Tarja Mankkinen, Bryssel

Olen Tarja Mankkinen, sisäisen turvallisuuden ja väkivaltaisen radikalisoitumisen torjunnan asiantuntija sisäministeriöstä. Työskentelen parhaillaan Euroopan Unionin komissiossa Brysselissä DG Homen eli sisäasioiden pääosastolla projektipäällikkönä yksikössä, joka vastaa väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisystä EU-tasolla.

Aloitin työni sisäministeriön poliisiosastolla vuoden 1996 lopussa ja olen tällä hetkellä virkavapaalla kehittämispäällikön tehtävästä. Olen vuosien mittaan vaihtanut talon sisällä mielenkiintoisesta tehtävästä toiseen, ja kansainväliset tehtävät ovat alusta lähtien olleet tärkeä osa työtäni. Kun aloitin, Suomi oli vasta liittynyt Euroopan unioniin, ja kaikki oli uutta ja myös jännittävää.

Vuodesta 2011 lähtien työni on painottunut EU:n perustaman Radicalisation Awareness Network RAN:in toimintaan ja EU-tason yhteistyöhön radikalisoitumisen ehkäisemiseksi. Vuonna 2021 minua pyydettiin komissioon toteuttamaan RAN:in toiminnan uudelleenorganisointi ja tulin tänne Brysseliin hoitamaan kyseistä tehtävää. Päätehtäväni lisäksi vastaan mm.  EU-maiden ministeriöissä radikalisoitumisen ehkäisystä vastaavien virkamiesten työryhmän työskentelyn valmistelusta.

EU Knowledge Hub on prevention of radicalisation aloittaa toimintansa syyskuussa 2024. Kyseessä on EU-tason tietokeskus, jonka tavoitteena on vahvistaa integroitua lähestymistapaa ja politiikkaohjausta väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja jäsenmaiden tukemiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa tiedon tuottamista mukaan lukien tutkimustieto sekä osaamisen, menetelmien ja käytäntöjen kehittämistä ja jakamista jäsenmaiden käyttöön.

Tietokeskus kokoaa yhteen eri maiden ministeriöiden strategioista ja toimintaohjelmista vastaavat asiantuntijat, paikallisen tason toimijat ja tutkijat. RAN on vuodesta 2011 koonnut väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyn asiantuntijaverkostoa, jossa on tällä hetkellä noin 5000 jäsentä.

Mikä motivoi sinua lähtemään kansainvälisiin työtehtäviin?

Ministeriössä on mielenkiintoista työskennellä työn valtakunnallisen ulottuvuuden vuoksi ja Euroopan unionissa työskennellessä näkökulma laajenee edelleen. Työskentelen tiiviissä yhteistyössä 27 jäsenvaltion kanssa, lisäksi yksikköni tukee Länsi-Balkanin ja ns. MENA-maiden (Middle East and North Africa) työtä väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyssä.

On todella mielenkiintoista huomata, miten erilaisia EU-maat ovat ja miten paljon yhteistä niillä kuitenkin on. Erityisesti suomalaiselle tämä on opettavaista, Suomi on väestöltään pieni ja huomattavasti yhtenäisempi maa kuin moni muu EU-maa ja tästä seuraa, että asioista ajatellaan varsin samalla tavalla.  Jokaisen, jolla on mahdollisuus lähteä kansainvälisiin tehtäviin kannattaa tarttua tilaisuuteen. On Suomen etu, että suomalaisia on mukana valmistelemassa asioita, jotka vaikuttavat kansallisen tason toimintaan.

Mikä on ollut ulkomaan työtehtävissä parasta, entä mikä haasteellisinta?

Parasta kansainvälisessä työssä on uuden oppiminen. Välillä voi turhauttaa, kun asiat eivät aina etene niin suoraviivaisesti ja selkeästi kuin Suomessa, mutta hetken päästä saattaa huomata, että asia ehkä olekaan niin yksinkertainen kuin aluksi näytti. Samaan päämäärään voi päästä monta eri kautta. Eri kulttuuri- ja kielitaustoista tulevat kollegat lähestyvät asioita hieman eri tavalla, ja tämä avartaa omaakin ajattelua.

