Veera Parko, Washington D.C.

Olen Veera Parko, ja olen tällä hetkellä virkavapaalla sisäministeriön pelastusosaston kansainvälisten asioiden johtajan tehtävästä. Viimeiset puolitoista vuotta olen asunut perheeni kanssa Washington D.C.:ssä, Yhdysvalloissa. Tulimme Washingtoniin puolisoni työkomennuksen vuoksi, hän työskentelee Suomen USA:n suurlähetystössä.

Veera Parko.

Virkavapaalla ollessani työskentelen paikallisessa ajatushautomossa nimeltä Center for the Study of the Presidency and Congress, CSPC (www.thepresidency.org) ja toimin Naton Civil Protection Groupin varapuheenjohtajana.

Olen työskennellyt sisäministeriön kansainvälisten asioiden parissa vuodesta 2013, ensin neuvottelevana virkamiehenä ja sitten yksikönpäällikkönä pelastusosastolla. Tätä ennen olin kahdeksan vuotta valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osastolla, jonne minut rekrytoitiin alun perin EU-avustajaksi vuoden 2006 EU-puheenjohtajakauden valmisteluihin.

Työuralleni mahtuu myös työskentelyä ulkoministeriössä sekä Helsingissä että EU- ja YK-edustustoissa ja Euroopan parlamentissa Brysselissä.

Mikä motivoi sinua lähtemään kansainvälisiin työtehtäviin? 

Sain alkusysäyksen kansainvälisiin työtehtäviin jo vuonna 2001 korkeakouluharjoittelijana Suomen YK-edustustossa New Yorkissa. Koin jo silloin kansainväliset tehtävät äärimmäisen mielenkiintoisiksi ja sopivalla tavalla haastaviksi.

Mielestäni Suomen tavoitteiden edistäminen kansainvälisessä toimintaympäristössä on merkityksellistä ja palkitsevaa työtä, jossa jokainen päivä on erilainen. Kansainvälinen ura sopii mielestäni erityisesti henkilöille, jotka nauttivat uusien asioiden oppimisesta, ovat taitavia verkostoitujia eivätkä pelkää muutosta. 

Mikä on ollut ulkomaan työtehtävissä parasta, entä mikä haasteellisinta? 

Parasta ulkomailla työskentelyssä on ollut aidon monikansallisessa työympäristössä toimiminen: kansainväliset kollegat ja organisaatiot. Erilaisiin työtapoihin ja -kulttuureihin tutustuminen ja jatkuva uuden oppiminen on huippukiinnostavaa. Ulkomailla asumisessa on tietysti myös haasteita. Arjen pyörittäminen ja käytännön asioiden hoitaminen kokonaan uudenlaisessa ympäristössä saattaa olla yllättävän kuormittavaa. Lähtisin toki uudestaan kansainvälisiin tehtäviin, jos sopiva tehtävä tulisi kohdalle!

Mitä kansainvälisissä työtehtävissä toimiminen on opettanut sinulle? 

Olen oppinut valtavasti. Olen oppinut ymmärtämään, miten esimerkiksi EU-toimielimet toimivat käytännössä – sitä ei voi oppia kirjoista. Olen oppinut verkostoitumisen ja henkilökohtaisten kontaktien merkityksen. Brysselin ja Washington D.C.:n kaltaisissa paikoissa verkoston luominen on avainasemassa, todelliset neuvottelut käydään usein muualla kuin kokoushuoneessa tai videoneuvotteluissa. Washington D.C.:ssä epäviralliset kahvittelut ja lounaat ovat usein paljon hyödyllisempiä kuin viralliset tapaamiset, ja ihmisten kanssa puhutaan paljon muustakin kuin työasioista. Olen huomannut, että jokaisella uran aikana hankitulla kontaktilla voi olla merkitystä: löysin täällä D.C.:ssä think tank -paikkani tutun amerikkalaisen diplomaatin kautta, jonka olin tavannut viimeksi korkeakouluharjoittelijana New Yorkissa 20 vuotta sitten!

Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen voinut sekä hyödyntää että hankkia lisää kansainvälistä osaamista Suomen valtionhallinnon palveluksessa. Haasteellisissa kansainvälisissä tehtävissä toimiminen vaatii erityisosaamista, joka ei synny hetkessä.

Olisi todella tärkeää, että Suomessa panostettaisiin siihen, että esimerkiksi EU-toimielimissä tai kansainvälisissä järjestöissä toimineiden ihmisten osaamista hyödynnettäisiin täysillä. Ulkomaan komennusten ja kansainvälisen kokemuksen pitäisi olla meriitti, joka vaikuttaisi positiivisesti urakehitykseen. Joskus vielä valitettavasti kuulee kaikuja asenteesta, jonka mukaan kansainväliset tehtävät ovat lähinnä matkustamista ja jollain tavalla ylimääräistä kansallisiin työtehtäviin verrattuna.  

Mitkä ovat mielestäsi suomalaisten vahvuudet kansainvälisissä työtehtävissä ja niihin hakeuduttaessa, entä heikkoudet? 

Suomalaiset ovat luotettavia ja osaavia työntekijöitä, joiden kielitaito (varsinkin englanti) on usein hyvä. Suomalaiset voisivat varmaankin olla reippaampia kehumaan itseään haastatteluissa – kynttilää ei kannata kansainvälisissä kuvioissa pitää vakan alla. Vaikka Suomessa arvostetaan usein niukkaa viestintätapaa, kansainvälisessä työympäristössä sosiaaliset taidot ja small talk -osaaminen tulevat kyllä tarpeeseen. 

Neuvoksi antaisin ehkä, että kansainvälisiin tehtäviin kannattaa hakeutua rohkeasti. Omaa osaamista kannattaa arvostaa, ja siitä pitää uskaltaa kertoa myös muille. Kielitaitoon kannattaa panostaa ajoissa, ja kaikesta kielitaidosta on hyötyä. Ulkomaille lähteminen ei ole aina helppoa, ja vaatii kompromisseja myös perheeltä – siihenkin kannattaa henkisesti varautua. 

Kuinka helppoa sisäministeriöstä/ministeriön hallinnonalalta on lähteä kansainvälisiin tehtäviin ja kannustetaanko siihen mielestäsi riittävästi? 

Sisäministeriö tukee kansainvälisiin tehtäviin lähtemistä esimerkiksi virkavapaan myöntämisellä. Myös koulutuksia on tarjolla hienosti. Sisäministeriön tehtävät ovat hyvin kansainvälisiä, myös Helsingistä käsin. Kansainväliset tehtävät tulisi sisällyttää osaksi luontevaa urakehitystä ja ulkomaan komennuksen jälkeen ihmisten osaaminen pitäisi saada järkevään käyttöön ministeriössä. Kansainvälistä osaamista tulisi myös kehittää suunnitelmallisesti, jotta laajemmalla osalla henkilöstöstä olisi sopivaa ammattitaitoa. 

Sisäministeriön hallinnonalan olisi mielestäni hyvä panostaa jatkossa siihen, että kansainvälisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutoksiin pystyttäisiin reagoimaan tehokkaasti lähettämällä henkilöitä kansainvälisiin tehtäviin nykyistäkin joustavammin. Suomen tärkeissä edustustoissa, esimerkiksi täällä Washington D.C.:ssä - tulisi olla ihmisiä, jotka keskittyisivät erityisesti sisäasiainhallinnon tavoitteiden edistämiseen. Näin ne muutkin maat tekevät.

Julkaistu 24.3.2023