Puolustusvoimien virka-apu poliisille

Lakiuudistuksen keskeisin tavoite oli ajantasaistaa sääntelyä, joka koskee puolustusvoimien voimankäyttöä sisältävän virka-avun antamista poliisille. Laissa ei tehty muutoksia viranomaisten väliseen arkipäiväiseen, niin sanottuun tavanomaiseen virka-apuun, vaan muutoksissa on kyse erittäin poikkeuksellisista tilanteista, joissa poliisin henkilöstö tai kalusto eivät riitä. 

Virka-apulaissa säädetään ns. tavanomaisen virka-aputoiminnan lisäksi mm. poliisin oikeudesta saada puolustusvoimilta voimakeinojen käyttöä edellyttävää virka-apua tilanteissa, joissa eräiden terrorismirikosten estäminen tai keskeyttäminen ei ole mahdollista poliisin omalla välineistöllä tai henkilöstöllä. Myös rajavartiolain vastaavat virka-apusäännökset saatettiin ajan tasalle. 

Lähes 40 vuotta vanha lainsäädäntö on tarkoitus tuoda ajan tasalle ja vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. 

Uusi laki kumoaa samannimisen, lähes 40 vuotta vanhan lain, joka ei vastannut kaikilta osin poliisin toiminnallisia tarpeita ja muuttunutta toimintaympäristöä. Kumottavan lain säännökset olivat joiltain osin vaikeatulkintaisia ja niiden keskinäinen suhde oli epäselvä. Kumottava virka-apulaki on myös lakiteknisesti vanhentunut.

Virka-apua koskeva lainsäädäntöhanke käynnistettiin Poliisihallituksen esityksestä ennen Suomen EU-puheenjohtajuuskautta. Taustalla oli tarve ajantasaistaa erityisesti varautumista, kansainvälistä erityissuojelua koskevien henkilöiden suojaamista sekä eräiden terrorismirikosten estämistä ja keskeyttämistä koskevat virka-avun antamiseen liittyvät säännökset.

Kumottu virka-apulaki on osin epäjohdonmukainen ja tulkinnanvarainen. Erityisesti vuonna 2005 lakiin lisätyt säännökset virka-avusta terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi olivat osoittautuneet osin epätarkoituksenmukaisiksi. Voimakkaamman aseistuksen käyttöä sisältävää virka-apua voitiin antaa vain tiettyjen terrorismirikosten estämiseksi tai keskeyttämiseksi. Estettävän tai keskeytettävän teon terroristista motiivia on kuitenkin vaikea selvittää virka-avun antamisesta päätettäessä. Todennäköisesti motiivi selvinnee vasta rikosprosessissa. 

Kumotussa virka-apulaissa ei oltu määritelty sitä, kuinka suurella todennäköisyydellä on oltava kyse terroristisesta motiivista. Säännökset eivät myöskään mahdollistaneet tällaisen virka-avun antamista muiden henkeä tai terveyttä vakavasti vaarantavien rikosten estämiseksi. 

Viranomaisissa huolta aiheutti se, että poikkeuksellisen virka-avun antamisesta voidaan päättää vasta, kun tilanne on edennyt niin pitkälle, että kyse on välittömästi uhkaavasta vaarasta.

Tämä vaatimus yhdessä sen kanssa, että valtioneuvostotason päätöksentekomenettely valmisteluineen väistämättä vie aikaa, aiheutti riskin siitä, että virka-apua ei ehditä antaa tilanteeseen nähden riittävän ajoissa. Laista puuttuivat myös säännökset varautumisesta.  

Virka-avun peruslähtökohtiin ei tehty muutoksia. Kyse on poliisille kuuluvien tehtävien suorittamisesta poliisijohtoisesti. Virka-avun pyytäminen ja antaminen turvallisuusviranomaisten kesken on normaalia ja arkipäiväistä toimintaa, eikä tavanomaisen virka-avun edellytyksiin ja menettelyihin ehdotettu merkittäviä muutoksia.  

Keskeiset muutokset liittyvät varautumista sekä hyvin poikkeuksellisia tilanteita koskeviin sääntelyehdotuksiin. Uusi laki mahdollistaa nykyistä paremmin varautumisen ja ennakoinnin esimerkiksi kansainvälistä erityissuojelua nauttivan henkilön valtiovierailun turvallisuusjärjestelyjen osalta. 

