Rahankeräysuudistus

Rahankeräyksen järjestämisen edellytyksenä on jatkossa joko rahankeräysluvan hakeminen Poliisihallitukselta tai ilmoituksen tekeminen poliisilaitokselle pienkeräyksen järjestämisestä. Sekä luvan hakeminen, että ilmoituksen tekeminen on mahdollista poliisin sähköisessä asiointipalvelussa.

Rahankeräyslaissa säädetään joistakin lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä rahankeräyksistä, joihin ei tarvitse hakea lupaa tai joista ei tarvitse tehdä ilmoitusta. Esimerkiksi varhaiskasvatus- tai opetusryhmän tilaisuuksissa voi jatkossakin kerätä rahaa ilman lupaa, jos rahat käytetään opiskelun tai harrastetoiminnan edistämiseen ja keräyksestä vastaa täysivaltainen henkilö. Myöskään kolehdin tai vastaavan rahalahjoituksen kerääminen ei edellytä lupaa tai ilmoitusta.

Rahankeräyslupa voidaan myöntää yhdistykselle, säätiölle, puoluerekisteriin merkitylle puolueelle, sekä uskonnolliselle yhdyskunnalle, jotka on rekisteröity Suomessa ja joilla on yleishyödyllinen tarkoitus. Lisäksi rahankeräyslupa voidaan myöntää Suomessa toimivalle rekisteröimättömälle yhteisölle, jolla on yleishyödyllinen tarkoitus, jos rekisteröimättömyys johtuu siitä, että yhteisön asemasta on säädetty Suomen lainsäädännössä (esimerkiksi Suomen Punainen Risti).

Rahankeräyslupa voidaan myöntää myös yliopistolaissa tarkoitetulle yliopistolle, ammattikorkeakoululaissa tarkoitetulle ammattikorkeakoululle, Kansallisgallerialle sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskusrahastolle diakoniarahaston lukuun, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntayhtymälle tai seurakunnalle, joka ei kuulu seurakuntayhtymään, ja Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnalle.

Pienkeräyksiä voivat järjestää Suomessa rekisteröity yhdistys, säätiö, uskonnollinen yhdyskunta sekä puoluerekisteriin merkitty puolue. Lisäksi pienkeräyksen saa järjestää Suomen Punainen Risti sekä sen paikallinen ja alueellinen toimintayksikkö, yliopistolaissa tarkoitettu ylioppilaskunta ja samassa laissa tarkoitettu osakunta sekä ammattikorkeakoululaissa tarkoitettu opiskelijakunta. Myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntayhtymä tai seurakunta, joka ei kuulu seurakuntayhtymään ja Suomen ortodoksisen kirkon seurakunta saa järjestää pienkeräyksen.

Lisäksi rekisteröimätön vähintään kolmen luonnollisen henkilön muodostama ryhmä, jonka jäsenistä vähintään yksi on täysivaltainen ja muut ovat täyttäneet 15 vuotta, ja joilla kaikilla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa, on oikeus järjestää pienkeräys.

Rahankeräyslupa myönnetään jatkossa aina toistaiseksi voimassa olevana. Lisäksi rahankeräyslupaa haettaessa hakijalta edellytetään ainoastaan sellaisten keskeisten tietojen ja liitteiden toimittamista, joilla on olennainen merkitys rahankeräysoikeuden määräytymisen ja rahankeräystoiminnan luotettavuuden varmistamisen kannalta. Hakemuksessa ei enää esimerkiksi tarvitse ilmoittaa rahankeräyksessä käytettäviä keräystapoja ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Viranomainen ei myöskään enää arvioi hakijan toiminnan vakiintuneisuutta tai rahankeräyksen yleisen edun mukaisuutta.

Rahankeräystoimintaa valvotaan sekä etu- että jälkikäteisesti. Kaikki luvan saaneet antavat vuosi-ilmoituksen, jolla raportoidaan muun muassa rahankeräysvarojen käytöstä. Vuosi-ilmoitus pitää antaa Poliisihallitukselle kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tulevista rahankeräyksistä ilmoitetaan viranomaiselle vuosisuunnitelman muodossa.

Kaikista pienkeräyksistä pitää tehdä tilitys poliisilaitokselle kaksi kuukautta keräyksen loppumisen jälkeen. Tilityksessä pitää antaa selvitys muun muassa pienkeräyksellä kerättyjen rahojen käyttämisestä.

Viranomainen voi kieltää tai keskeyttää rahankeräyksen, jos rahankeräyksessä ei noudateta lainsäädäntöä. Rahankeräyslupa voidaan myös peruuttaa tai luvan haltijalle antaa kirjallinen varoitus.

Rahankeräysluvan saaneelle annetaan nykyiseen tapaan lupanumero. Myös pienkeräysilmoituksen tehneelle annetaan pienkeräysnumero. Numerolla keräyksen järjestäjä voi osoittaa, että keräykseen on vaadittava lupa tai se on ilmoitettu poliisilaitokselle. Lahjoitusta pyydettäessä yleisölle tulee antaa lupa- tai ilmoitusnumero. Lisäksi tarkoituksena on, että rahankeräyksiin liittyvät tiedot, kuten esimerkiksi myönnetyt luvat ja tehdyt pienkeräysilmoitukset, löytyvät jatkossa poliisin verkkosivuilta.

Rahankeräyslainsäädännön tarkoituksena on aina ollut tukea yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden varainhankintaa yleishyödyllistä toimintaa varten. Yleishyödyllisyysedellytys on tärkeä yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden toimintaedellytysten turvaamiseksi sekä laajemmin kansalaisten julkisia rahankeräyksiä kohtaan kokeman oikeutuksen ja yleisen hyväksyttävyyden perustelemiseksi.

