Todistajansuojeluohjelma on äärimmäinen keino suojella rikosprosessin todistajaa
Valtioneuvosto on tänään antanut eduskunnalle hallituksen esityksen todistajansuojelua koskevasta lainsäädännöstä. Uusi lainsäädäntö tulisi voimaan vuoden 2015 alusta.
Todistajansuojeluohjelmassa kyse on suojeltavan henkeä uhkaavan vaaran torjumisesta. Todistajansuojeluohjelman aloittaminen merkitsee yleensä suojeltavan henkilön sijoittamista uudelle asuinpaikkakunnalle peitehenkilöllisyyden turvin. Kyse on suuresta elämänmuutoksesta, joten ohjelmaa ei tulisi aloittaa kevyin perustein.
Ennen todistajansuojeluohjelman aloittamista arvioidaan aina, voidaanko henkilöä suojella muilla tavoin. Näitä keinoja ovat esimerkiksi lähestymiskielto, yhteystietojen salaaminen ja erilaiset kodin turvajärjestelmät. Varsinainen todistajansuojeluohjelma aloitetaan vain, jos mitkään muut keinot eivät ole riittäviä henkilön suojelemiseksi henkeä ja terveyttä uhkaavalta vakavalta vaaralta.
Tarve liittyy yleensä järjestäytyneeseen rikollisuuteen
Näin vakavia uhkailutapauksia ilmenee Suomessa harvoin. Poliisi arvioi, että uusia suojelutapauksia olisi vain muutama vuosittain. Lain vaikutukset olisivat kuitenkin merkittäviä sekä yksilötasolla että laajemmin yhteiskunnallisesti rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen kautta. Todistajansuojeluohjelma lisäisi viranomaisen mahdollisuuksia suojella henkensä puolesta pelkääviä todistajia ja muita henkilöitä.
Todistajansuojeluohjelmassa voitaisiin suojella periaatteessa myös muita kuin rikosprosessissa kuultavia henkilöitä. Poliisin arvion mukaan todistajansuojeluohjelman tarve liittyy kuitenkin tyypillisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kyseessä on yleensä henkilö, joka kuuluu itsekin rikollisryhmään tai sen välittömään vaikutuspiiriin, ja joka haluaa jättää rikollisen elämäntavan ja rikollisryhmän. Tätä arviota puoltavat myös kansainväliset kokemukset.
Keskusrikospoliisi vastaisi todistajansuojeluohjelman toteuttamisesta. Keskusrikospoliisi toimisi tarvittaessa yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Laissa säänneltäisiin toiminnan yleisistä reunaehdoista, mutta kussakin suojelutapauksessa tarvittavat yksittäiset toimenpiteet arvioitaisiin tapauskohtaisesti.
Euroopassa todistajansuojelu on vakiintunut osa poliisin toimintaa
Todistajien ja muiden kuultavien asemaa on Suomen lainsäädännössä turvattu monin tavoin, mutta todistajansuojeluohjelmasta ei ole voimassa olevaa lainsäädäntöä. Useimmissa muissa Euroopan unionin maissa on jo todistajansuojeluohjelmaa koskeva lainsäädäntö, ja ohjelma on vakiintunut osa poliisin toimintaa.
Todistajansuojeluohjelman kustannukset riippuvat suojeltavien lukumäärästä, joten niitä on vaikea arvioida etukäteen. Myös yksittäisten suojelutapausten kustannuksissa voi olla suuria eroja. Todistajansuojeluohjelman kustannukset olisivat arviolta noin 700 000 euroa vuodessa.
Hallituksen esitystä on käsitelty valmistelun tueksi asetetussa poikkihallinnollisessa työryhmässä, jossa sisäministeriön lisäksi edustettuina olivat oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Poliisihallitus, keskusrikospoliisi, suojelupoliisi, Väestörekisterikeskus, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Rikosseuraamuslaitos ja tietosuojavaltuutetun toimisto.
Lisätietoja hankkeesta:
http://www.intermin.fi/fi/lainvalmistelu/todistajansuojelu
Sivulta voi myös tilata uutisia valmistelun etenemisestä omaan sähköpostiin.
Lisätietoja:
ylitarkastaja Elina Immonen, 0295 488 593
hallitusneuvos Katriina Laitinen, 0295 488 559