Toinen keskeinen uudistus liittyy aseellisen virka-avun edellytyksiä ja päätöksentekoa koskevaan sääntelyyn. Uusi virka-apulaki mahdollistaa sen, että sotilaan henkilökohtaista aseistusta voimakkaampaa aseistusta sisältävää virka-apua voidaan antaa myös eräiden muiden henkeä tai terveyttä vakavasti vaarantavien rikosten kuin terrorismirikosten estämiseksi sekä esteen tai esineen poistamiseksi. Tällaisia muita rikoksia voisivat olla esimerkiksi joukkosurmat ja eräät yleisvaaralliset rikokset mikäli ne rinnastuvat vaikutuksiltaan terrorismirikoksiin.

Päätös tällaisen poikkeuksellisen virka-avun antamisesta voidaan tehdä nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Päätöksenteon edellytyksenä ei enää ole se, että tilanne on välittömästi uhkaava. Myös päätöksentekomenettelyä ja -tasoa tarkistettiin joiltain osin. Muutosten arvioidaan edesauttavan sitä, että mahdollisessa äkillisessä tilanteessa poliisi voi saada virka-apua oikea-aikaisesti. 

Laissa pyritään myös erottamaan nykyistä selkeämmin virka-avun eri päätöksentekovaiheet. Päätös voimakeinojen käyttöä mahdollisesti sisältävän virka-avun antamisesta ja poliisin operatiivisessa tilanteessa tekemä päätös voimankäytön osalta on erotettu selkeästi toisistaan. Lisäksi virka-aputehtävissä käytettävistä voimakeinoista säädetään nykyistä täsmällisemmin laissa ja sen nojalla annettavassa asetuksessa. 

Uusi sääntely mahdollistaa nykyistä paremmin Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen erityisosaamisen ja -kaluston hyödyntämisen erilaisissa virka-aputehtävissä. Sääntely parantaa poliisin kykyä varautua ennakolta sekä toisaalta välittömästi puuttua uhkiin ja rikoksiin. 

Virka-apu on taloudellisesti perusteltu keino vahvistaa turvallisuusviranomaisten toimintakykyä, koska sen avulla voidaan varautua poikkeuksellisen vakaviin rikostilanteisiin ja tarvittaessa saada poliisin käyttöön toisen viranomaisen voimavaroja (suorituskykyjä ja niiden käyttöön koulutettuja virkamiehiä). Vastaavien voimavarojen hankkiminen pelkästään poliisin käyttöön poikkeuksellisia ja harvinaisia rikostilanteita varten ei olisi taloudellisesti järkevää. Poliisin toimintaedellytysten vahvistaminen yleisesti ottaen tehostaa rikosten torjuntaa ja edistää kansalaisten turvallisuutta.

Poliisi voi saada virka-apua eräiden laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Nämä virka-aputehtävät on pyritty kuvaamaan lakiehdotuksessa mahdollisimman täsmällisesti. Tyypillisiä virka-aputehtäviä ovat mm. henkilön etsiminen ja kiinni ottaminen, paikan tai alueen eristäminen, liikenteenohjaustehtävät, henkilön tai omaisuuden tilapäinen suojaaminen, räjähteen tunnistaminen ja raivaaminen ja kulkuneuvon pysäyttäminen. 

Lisäksi poliisi voi saada virka-apua suuren tapahtuman tai yleisötilaisuuden suojaamiseksi ja kansainvälistä erityissuojelua nauttivan henkilön vierailun suojaamiseksi sekä ihmisten hengelle tai terveydelle vakavaa vaaraa aiheuttavan rikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi. 

Vaativalla virka-avulla tarkoitetaan virka-apua, jota voidaan antaa eräiden terrorismirikosten tai eräiden muiden terrorismirikoksiin vaikutuksiltaan rinnastuvien sellaisten rikosten estämiseksi tai keskeyttämiseksi, jotka voivat vakavasti vaarantaa suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä. 

