Rahankeräyslaki, hallituksen esityksen valmistelu

Tavoitteet ja tuotokset

Lainsäädäntöhankkeen tehtävänä on valmistella ehdotukset rahankeräyslain muuttamisesta. Ehdotukset laaditaan hallituksen esityksen muotoon.

Lähtökohdat

Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahankeräyslain tarkoituksena on mahdollistaa yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden yleishyödyllisen toiminnan rahoittamiseksi toimeenpannut rahankeräykset. Yleishyödyllisellä vapaalla kansalaistoiminnalla on yhteiskunnallisesti suuri merkitys. Myös pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen tärkeys suomalaiselle demokratialle ja ihmisten hyvinvoinnille. Hallituksen ohjelmaan sisältyy lisäksi kirjaus kansalaisjärjestöjen varainhankinnan selkeyttämisestä.

Sisäasiainministeriön poliisiosasto asetti 22.11.2011 esiselvityshankkeen, jonka tehtävänä oli arvioida mahdolliset rahankeräyslain (255/2006) muutostarpeet siltä osin kun laissa on asetettu rahankeräysluvan myöntämisen edellytykseksi luvansaajayhteisön tai -säätiön tarkoituksen yksinomainen yleishyödyllisyys sekä edellytys varojen hankkimiseksi yleishyödyllistä toimintaa varten. Lisäksi hankkeen tehtävänä oli arvioida erikseen mahdollisuutta erityisestä syystä myöntää evankelis-luterilaiselle kirkolle tai ortodoksiselle kirkolle taikka niiden seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle rahankeräyslupa. Viimeksi mainittu selvitystyö perustuu eduskunnan rahankeräyslakia hyväksyessään antamaan lausumaan kirkkojen rahankeräysoikeuden arvioimisesta. Hankkeen toimikausi päättyi 31.5.2012.

Hankkeen tueksi perustettu esiselvitystyöryhmä katsoi, että rahankeräyslain muuttamiseksi tulisi perustaa lainsäädäntöhanke, jonka puitteissa lakia esitettäisiin täsmennettäväksi rahankeräysluvan edellytyksenä olevan yleishyödyllisyysvaatimuksen osalta. Samalla työryhmä katsoi, että lakia tulisi muuttaa siten, että evankelis-luterilaisen- ja ortodoksisen kirkon seurakunnille avautuisi mahdollisuus kerätä rahaa esimerkiksi diakonisen avustustoiminnan rahoittamiseksi (ks. liite).

Rahankeräyslaki edellyttää, että rahankeräysluvan hakijan on oltava yleishyödyllinen yhteisö tai säätiö, jonka toiminnan tarkoituksen on oltava yksinomaan yleishyödyllinen. Lisäksi laissa edellytetään, että varat, joiden hankkimiseksi rahankeräys toimeenpannaan, tulee käyttää kokonaisuudessaan yleishyödylliseen toimintaan. Evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksisen kirkko taikka niiden seurakunta tai seurakuntayhtymä ei lain mukaan voi saada rahankeräyslupaa.

Työryhmä päätyi esittämään lain joustavoittamista siten, että laista poistettaisiin vaatimus yhteisön tai säätiön yleishyödyllisen tarkoituksen yksinomaisuudesta. Samalla työryhmä katsoi, että lakiin tulisi lisätä yksinomaisuusvaatimus laissa tarkoitettuun keräystarkoitukseen. Kirkkojen rahankeräysoikeuden osalta työryhmä katsoi, että evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon rahankeräysoikeus voitaisiin toteuttaa luontevammin siten, että rahankeräyslakiin lisättäisiin kirkkojen seurakuntien oikeus saada rahankeräyslupa esimerkiksi diakoniatyön tarkoituksiin.

Tehtävänannon mukaisen arvioinnin lisäksi työryhmän työssä nousi esiin myös muita mahdollisia rahankeräyslain muutostarpeita, joita säädösvalmisteluhankkeessa tulisi tarkastella erikseen. Näistä työryhmä nosti esille laissa säädetyn rahankeräyksen toimeenpanoajan ra-joittumisen enintään kahden vuoden ajanjaksoon.