Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen mallit esillä Vaasassa
Kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen alueellinen seminaari järjestetään tänään 19. lokakuuta Vaasassa. Vaasan tilaisuudessa toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos käytti valtioneuvoston puheenvuoron kertomalla kunta- ja palvelurakenneuudistuksen linjauksista ja tehtävistä sekä tulevaisuuden kehityshaasteista. Valtiosihteeri Leila Kostiainen sosiaali- ja terveysministeriöstä esitteli uudistusmallit. Suomen Kuntaliiton puheenvuoron käytti ruotsinkielisen toiminnan johtaja Christel von Martens.
Ministeri esitteli peruspalveluministeriryhmän 28.9. kokouksessaan päättämät aluevaiheen linjaukset. Linjauksissa korostetaan, että ministerityöryhmä tulee vahvasti koordinoimaan aluevaiheen työskentelyä. Myös alueilla tulee aktiivisesti ohjata ja yhteen sovittaa tehtävää työtä, jotta alueilta saatavat vastaukset olisivat riittävän yhteismitallisia valtioneuvoston päätöksenteon tueksi. Alueilla tehtävän työn runkona käytetään kunta- ja palvelurakenneryhmässä laadittua kysymys- ja tehtävärunkoa. Alueilla jo tehtyä palvelurakenteiden kehittämistyötä tulee hyödyntää aluevaiheen toteutuksessa. Tämä tulisi voida ottaa huomioon myös aluevaiheen työn organisoinnissa. Lisäksi linjauksissa edellytetään, että aluevaiheen työskentelyn tulee pysyä sille asetetussa aikataulussa.
Linjausten mukaan aluevaiheessa käsitellään kunta- ja palvelurakenneryhmän tekemän esityksen mukaan kolmea pelkistettyä muutosmallia, jotka ovat peruskunta-, piiri- sekä aluekuntamalli. Mallit esitellään tasapuolisesti. Malleja tulee arvioida alueella niiden omista lähtökohdista käsin mukaan lukien maantieteelliset ja kielelliset erityisolosuhteet.
Linjauksissa muistutetaan myös, että aluevaiheen aikana kuntien tulee jatkaa käynnissä olevia kuntaliitoshankkeita sekä palvelujen tuotanto- ja organisointitapojen uudistumiseen tähtääviä hankkeita.
Ministeri korosti ministerityöryhmän linjausta, että uudistuksen keskiössä tulee olla palveluiden käyttäjä eli kuntalainen. Muutosten suurimmat haasteet ovat kuntien talous, valtion talous, väestö-, kieli- ja ikärakenne, kuntien henkilöstö, teknologian kehitys, tuottavuus, demokratia, elinkeinopolitiikka ja työllisyys, Euroopan unioni ja globalisaatio. Koska haasteet ovat suuria, on muutoksienkin oltava sen mukaisia. Työvälineinä tarkastellaan kuntien tehtäviä, rahoitusta, palveluiden organisointia, kuntien välistä yhteistyötä, kuntajaotusta sekä hallintaa ja ohjausta.
Esittelyssä kolme mallia: peruskuntamalli, piirimalli ja aluekuntamalli
Peruskuntamalli
Peruskuntamalli muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Tavoitteena on, että asukkaita peruskunnassa olisi vähintään 20 000 - 30 000. Kunnilla olisi vastuu sekä rahoituksesta että palvelujen järjestämisestä. Tämä alue toimisi edustuksellisen demokratian ja kansalaisten suoran vaikuttamisen perustana. Mikäli kunnilla ei ole edellytyksiä uuden kunnan perustamiseen, kuntien tulee siirtymävaiheessa siirtää peruspalvelujen järjestämisvastuu peruspalvelupiirille, joka on 20 000 - 30 000 asukkaan alue. Jos kuntien yhdistymiseen tai peruspalvelupiirien muodostamiseen ei päästä kuntien itsensä toimesta, voi valtioneuvosto päättää tarvittavista toimenpiteistä.
Erikoissairaanhoidon vaativammat palvelut ja sosiaalitoimen erityispalvelut, jotka edellyttävät laajempaa väestöpohjaa, kunnat tai palvelupiirit tilaavat sairaanhoitopiireiltä tai muilta palvelujen tuottajilta kilpailuttamismahdollisuudet hyödyntäen. Sairaanhoitopiirien määrää vähennetään ja erityisen vaativa hoito keskitetään miljoonapiireihin. Peruskuntamallin tavoitteena on, että uudistus käynnistettäisiin nopeassa aikataulussa siten, että päätökset kunnissa tehdään ennen vuoden 2007 syksyä. Toteutus tapahtuisi vuoden 2009 alusta lukien.
Piirimalli
Piirimallissa sosiaalihuolto, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroidaan samaan organisaatioon, jonka tarkoituksena on toimintojen järkeistäminen ja tuottavuuden kohottaminen. Palveluiden järjestämisvastuu siirretään sosiaali- ja terveyspiireille. Lisäksi piirimallia voidaan laajentaa kattamaan myös muita palveluja, kuten esimerkiksi opetustoimen palveluja.
Piirimallissa väestöpohja tulee olla vähintään 100 000 asukasta, mieluummin 150 000 - 200 000 asukasta. Sosiaali- ja terveyspiirin ensisijaisena tehtävänä on toimia tilaajan roolissa palvelujen järjestämisessä. Sosiaali- ja terveyspiirillä on myös omaa palvelutuotantoa. Se vertaa omaa tuotantoaan muiden tuottajien palveluihin. Erityisen vaativa hoito on keskitetty muutamaan valtakunnalliseen yksikköön.