Komissiossa politiikka on vahvasti läsnä, paljon enemmän kuin ministeriössä. Komission ja jäsenmaiden tavoitteiden tulisi kohdata ja kompromisseja tehdään, ja lisäksi Euroopan parlamentti vaikuttaa päätöksiin. Monimutkaisen toimintaympäristön vuoksi voi ajoittain tuntua silta, että asiat eivät etene, mutta yllättävästi ratkaisut kuitenkin aina löytyvät.

Suomessa uskotaan lujasti faktoihin ja siihen, että kun ne esitetään, kaikki ymmärtävät asian. Kun ihmiset tulevat eri toimintakulttuureista puhetaidon merkitys korostuu. Suomessa puhetaitoa ei opeteta koulussa toisin kuin joissain muissa maissa. Puheella kuitenkin luodaan siteitä ihmisten välille ja tämä edistää asioiden etenemistä. Sillä on väliä, miten osaa asiansa esittää.

Mitä kansainvälisissä työtehtävissä toimiminen on opettanut sinulle?

Ihmissuhdetaidot ja tiimityön merkitys korostuvat kansainvälisessä ympäristössä. Kiittäminen on tärkeää. Tapana on, että komissaari ja DG Homen ylin johto kiittävät henkilöstöä sähköpostitse säännöllisesti nimeltä mainiten niitä, jotka ovat eniten tehneet työtä esimerkiksi neuvoston kokouksessa käsiteltyjen asioiden eteen. Tämä vaikuttaa yllättävän paljon työmotivaatioon ja osoittaa kiitoksen ja toisen työn huomioimisen suuren merkityksen.  Strategiat ovat tärkeitä, ne ovat osa jokapäiväistä työtä, niiden toimeenpanon etenemistä seurataan ja niistä keskustellaan säännöllisesti organisaation kaikilla tasoilla.

Olen huomannut, että komissiossa tehdään paljon työtä ja päivät ovat pitkiä, mutta työ ei tunnu raskaalta. Ehkä tämä johtuu siitä, että sosiaalista kanssakäymistä on enemmän myös päivän mittaan ja se on tärkeä osa työviihtyvyyttä ja -hyvinvointia.

Mitkä ovat suomalaisten vahvuudet kansainvälisissä työtehtävissä ja niihin hakeuduttaessa, entä heikkoudet?

Suomalaisten vahvuudet ovat asiantuntemus ja tietoon perustuva lähestymistapa. Faktat ja tilastot ovat suomalaisille tärkeitä.  Heikkoudeksi voi muodostua puutteet sosiaalisissa taidoissa sekä kommunikaatiossa. Suomalainen tapa töksäyttää asia ilman johdantoa voi johtaa siihen, että asia menee monelta ohi. Suomessa ei perinteisesti ole arvostettu puhetaitoa, ja usein tyhjän puhumisena mielletään sellainen puhe, joka on johdantoa varsinaiseen asiaan ja luo yhteistä lähestymistapaa asiaan.

Kuinka helppoa sisäministeriöstä/ministeriön hallinnonalalta on lähteä kansainvälisiin tehtäviin?

Kannustaminen on lisääntynyt mutta tukea voisi antaa vielä enemmän. Mahdollisuuden hakeutua kansainvälisiin tehtäviin voisi ottaa osaksi urapolkua jo varhaisessa vaiheessa, ja kiinnostuneet voisivat systemaattisesti vahvistaa sellaista osaamista, jota kansainvälisissä tehtävissä tarvitaan. Tämä varmistaisi myös esihenkilön tuen, joka on tärkeää.

Voisi harkita myös, että kansainvälisistä tehtävistä kiinnostuneet voisivat ilmoittaa kiinnostuksestaan jonkin sovitun ja avoimen menettelyn mukaisesti. Näin ministeriön henkilöstön osaaminen tulisi kattavasti huomioiduksi, kun tehtäviä tulee haettavaksi. On myös tärkeää, että ministeriössä ja hallinnonalalla olisi helposti saatavissa tietoa ulkomaille muuttamisen käytännön järjestelyistä ja näihin liittyvistä säännoista.

Orpon hallituksen ohjelma painottaa EU-ennakkovaikuttamisen merkitystä, ja aiheesta on järjestetty lukuisia tilaisuuksia. On myös tärkeää, että valtioneuvoston kanslia on ottanut huolehtiakseen ulkomailla työskentelyyn liittyvät taloudelliset kysymykset, jotka esimerkiksi perheellisillä voivat joskus muodostaa esteen ulkomaille hakeutumiselle.

Julkaistu 15.4.2024