Rahankeräyksen vaihtoehtoja pohdittu työpajoissa ja Otakantaa.fi -kyselyssä

Sisäministeriö järjesti syksyllä 2016 verkkopohjaisen Otakantaa-fi-kyselyn, jossa osallistujilta pyydettiin näkemyksiä työryhmässä selvitettävänä oleviin vaihtoehtoisiin rahankeräysten järjestämisen toteuttamismalleihin. Marraskuussa rahankeräyksen sidosryhmille järjestettiin myös työpajapäivä, jossa pohdittiin noin kymmenen hengen ryhmissä itsesääntelyjärjestelmää, yleishyödyllisyyskysymystä sekä sujuvan prosessin elementtejä.

Otakantaa.fi-kyselyn keskeisenä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että nykyistä rahankeräysjärjestelmää pidetään vanhentuneena ja jäykkänä. Kyselyssä suosituin toteuttamismalli vastanneiden kesken oli luopua lupamenettelystä ja siirtyä ilmoitusmenettelyyn säilyttämällä yleishyödyllisyyden edellytys. Tämän vaihtoehdon valitsi 44 % vastanneista.

Toiseksi suosituin toteuttamismalli oli säilyttää lupamenettelyyn ja jälkikäteiseen tilitykseen perustuva järjestelmä, jota kannatti 27 % vastaajista. Lähes saman verran kannatusta keräsi vaihtoehto, jossa luovuttaisiin lupamenettelystä ja siirryttäisiin ilmoitusmenettelyyn luopumalla yleishyödyllisyyden periaatteesta. Tätä toteuttamismallia kannatti 26 % vastaajista. Ainoastaan 1,5 % vastaajista kannatti vaihtoehtoa, jossa siirryttäisiin järjestökentän itsesääntelyyn tai omavalvontaan.

Rahankeräyksiin liittyvän lainsäädännän uudistamista pohditaan sisäministeriössä. Viime vuonna käynnistettiin esiselvityshanke, jonka tehtävänä on kartoittaa rahankeräystoiminnan nykytila ja kehittämiskohteet sekä selvittää vaihtoehtoiset toteuttamisvaihtoehdot rahankeräystoiminnan sujuvoittamiseksi. Tavoitteena on pitää kiinni voimassa olevan rahankeräyslain tavoitteesta estää epärehellinen toiminta rahankeräysten yhteydessä.

Yleishyödyllisyysvaatimus jakaa mielipiteitä

Työpajoissa järjestöjen omavalvontaa viranomaisvalvonnan korvaavana järjestelmänä pidettiin lähtökohtaisesti ongelmallisena. Uhkana nähtiin etenkin siirtymävaiheen epävarmuustekijät, kuten väärinkäyttötilanteiden mahdollinen yleistyminen sekä kansalaisten luottamusongelma Suomessa täysin uuteen rahakeräysten valvonnan järjestämistapaan.

Rahankeräysten yleishyödyllisyysvaatimus jakaa mielipiteitä. Enemmistö järjestökentän edustajista näyttäisi pitävän yleishyödyllisyyskriteeriä erittäin tärkeänä järjestöjen taloudellisten toimintaedellytysten sekä rahankeräysten legitimiteetin ja uskottavuuden vuoksi. Enemmistö työpajojen osallistujista näkikin rahankeräyksen vapauttamisen yleishyödyllisyyden vaatimuksista merkittävänä uhkana rahankeräysten legitimiteetille sekä järjestöjen toimintaedellytyksille.

Yhdessä työpajassa käsiteltiin sitä, miten rahankeräyksen lupaprosessia voisi sujuvoittaa. Kannatusta sai yksi toimivaltainen viranomainen sekä ns. yhden luukun-periaate. Ohjeistuksen tulisi olla selkeää ja kerättävien tietojen tulisi olla tarkoituksenmukaisia. Hakemuksen käsittelyajan tulisi olla ennakoitavissa ja viranomaisen tulisi antaa siitä palvelulupaus.

Ilmoitusmenettely sopisi pienille toimijoille

Vaihtoehtoisina menettelyinä rahankeräyslain uudistuksessa nähtiin hyväksymismenettelyyn tai ilmoitusmenettelyyn siirtyminen. Hyväksymismenettelyssä toimija hakisi rahankerääjäksi hyväksymistä, ja hyväksymisen jälkeen se voi kerätä rahaa ilmoittamalla keräyksen aloittamisesta. Ilmoitusmenettely tarkoittaisi sitä, että pelkkä ilmoitus rahankeräyksestä riittäisi.

Hyväksymismenettely nähtiin joustavana erityisesti suuren ja vakiintuneen toimijan kannalta. Hyväksymismenettelyn nähtiin osittain vähentävän byrokratiaa, sillä lupaa ei olisi tarpeellista hakea uudelleen. Ilmoitusmenettelyä pidettiin puolestaan kevyenä, nopeana ja edullisena ja sopivana erityisesti pienille toimijoille. Menettelyn nähtiin olevan käyttäjälähtöinen, helpottavan keräysten aloittamista sekä nopeuttavan viranomaistentoimintaa.

Hyväksymismenettelyn heikkoutena nähtiin sen mahdollinen raskaus ja keskustelussa pohdittiin, muodostuisiko siitä ylimääräinen kustannus hallinnolle ja päätöksenhakijalle. Ilmoitusmenettelyssä kielteisenä pidettiin mahdollisia väärinkäytöksiä kerättyjen varojen käytössä sekä tilitysten määrän kasvua. Ilmoitusmenettely nähtiin erityisesti keskisuurten ja suurten toimijoiden kannalta hankalana, sillä kaikki keräykset tulisi ilmoittaa erikseen.

Lisätietoa hankesivulta:
www.intermin.fi/fi/lainvalmistelu/rahankerays

Lisätietoja:
ylitarkastaja Sini Lahdenperä, 0295 488 312