Pienkeräyksellä tarkoitetaan keston ja keräystuoton enimmäismäärän osalta rajoitettua rahankeräystä. Pienkeräykseen ei vaadita rahankeräyslupaa, vaan keräyksen järjestäjä tekee keräyksestä ilmoituksen poliisilaitokselle vähintään viisi arkipäivää ennen keräyksen aloittamista. Pienkeräyksen järjestäjältä tai keräystarkoitukselta ei edellytetä yleishyödyllisyyttä. Keräystä ei voi kuitenkaan järjestää elinkeinotoiminnan tukemiseen tai oikeushenkilön varallisuuden kartuttamiseen.

Sama pienkerääjä voisi järjestää maksimissaan kaksi kolmen kuukauden pituista ja 10 000 euron suuruista rahankeräystä kalenterivuoden aikana.

Pienkeräyksiä koskevien rajoitusten tarkoituksena on, että säännöllisesti rahankeräyksiä järjestävät tahot eivät useita pienkeräyksiä järjestämällä pyrkisi kiertämään rahankeräysluvan hakemista hallinnollisesti kevyempää ilmoitusmenettelyä hyödyntäen. Pienkeräysten tarkoituksena on mahdollistaa varainhankintakeino yksittäisten pienimuotoisten rahankeräysten järjestäjille, minkä johdosta pienkeräysten ajallista kestoa, euromäärää ja vuosittain järjestettävien keräysten määrää on rajoitettu.

Säännölliseen ja jatkuvaan rahankeräystoimintaan on tarkoitettu toistaiseksi voimassa oleva rahankeräyslupa. Näin ollen on perusteltua, että nämä kaksi erilaista mahdollisuutta hankkia rahoitusta pidetään selkeästi toisistaan erillään ja erilaisina.

Pelkään ilmoitusmenettelyyn siirtymistä selvitettiin perusteellisesti lakia uudistettaessa. Yleishyödyllisyysedellytyksen säilyttäminen rahankeräysoikeuden edellytyksenä asettaa kuitenkin haasteita ilmoitusmenettelyn käyttämiselle. Yleishyödyllisyysedellytyksen säilyttäminen tarkoittaa sitä, että viranomaisen tulee prosessissa arvioida rahankeräyksen järjestäjän ja keräyskohteen yleishyödyllisyys. Tällöin käytössä ei voi olla pelkästään ilmoitukseen perustuva teknisluonteinen menettely, jossa viranomainen ainoastaan tarkastaa välttämättömien edellytysten täyttymisen ja kirjaa tiedot rekisteriin.

Rahankeräykset ovat yleishyödylliselle toiminnalle merkittävä rahoituslähde. Rahankeräysoikeuden myöntäminen sellaisille julkisyhteisöille, joilla on lain takaama veronkanto-oikeus tai joiden toiminta rahoitetaan budjettivaroin, muuttaisi merkittävästi sitä toimintaympäristöä, jossa yleishyödylliset kansalaisjärjestöt tekevät kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa. Julkisyhteisöjen harjoittama lakisääteinen toiminta onkin edelleen tarkoituksenmukaista rahoittaa julkisella budjettirahoituksella.

Kolmannen sektorin toimintaedellytysten turvaamiseksi lain pääsääntöä, jonka mukaan ainoastaan yleishyödylliset yhteisöt ja säätiöt voivat järjestää rahankeräyksiä, pidettiin lakia valmisteltaessa kannatettavana. Kolmannen sektorin toimijat voivat kuitenkin kerätä rahaa valtion, kunnan, kuntayhtymän ja maakunnan yleishyödylliseen toimintaan.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen oikeus kerätä rahaa jatkuu uuden lain myötä. Lisäksi lailla turvataan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääomittamisoikeuden jatkuvuus tavanomaisena tapana hallinnoida rahankeräysvaroja.

Yritykset eivät voi jatkossakaan järjestää rahankeräyksiä. Uudessa rahankeräyslaissa ei enää säädetä rahankeräyksen käytännön toimeenpanijasta, joka huolehtii välittömästi rahankeräyksen toteuttamiseen liittyvistä tehtävistä. Yritykset voivat siis jatkossa nykyistä joustavammin osallistua rahankeräystoimintaan käytännön toimeenpanijan roolissa. Lisäksi yritykset voivat osallistua rahankeräystoimintaan markkinoimalla luvan saaneen tai pienkeräysilmoituksen tehneen tahon keräystä sekä toimia itse lahjoittajina.

Yksittäinen henkilö ei saa jatkossakaan järjestää rahankeräystä. Pienkeräyksen voi järjestää rekisteröimätön vähintään kolmen luonnollisen henkilön muodostama ryhmä, jonka jäsenistä vähintään yksi on täysivaltainen ja muut ovat täyttäneet 15 vuotta, ja joilla kaikilla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa.

Uutta lakia valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Sidosryhmät ja intressitahot olivat edustettuina työryhmän jatkuvassa työskentelyssä kahden järjestökentältä tulevan pysyvän asiantuntijan kautta.

Lisäksi sisäministeriö on kuullut kansalaisjärjestöjä sekä kansalaisaktiiveja ministeriön järjestämissä kuulemistilaisuuksissa, työpajoissa sekä verkkokyselyn avulla. Hankkeessa järjestettiin myös laaja lausuntokierros.

Lakihanketta edeltäneen esiselvityshankkeen aikana toteutettiin myös tiedonhakumatkat Pohjoismaihin kansainvälisen vertailun tekemiseksi.