Sosiaali- ja terveyspiiri on jaettu palvelualueisiin, joiden vähimmäisväestöpohja on 20 000 asukasta. Lähipalvelut voidaan tuottaa hajautetusti paikallisten tarpeiden mukaan. Pääosa sosiaali- ja terveyspiirin rahoituksesta perustuu etukäteen määriteltyyn väestöpohjaiseen maksuun. Valtionosuudet maksetaan kunnille. Kunnat suorittavat maksun piirille ja piirin on mitoitettava toiminta näihin rahoituspuitteisiin. Piirissä päätetään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkosta ja menokehyksistä luottamushenkilöiden toimesta. Sosiaali- ja terveyspiirien suunnittelu käynnistettäisiin vuonna 2007 ja toteutus tapahtuisi vuoden 2009 alusta.
Aluekuntamalli
Aluekuntamallin mukaan Suomeen muodostetaan 20-25 aluekuntaa. Nykyisistä kunnista tulee lähikuntia. Pääkaupunkiseudun toimintamalli ratkaistaan erillisenäkysymyksenä. Palveluiden järjestämisvastuu on aluekunnilla. Järjestämisvastuu ei merkitse palveluiden tuottamisen ja jakelun keskittämistä, vaan palvelut tuotetaan aluekunnissa hajautetusti paikallisten tarpeiden ja edellytysten mukaan. Osa palveluista voidaan määrätä lainsäädännöllä lähikuntien järjestämisvastuulle. Aluekunnat voivat lisäksi delegoida tehtäviä lähikunnille.
Maakuntaliitot ja suuri osa kuntayhtymistä voidaan lakkauttaa niiden tehtävien siirtyessä aluekunnille.
Verotus ja valtionosuudet tulevat aluekunnille. Aluekunnan delegoidessa palveluita lähikunnalle ne toteutetaan palveluiden tuotteistamisen kautta sopimusohjausjärjestelmän pohjalta. Lainsäädännöllä määrättyjen tehtävien osalta voidaan osoittaa lähikunnille niiden hoitamiseen rahoitus: esimerkiksi kiinteä prosenttiosuus aluekunnan verotuloista, tehtäväkohtainen lisä, kannustelisä tai mahdolliset muut ratkaisut.
Aluekuntien ja lähikuntien valtuustot valitaan suoralla kansanvaalilla. Aluekuntien ja lähikuntien palveluiden organisoinnissa käytetään hyväksi uutta teknologiaa sekä uusia mahdollisuuksia. Aluekuntien keskinäistä yhteistyötä tarvitaan sovittaessa valtakunnallisesta työnjaosta, esimerkiksi erikoissairaanhoidon sektorilla. Alueelliset ja kielelliset erityispiirteet voidaan ottaa huomioon aluekuntien rajoja ja/tai alue- ja lähikuntien työnjakoa määriteltäessä. On mahdollistettava mm. kielellisesti riittävän yhtenäisten alueiden, myös aluekuntien, muodostuminen.
Aikataulullisesti aluekuntamallin keskeiset lakiesitykset tehtäisiin nykyiselle eduskunnalle. Toteutus tapahtuisi niin, että siirtymävaihe aluekuntiin alkaa valitsemalla aluekuntavaltuustot vaaleissa syksyllä 2008. Siirtyminen tapahtuisi vaiheittain lainsäädännön muutosten vaatimassa aikataulussa.
Aluevaiheen toteutus
Aluevaiheessa asioita tarkastellaan katse suunnattuna vähintään kymmenen vuoden päähän. Aluevaiheessa pohditaan esiteltyjen kolmen muutosmallin sijoittamista ja soveltamista alueelle tulevaisuuden ja sen tuomien haasteiden pohjalta. Työskentelyn apuvälineenä on kysymys- ja tehtävärunko, jonka avulla hahmotellaan muutosmallien erilaisia näkökohtia.
Aluevaiheen organisoivat sisäasiainministeriö ja Suomen Kuntaliitto yhdessä maakunnan liittojen ja kuntien kanssa hankkeen linjausten mukaisesti. Käytännön työn toteutuksesta vastaavat kunnat ja maakunnan liitot. Organisointitavassa voi olla paikallisista olosuhteista aiheutuvia maakuntakohtaisia eroja. Alueella kuntien, maakunnan liittojen ja kuntayhtymien luottamushenkilöistä koostuva ohjausryhmä sovittaa työtä yhteen ja tekee tarvittavat linjaukset, Aluevaiheessa ei ole tarkoitus ottaa kantaa valittavaan malliin, vaan kaikkia kolmea mallia tarkastellaan alueen näkökulmasta.
Alueilla laadittava kirjallinen raportti tulee olla sisäasiainministeriössä 15. helmikuuta 2006. Joulukuun alkuun mennessä sisäasiainministeriö pyytää alueilta kaikki tärkeimmät kunta- ja palvelurakenteisiin liittyvät suunnitelmat, jotka on tehty viimeisten vuosien aikana sekä ehdotukset kuntien ja valtion välisen tehtävienjaon muuttamiseksi. Marraskuun loppuun mennessä ministerityöryhmä käsittelee alueseminaarien palautteen.
Lisätietoa hankkeesta www.intermin.fi/kuntajapalvelurakennehanke.
Lisätietoja: projektipäällikkö Jukka Peltomäki, 040 504 4131 (SM)