Selvitysmies osaavan työvoiman saannin turvaamiseksi

Lähtökohdat

Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelman aluepolitiikkaa koskevassa osassa
edellytetään, että selvitetään mahdollisuudet turvata osaavan työvoiman saanti
väestöään voimakkaasti menettävillä alueilla. Hallitusohjelmaa täsmennetään
valtioneuvoston päätöksellä alueiden kehittämisen tavoitteista. Siinä selvitystyötä suunnataan koskemaan kokeiluja muun muassa verotuksessa ja työvoimapalvelujen kehittämisessä.

Maakunnista voimakkaimmin väestöään ovat menettäneet Kainuu, Etelä-Savo ja Lappi. Näissä maakunnissa väestö on vähentynyt kaudella 1990-2003 keskimäärin lähes 10 %. Näiden maakuntien ulkopuolella etenkin Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa on seutukuntia, joiden väestötappio on ollut selvästi tätä suurempi.

Julkisten hyvinvointipalveluiden asema väestökatokuntien työllisyydessä ja väestön palveluiden turvaajana on huomattava. Pääosa näistä palveluista on kuntien vastuulla.

Kilpailu työvoimasta leimaa tulevaisuuden työmarkkinoita. Pienet keskukset ja syrjäiset alueet ovat kasvuseutuja huonommassa asemassa tässä kilpailussa.
Viimeaikaisten selvitysten perusteella työvoiman saantia voidaan tarkastella
kahdesta eri näkökulmasta:

1. Tarkastelu työn organisoinnin näkökulmista

Pienissä yksiköissä osaavalle työvoimalle tulisi turvata toisaalta tarvittava kollegiaalinen tuki ja toisaalta riittävä työmäärä. Esimerkiksi lääkärit tarvitsevat sijaisia ja konsultoivaa tukea erikoistapauksissa, harvinaisten kielten opettajat puolestaan tarvitsevat riittävästi opetustunteja varmistaakseen ansiotasonsa. Avainasemassa ovat kunnat ja valtio, jotka yhteistyössä voivat järjestää työntekijöilleen monipuoliset, työmäärältään kohtuulliset ja ansioiltaan riittävät toimenkuvat.

Yritystoiminnan kehittyminen ja uusien yritysten perustaminen edellyttävät osaavan työvoiman saantia. Tässä mielessä yritysten yhteydet alansa korkeakouluihin ja yliopistoihin ovat keskeisiä. Opinnäytetyöt, harjoittelupaikat ja osallistuminen erilaisiin kehittämishankkeisiin ovat esimerkkejä yritysten ja oppilaitosten yhteistyöstä. Uutta teknologiaa hyödyntämällä voidaan edistää yhteyksien ylläpitoa.

Olennaista työn organisoinnissa on myös työkulttuurin muutos. Pienissä työyhteisöissä edellytetään valmiutta monipuolisempaan työnkuvaan ja erilaiseen työnjakoon eri ammattien välillä kuin suurissa yksiköissä.


2. Tarkastelu valtion toimenpiteiden näkökulmista

Valtion toimenpiteet voidaan kohdistaa joko työntekijälle tai työnantajalle.
Väestötappioalueilla työskentelevien palkkatasoa voidaan parantaa joko korottamalla nimellispalkkaa tai verohelpotuksin. Työnantajan kustannuksia voidaan alentaa yleisesti tai erityisesti työnantajille suunnatuilla valtionavuilla tai sosiaaliturvamaksujen alennuksilla.

Työvoimapalveluja kehittämällä on mahdollista tehostaa tiedon saantia työpaikoista. Näin helpotetaan molempien puolisoiden sijoittumista samalle työssäkäyntialueelle. Koulutuksessa tulee kiinnittää huomiota monipuolisten ammattitaitojen luomiseen eri aloilla.