Vaativassa virka-avussa voidaan tarvittaessa käyttää sotilaan henkilökohtaista aseistusta tai Rajavartiolaitoksen virka-aseistusta voimakkaampaa aseistusta, jos voimankäyttöä koskevat edellytykset täyttyvät. Vaativan virka-avun antamisesta päätetään tavanomaisesta virka-avusta poikkeavassa päätöksentekomenettelyssä korkeammalla päätöksentekotasolla. 

Vaativa virka-apu on tarkoitettu viimeiseksi keinoksi hyvin poikkeuksellisiin ja harvinaisiin tilanteisiin, joiden realisoituminen pyritään ensisijaisesti estämään ennakolta muilla keinoin.   

Toiveena tietysti on, että poliisi ei joutuisi koskaan käyttämään vaativaa virka-apua. On kuitenkin otettava huomioon, että toimintaympäristö on muuttunut vuosien saatossa. Myös Suomessa on voitava varautua siihen, että maailmalla nähtyjen vakavien tapausten kaltaisia tilanteita kohdattaisiin myös meillä. 

Käytännössä kyse on usein joko kalustolainasta tai liikenteen ohjaamiseen tai alueiden eristämiseen liittyvistä tehtävistä. Uudessakin virka-apulaissa virka-avun saamisen edellytyksenä on se, että virka-apu on poliisin omien voimavarojen riittämättömyyden vuoksi tarpeellista tehtävän suorittamiseksi. Voimavarojen riittämättömyydellä tarkoitetaan kyseisessä tilanteessa tapahtumahetkellä tai -paikalla käytettävissä olevan henkilöstön tai kaluston määrällistä riittämättömyyttä. Lisäksi voimavarat voivat olla riittämättömät sen takia, että tehtävän suorittaminen edellyttää sellaista erityistä osaamista tai kalustoa, jota poliisilla itsellään ei ole.

Ei anneta. Virka-avun antaminen on yksi Puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä jo nykyisinkin. Lain tarkoittamissa virka-aputilanteissa on kyse poliisille kuuluvien tehtävien hoitamisesta poliisin johdolla ja ohjauksessa. 

Puolustusvoimille tai Rajavartiolaitokselle ei olla säätämässä uusia itsenäisiä toimivaltuuksia. Virka-apusääntelyllä ei muuteta viranomaisten johtovastuita, tehtäviä tai toimivaltuuksia.  Virka-aputilanteissa on kyse poliisille kuuluvan tehtävän suorittamisesta.  Poliisi vastaa tilanteen yleisjohtamisesta sekä poliisin ja Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen toimintojen yhteensovittamisesta. 

Poliisin toimivaltuuksista säädetään lähtökohtaisesti poliisilaissa. Virka-aputilanteissa esimerkiksi voimankäytön tulee aina tapahtua poliisilaissa säädetyissä puitteissa, vaikka käytettäisiinkin Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen aseistusta. Operatiivisessa virka-aputilanteessa poliisi johtaa voimakeinojen käyttöä ja päättää niiden käyttämisestä poliisilaissa sekä virka-apulaissa säädettyjen säännösten mukaisesti. 

Poliisilakiin, virka-apulakiin, rajavartiolakiin ja puolustusvoimista annettuun lakiin tehtyjen muutosten myötä mahdollistetaan kuitenkin eräiden sotilaan henkilökohtaista aseistusta tai Rajavartiolaitoksen virka-aseistusta jonkin verran voimakkaamman aseistuksen käyttö myös eräiden muiden kuin terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä esteen tai esineen poistamiseksi.

Tilanteet, joissa kyseistä aseistusta voitaisiin käyttää, laajenivat, mutta voimankäytön on tapahduttava nykyisten toimivaltuuksien puitteissa.

Uudessa virka-apulaissa määritellään Puolustusvoimien virka-aputehtävissä käyttämä aseistus. Tarkemmin aseistuksesta säädetään valtioneuvoston asetuksessa. Virka-avussa käytettävän aseistuksen tulee aina olla kyseiseen poliisitehtävään soveltuva. Virka-apulaissa aseistus jaotellaan kolmeen eri kategoriaan: 1) sotilaan henkilökohtainen aseistus 2) henkilökohtaista aseistusta jonkin verran voimakkaampi aseistus ja 3) sotilaallinen aseistus. 

