Usein kysytyt kysymykset päästökompensaatioista ja rahankeräyslaista

Lakimuutoksella vapaaehtoiset päästökompensaatiopalvelut rajataan rahankeräyslain soveltamisalan ulkopuolelle. Vapaaehtoisten päästökompensaatiopalveluiden tarjoamiseen ei siis jatkossa tarvita rahankeräyslupaa.

Vallitseva oikeustila on näyttäytynyt epäselvänä alan toimijoille. Tälläkin hetkellä eri toimijat tarjoavat vapaaehtoisia päästökompensaatiopalveluita, mutta toimintamallista riippuen vapaaehtoisen päästökompensaatiotoiminnan on saatettu katsoa täyttävän rahankeräyslain mukaisen rahankeräyksen määritelmän ja näin ollen vaativan rahankeräysluvan. Yritykset eivät voi saada rahankeräyslupaa.

Rahankeräyslain ulkopuolelle rajattava vapaaehtoinen päästökompensaatiotoiminta on jatkossa mahdollista erilaisille toimijoille riippumatta siitä, onko kyseessä yritys, järjestö, säätiö tai muu.

Rahankeräyslaissa säädetään rahankeräysten järjestämisestä ja niiden asianmukaisuuden valvonnasta. Rahankeräyslaissa rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahankeräyksen järjestämisen edellytyksenä on joko rahankeräysluvan hakeminen Poliisihallitukselta tai ilmoituksen tekeminen poliisilaitokselle pienkeräyksen järjestämisestä. 

Toimintamallista riippuen päästökompensaatiopalveluiden tarjoaminen saatettu katsoa vastikkeettomaksi toiminnaksi, ja näin ollen täyttävän rahankeräyksen määritelmän ja vaativan rahankeräysluvan.

Ongelmalliseksi ovat muodostuneet erityisesti kuluttajille suunnatut kompensaatiopalvelut, joissa kuluttaja on voinut vapaaehtoisesti valita maksavansa jonkun tuotteen hiilijalanjäljen kompensoinnin joko suoraan tietyn tuotteen ostamisen yhteydessä tai erikseen esimerkiksi varsinaisen ostotapahtuman jälkeen. Tällaisessa tilanteessa rahankeräyksiä valvova viranomainen on katsonut, että kyse on rahankeräyksen järjestämisestä. 

Vapaaehtoisella päästöjen kompensoinnilla tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi kuluttaja pyrkii hyvittämään aiheuttamansa ilmastohaitan maksua vastaan. Vapaaehtoisen päästökompensaatiopalvelujen tarkoituksena on mahdollistaa esimerkiksi matkustamisesta tai hankittavan tuotteen valmistamisesta aiheutuneiden kasvihuonepäästöjen hyvittäminen.

Vapaaehtoisia kompensaatiopalveluja tarjotaan kuluttajille, yrityksille ja muille organisaatioille. Vapaaehtoisesta kompensoimisesta on kyse silloin, kun kompensaatiopalvelun ostajalla ei ole velvollisuutta päästöjensä kompensointiin, vaan kyseessä on vapaaehtoisuuteen perustuva tapahtuma. 

Tavoitteena on selventää rahankeräyslain suhdetta vapaaehtoiseen päästökompensaatioon. Jatkossa rahankeräyslaista kävisi ilmi, millaiseen toimintaan rahankeräyslakia ei sovelleta. Tavoitteena on mahdollistaa vapaaehtoisten päästökompensaatiopalveluiden markkinan kehittyminen Suomessa ja uudet innovaatiot toimialalla. Näin esityksellä edistetään osaltaan hallitusohjelman tavoitetta hiilineutraalin Suomen saavuttamiseksi vuoteen 2035 mennessä. 

Ehdotetulla muutoksella on vaikutuksia kansalaisjärjestöjen toimintaan vain silloin, kun järjestö tarjoaa palvelua, joka täyttää rahankeräyslakiin otettavan soveltamisalarajauksen määritelmän. Ehdotettu muutos ei vaikuta kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksiin tehdä yleistä ilmastoa hyödyttävää työtä rahankeräyslain sääntelyn piirissä tai siihen, miten tällainen työ tulisi organisoida. Ilmastotyön tukemiseen järjestettävät varainhankintakampanjat ovat edelleen rahankeräyslain sääntelyalan piirissä.

Muutoksella ei ole merkittäviä vaikutuksia kansalaisjärjestöjen varainhankintamahdollisuuksiin, sillä vapaaehtoinen päästökompensaatio ei ole vielä vakiintunut osaksi kansalaisjärjestöjen toimintamuotoa.

Verohallinto arvioi toiminnan verokohtelun aina tapauskohtaisesti ja on mahdollista, että verottaja tulee arvioimaan vapaaehtoisten päästökompensaatiopalveluiden tarjoamista liiketoimintana myös järjestöjen osalta.

Muutoksen seurauksena Poliisihallitus ei enää valvo rahankeräyslain soveltamisalarajauksen mukaista päästökompensaatiotoimintaa rahankeräyslain näkökulmasta. Kuluttajansuojaviranomaisella on kuitenkin laaja yleistoimivalta, jonka nojalla se voi valvoa elinkeinonharjoittajien toimintaa suhteessa kuluttajiin ja siihen liittyvää markkinointia kuluttajansuojalain näkökulmasta. Kuluttajansuojaviranomaisen toimivaltaan tai tehtäviin ei tule muutoksia.

Rahankeräyslain muutosta valmisteltaessa on tunnistettu tarve laajemmalle keskustelulle vapaaehtoisten päästökompensaatiopalvelujen laadusta ja luotettavuudesta sekä toiminnan reunaehdoista. Toimialalle on toivottu yhteisiä pelisääntöjä.

Ympäristöministeriö onkin toteuttanut selvityshankkeen vapaaehtoisten päästökompensaatioiden sääntelytarpeista. Tuossa selvityksessä tarkasteltiin erilaisia vaihtoehtoja päästökompensaatiomarkkinoiden ohjaamiseksi ja laadun varmistamiseksi.

Linkki YM:n selvitykseen  

Rahankeräyslaki ei ole oikea paikka säätää vapaaehtoisten päästökompensaatioiden reunaehdoista. Vapaaehtoisten päästökompensaatioiden sääntelytarpeeseen liittyviä kysymyksiä on selvitetty tarkemmin ympäristöministeriön hankkeessa. 

Linkki YM:n selvitykseen 

Ehdotetulla muutoksella voidaan arvioida olevan suora vaikutus tarjolla olevien päästö-kompensaatiopalveluiden määrään, sillä vapaaehtoiset kompensaatiopalvelut ovat tällä hetkellä lähinnä yritysten tarjoamia palveluita. Tarjonnan lisääntymisen voidaan arvioida lisäävän päästökompensaatiopalveluiden käyttämistä.

Tällä hetkellä vapaaehtoisten päästökompensaatiopalvelujen markkina on suhteellisen pieni. Pitkällä aikavälillä kompensaatiopalveluiden tarjonnan voidaan kuitenkin arvioida kasvavan merkittävästikin, sillä kiinnostus toimialaa kohtaan on kasvussa. Tämän kehityskulun voidaan arvioida johtavan siihen, että yritykset ja kuluttajat ostavat enemmän mainittuja palveluita ja näin suurempi määrä kasvihuonekaasujen päästöjä tulee kompensoiduksi.