Työryhmä: Aseturvallisuuden kehittäminen vaatii laaja-alaista yhteistyötä
Sisäasiainministeri Päivi Räsäselle tänään esiselvitysraporttinsa luovuttanut työryhmä arvioi aseturvallisuuden kokonaisuutena olevan Suomessa hyvällä ja vakaalla tasolla. Uutena uhkana aseturvallisuudelle ovat kuitenkin Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien sekä Sellon kauppakeskuksen tyyppiset joukkosurmat.
Työryhmä korostaa, että aseturvallisuuden ylläpitämisessä ja kehittämisessä on koko yhteiskunnan myötävaikutus tarpeen. Aseturvallisuuteen tulee vaikuttaa tehokkaasti viranomaisten keskinäisellä sekä viranomaisten ja asealan järjestöjen ja harrastajien välisellä yhteistyöllä.
Nykylainsäädäntö toimiva pohja aseturvallisuuden kehittämiselle
Työryhmän mielestä kesäkuussa 2011 voimaan tulleen ampuma-aselain muutoksen toimivuudesta on vielä liian aikaista tehdä syvempiä johtopäätöksiä.
Ampuma-aselain uudistuksen yhteydessä lakiin lisättiin lääkärille velvollisuus ja terveydenhuollon ammattihenkilölle oikeus ilmoittaa poliisille henkilöstä, jonka hän katsoo perustellusta syystä olevan sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta. Sosiaali- ja terveydenhuollon edustajat ovat asiantuntijakuulemisissa painokkaasti esittäneet, että lainsäädännössä tulisi lähtökohtaisesti olla ilmoittamisvelvollisuuden sijasta ilmoittamisoikeus. Työryhmä katsoo, että ilmoituksia koskevan sääntelyn toimivuutta tulee seurata tarkasti ja sen pohjalta arvioidaan myöhemmin mahdolliset lainsäädännölliset muutostarpeet.
Yksittäisten asemallien kieltäminen ei lisää turvallisuutta
Valtioneuvosto esitti lausumassaan vuonna 2009, että tulisi selvittää mahdollisuus kieltää yksittäisiä urheilukäyttöön soveltumattomia puoliautomaattisia käsiaseita. Työryhmän mielestä yksittäisiä aseita kieltämällä ei saavuteta aseturvallisuuden kannalta merkittävää hyötyä, vaan asiaa on pohdittava kokonaisuutena.
Työryhmä toteaa, että yksittäisten ampumaurheilukäyttöön soveltumattomien itselataavien kertatulikäsiaseiden ja suurikaliiperisten revolverien kieltäminen johtaisi asemallien sattumanvaraiseen kieltämiseen, jolloin kielto ei kohdistuisi aseiden tehon ja tulivoiman osalta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta ongelmallisimpiin käsiaseisiin. Kiellon kohteena olevien asemallien määrä jäisi joka tapauksessa vähäiseksi. Teholtaan ampuma-aseita vastaavia ilma-aseita sekä eräitä jousitoimisia aseita koskevat säännökset tulee sen sijaan uudistaa ja saattaa nämä esineet valvonnan alaisiksi.
Viranomaisilla on jo nykyisin mahdollisuus vaikuttaa uusien ampumaurheilulajien kehittämiseen. Sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ampuma-aselaissa tarkoitetuista hyväksyttävistä ampuma-aseiden käyttötarkoituksista ja muun muassa näissä soveltuvista ampuma-aseista ja patruunoista. Mikäli valvontaa halutaan vielä tältä osin tehostaa, tulisi työryhmän mielestä määritellä ennakkoon hyväksyttävät ampumaurheilulajit esimerkiksi valtioneuvoston päätöksellä. Tällöin voidaan ratkaista esimerkiksi se, millaisia itselataava kertatuli -toimisia (puoliautomaattisia) aseita ampumaurheilussa ja -harrastuksessa voidaan käyttää.
Ampuma-aseiden säilytysvaatimukset vaativat uudelleen tarkastelua
Nykyisessä laissa ampuma-aseiden säilyttämistä koskevat perusvaatimukset eivät ole erityisen tiukat. Lukitun paikan tai muun lukituksen määritelmät ovat jossain määrin tulkinnanvaraisia. Lisäksi mahdollisuus säilyttää aseen osaaerillään on säilytysvaatimuksena hyvin lievä.
Työryhmä katsoo, että sidosryhmien kanssa tulee arvioida, miten ampuma-aseiden säilytysturvallisuutta voitaisiin parantaa ja voitaisiinko säätää velvollisuus riittävän pitkän siirtymäajan jälkeen säilyttää kaikki ampuma-aseet luvanhaltijan luona jonkin tyyppisessä turvakaapissa tai poliisin hyväksymässä säilytystilassa.
Työryhmän mielestä ampuma-aseiden säilyttäminen ampumaradoilla ei ole turvallisuussyistä mahdollista. Radat sijaitsevat usein syrjässä, eikä niissä ole asianmukaisia säilytystiloja. Ampuma-aseiden säilyttäminen poliisilaitoksilla ei ole myöskään tarkoituksenmukaista muun muassa siksi, että perusteita, joilla aseita noudetaan, olisi erittäin hankalaa valvoa.
Ampumaratoja koskevaa lainsäädäntöä esitetään uudistettavaksi
Hyvin hoidetut ja valvotut ampumaradat tukevat aseturvallisuutta mahdollistamalla turvallisen harrastamisen. Nykyiset voimassa olevat ampumaratoja koskevat säännökset lähestyvät sadan vuoden ikää ja ne ovat jäänet ajastaan jälkeen. Työryhmä esittää, että niitä koskeva lainsäädäntö uudistetaan vastaamaan nykypäivän vaatimuksia.
Uusi aserekisteri lisää aseturvallisuutta
Työryhmä ehdottaa tehtäväksi myös poliisihallinnon sisäisiä tehostamistoimia. Nämä koskevat sekä lupahallintoa ja -valvontaa, valvonta- ja hälytystoimintaa että tutkintaa. Tärkein yksittäinen kehittämiskohde on parhaillaan käynnissä oleva aserekisterin uudistaminen. Uuden rekisterin suunniteltu käyttöönotto on vuoden 2012 aikana.
Henkirikosten seurantajärjestelmän mukaan vuosina 2002-2009 henkirikosten yleisin tekoväline oli teräase ja yleisin teräase keittiöveitsi, jota oli käytetty 26 prosentissa rikoksista. Ampuma-aseella tehdyt rikokset muodostivat noin 18 prosenttia seurantajakson henkirikoksista.
Ampuma-aseella on tehty keskimäärin noin 22 henkirikosta vuodessa (2003-2009). Henkirikoksissa käytetyistä ampuma-aseista 47 prosenttia oli luvallisia. Käsiaseilla tehdyt rikokset muodostivat noin 9 prosenttia kaikista seuranta-aikana tehdyistä henkirikoksista. Luvattomilla käsiaseilla tehtyjen henkirikosten osuus on ollut noin 5 prosenttia kaikista henkirikoksista eli keskimäärin noin 6 henkirikosta vuodessa.
Suomessa on ampuma-aseita aserekisterin mukaan yli 600000 henkilöllä ja ampuma-aseita on yli miljoona.
Lisätietoja: poliisijohtaja Pentti Saira, 071878 8571