että yhteistyötä on tärkeää voida helpottaa. Ilolla kuitenkin totean että perjantaina vietämme monikulttuurisuuden päivää - ja myös Pariisissa, jossa järjestetään suuri konferenssi Sorbonnen yliopistossa.

Nykysäännöksin voimme kuitenkin toteuttaa seuraavaa:

Ohjelmat, EU-komissio (mm. monikielisyyskomissaari Leonard Orbanin johdolla): ­

- Monikielisyyden toimintasuunnitelma: Action Plan for Language Learning and Linguistic Diversity, 2003 (toteutettiin vuosina 2004-06 , raportti sen soveltamisesta 9/07).

- EU-komissio (kuuleminen): Public hearing on multilingualism 15.4.08, sekä komission uusi tiedonanto monikielisyydestä (Commission communication on Multilingualism), joka annetaan 26.9.2008 (siis muutaman päivän sisällä)! Komission monikielisyystyö painottaa yleisellä tasolla kieliopetuksen merkitystä ja monikielisyyden myönteisiä puolia (eikä niinkään vahvasti vähemmistökielten asemaa).

Hyvät kuulijat,

Tämä tilaisuus on oiva esimerkki Euroopan unionin tasolla tehtävästä syrjinnän vastaisesta työstä. Euroopan unionista on lyhyessä ajassa tullut sen jäsenmaiden vähemmistöjen kannalta merkittävä toimija, jonka syrjinnän vastaisella lainsäädännöllä (rasismi- ja työsyrjintädirektiivit) on jäsenmaitaan sitova vaikutus. Lissabonin strategiaa laatiessaan eurooppalaiset päättäjät olivat yksimielisiä siitä, että maanosan väestökehitys (työikäisen väestön määrä pienenee yli 20 miljoonalla seuraavien 25 vuoden aikana) edellyttää kaikkien, myös vähemmistöjä edustavien, kansalaisten aktiivista osallistumista työmarkkinoille. Vähemmistöryhmiin kohdistuvaan syrjintään ei siis missään nimessä olisi varaa, ja syrjinnän torjuntaan tulisi kiinnittää erityishuomiota.

Lainsäädännön toimeenpanon tukemiseksi Euroopan komissio on vuodesta 2000 asti rahoittanut syrjinnän vastaisen toimintaohjelman ja työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskeva yhteisön Progress -ohjelman puitteissa jäsenmaidensa syrjinnän vastaista työtä. Tämän päivän seminaari on jo neljäs arktinen seminaari joka järjestetään edellä mainittujen ohjelmien puitteissa Suomessa. Tapahtumilla on haluttu kiinnittää huomiota sekä saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumiseen, että muiden vähemmistöjen: vammaisten, maahanmuuttajien, romanien, seksuaalivähemmistöjen jne. tilanteeseen Euroopan pohjoisilla alueilla.

Hyvät ystävät,

Toivotan teille oikein antoisaa seminaaria - ja menestystä siinä arvokkaassa työssä, jota teette saamelaisten ja muiden vähemmistöjen oikeuksien puolesta! Toivon myös, että voimme jatkaa tätä työtä yhdessä, hyvässä yhteistyöhengessä.