Lähtökohtaisesti virka-avussa voidaan käyttää ainoastaan sotilaan henkilökohtaista aseistusta, jolla tarkoitetaan yksittäisen sotilaan kannettavaksi tarkoitettuja ampuma-aseita, jotka eivät olennaisesti poikkea poliisin voimankäyttövälineistä ja joiden vaikutus on rajattavissa tarkasti yksilöityyn kohteeseen sivullisille ilmeistä vaaraa aiheuttamatta. Käytännössä aseistus vastaa poliisilla käytössä olevaa aseistusta ja sisältää esimerkiksi pistoolit ja rynnäkkökiväärin. Aseellinen virka-apu on käytännössä erittäin harvinaista. 

Erikseen säädetyissä, poikkeuksellisissa vaativan virka-avun tilanteissa on mahdollista käyttää henkilökohtaista aseistusta voimakkaampaa aseistusta. Tällaisenkin aseistuksen tulee aina soveltua kyseisen poliisitehtävän suorittamiseen ja aseen vaikutuksen olla rajattavissa tarkasti yksilöityyn kohteeseen sivullisille ilmeistä vaaraa aiheuttamatta. Tällaisia aseita ovat esimerkiksi raskas tarkkuuskivääri ja kevyt kertasinko. 

Poliisihallitus pyytää virka-apua. Kiiretilanteessa virka-apua voi pyytää Poliisihallituksen alainen poliisiyksikkö. Puolustusvoimien virka-avun antamisesta päättää Pääesikunta tai Maavoimien, Merivoimien tai Ilmavoimien esikunta. 

Päätöksen vaativan virka-avun pyytämisestä tekee sisäministeriö. Vaativan virka-avun antamisesta päättää lähtökohtaisesti valtioneuvoston yleisistunto tai kiiretilanteessa puolustusministeriö ja Rajavartiolaitoksen osalta sisäministeriö. 

Uuden lainsäädännön mukaan sellaisen vaativan virka-avun antamisesta, jossa on tarve käyttää ainoastaan jonkin verran poliisin aseistusta voimakkaampaa Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen aseistusta, voidaan päättää puolustusministeriössä. Rajavartiolaitoksen osalta tällaisesta vaativasta virka-avusta päättää sisäministeriö. Ilmeisen kiireellisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa päätös tällaisen vaativan virka-avun antamisesta voidaan tehdä Poliisihallituksen pyynnöstä Pääesikunnassa tai Rajavartiolaitoksen esikunnassa.  

Molemmissa tapauksissa valtioneuvoston yleisistunnolla on kuitenkin mahdollisuus päättää asiasta jälkikäteen toisin.

Vaativan virka-avun osalta ei enää edellytetä sitä, että tilanteen tulisi olla välittömästi uhkaava, ennen kuin päätös virka-avun antamisesta voidaan tehdä. Päätös voidaan tehdä, kun yksilöityjen tietojen perusteella on  perusteltua olettaa siitä, että vaativa virka-apu on välttämätöntä laissa tarkoitetun rikoksen estämiseksi. 

Jos vaativassa virka-avussa arvioidaan riittäväksi poliisin omaa aseistusta vain jonkin verran voimakkaampi aseistus, voidaan päätös virka-avun antamisesta tehdä joko puolustusministeriössä, tai Rajavartiolaitoksen virka-avun osalta sisäministeriössä. Ilmeisen kiireellisissä ja ennakoimattomissa tilanteissa päätös tällaisen vaativan virka-avun antamisesta voidaan tehdä Poliisihallituksen pyynnöstä Pääesikunnassa tai Rajavartiolaitoksen esikunnassa. Sen jälkeen virka-apua voidaan antaa välittömästi, vaikka asia viedään vielä valtioneuvoston yleisistunnon käsittelyyn. Tämä lyhentää päätöksentekomenettelyyn kuluvaa aikaa. 

Virka-apulailla ei paikata poliisin resurssipulaa. Virka-apu on tarkoitettu ainoastaan yksittäisiin tilanteisiin, joissa poliisin omat voimavarat eivät riitä.