Siviilitiedustelulainsäädäntö - kysymyksiä ja vastauksia

  • Mikä nyt muuttuu?

    Poliisilain tiedonhankintakeinojen perusteeksi tulee myös kansallinen turvallisuus. Lisäksi on tulossa kokonaan uusi laki tietoliikennetiedustelusta. Uudet tiedusteluvaltuudet olisivat vain suojelupoliisin käytössä ja voimassa myös ulkomailla. Uuden lainsäädännön myötä tietoa voidaan hankkia paremmin sellaisista hankkeista tai toiminnoista, jotka uhkaavat Suomen kansallista turvallisuutta vakavasti.

    Nykyisin tietoa voidaan hankkia ainoastaan, jos epäillään

    • yksittäistä henkilöä

    • yksittäisestä konkreettisesta rikoksesta

    • Suomessa

    Jatkossa tietoa olisi mahdollista hankkia myös

    • kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, joka ei ole rikos tai joka tapahtuu ulkomailla

    • kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavasta toiminnasta, jonka taustahenkilö tai taho ei ole tiedossa

    Tiedusteluvaltuuksia on mahdollista käyttää ainoastaan tietojen hankkimiseen kaikkein vakavimmista kansallisen turvallisuuden uhkista. Näitä ovat:

    • terrorismi

    • ulkomainen tiedustelutoiminta

    • valtio- ja yhteiskuntajärjestystä uhkaava toiminta

    • joukkotuhoaseet

    • kaksikäyttötuotteiden (eli tuotteiden, joita voidaan käyttää joukkotuhoaseiden valmistamiseen) kansallista turvallisuutta vakavasti

    • uhkaava leviäminen

    • suuren ihmismäärän henkeä tai yhteiskunnan elintärkeitä

    • toimintoja uhkaava toiminta

    • Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle, kansainvälisille suhteille, taloudellisille tai muille tärkeille eduille vahinkoa aiheuttava

    • vieraan valtion toiminta

    • kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaava kriisi

    • kriisinhallintaoperaatiota uhkaava toiminta

    • kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaava järjestäytynyt

    • kansainvälinen rikollisuus

  • Mitä tietoliikennetiedustelu käytännössä tarkoittaa?

    Tietoliikennetiedustelulla tarkoitetaan sitä, että viranomainen voi saada kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeää tietoa Suomen rajat ylittävistä tietoliikennekaapeleista.

    Tietoliikennetiedustelua ei tehdä massoittain tai summamutikassa vaan viranomaisen on esitettävä perustelut siitä, miksi se haluaa seurata juuri tiettyä tietoliikennettä juuri tiettynä aikana. Valtuudet tietoliikennetiedustelulle on tulossa suojelupoliisille ja Puolustusvoimille. Käräjäoikeus päättää tietoliikennetiedusteluluvan myöntämisestä viranomaisille.

  • Mitä hyötyä tietoliikennetiedustelusta on?

    Tietoliikennetiedustelu parantaisi suomalaisen yhteiskunnan kykyä varautua uudenlaisiin uhkiin. Tietoliikennetiedustelulla ei hankittaisi tietoa tavanomaisesta rikollisuudesta vaan valtuudet tulisivat vain kaikkein vakavimpien Suomeen kohdistuvien uhkien havaitsemiseen. Tiedustelu tuottaisi valtion ylimmälle johdolle ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon kannalta välttämätöntä tietoa Suomen turvallisuusympäristöstä ja mahdollistaisi sen, että uhkien torjunnasta vastaavat viranomaiset voivat estää niiden toteutumisen.

  • Mitä hyötyä tästä olisi tavalliselle kansalaiselle?

    Kansallista turvallisuutta horjuttavat teot vaikuttavat viime kädessä tavallisiin kansalaisiin ja heidän oikeuksiinsa. Terroritekojen uhrit ovat aina yksilöitä, yksittäisiä kansalaisia. Esimerkiksi vakoilulla on kansantaloutta heikentäviä vaikutuksia, jotka saattavat heijastua jopa työllisyystilanteeseen. Tietoliikennetiedustelun avulla turvataan vakaata ja demokraattista yhteiskuntaa, mikä on kaikkien suomalaisten edun mukaista.

  • Onko mahdollista, että valvonta kohdistuisi Matti Meikäläisen sähköposteihin?

    Kysymys ei ole massavalvonnasta vaan kohdennetusta tiedustelusta. Tarkoituksena on, että rajatuin hakukriteerein haettaisiin suojelupoliisin tehtävien kannalta olennainen viestiliikenne.

    Tietoliikennetiedustelussa viranomaiselle tulee kuitenkin viestiliikenteen seassa myös sellaista tietoa, joka ei liity kansallista turvallisuutta vaarantavaan hankkeeseen. Tällaisessa tapauksessa tieto hävitettäisiin.

  • Uhkaako tietoliikennetiedustelu kansalaisten perusoikeuksia?

    Lainsäädännön lähtökohta on se, että luottamuksellisen viestin salaisuutta rajoitettaisiin mahdollisimman vähän ja vain sen verran kuin on välttämätöntä

  • Miksi tähän asti on pärjätty aivan mainiosti ilman tällaista lainsäädäntöä?

    Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina dramaattisesti kansainvälistynyt ja monimutkaistunut. Maamme turvallisuutta vakavimmin uhkaavat hankkeet ovat nykyisin lähes poikkeuksetta ulkomaista alkuperää, jolloin ulkomailta saatavilla ja ulkomaita koskevilla tiedoilla on niiden ennalta estämisessä ja torjumisessa ratkaiseva merkitys.

    Suomen turvallisuusviranomaisten ulkomaita koskeva tiedonhankinta on tähän saakka nojannut julkisiin lähteisiin sekä ulkomaisten yhteistyökumppaneiden hyväntahtoisuuteen. Nopeasti muuttuneessa ja yhä kiristyvässä turvallisuustilanteessa tämä ei ole kestävä ratkaisu, vaan jokainen maa on velvollinen huolehtimaan omasta turvallisuudestaan.

  • Minkälaista tietoa tietoliikennetiedustelun avulla löydetään?

    Tietoverkkoja käytetään monentyyppiseen kansallista turvallisuutta uhkaavaan toimintaan. Tietoverkot voivat olla terroristeille iskukohde (esim. kyberterrorismi ja -vakoilu). Tietoverkkoja voidaan käyttää viestimiseen, tehtävien antamiseen, raportointiin tehtävien toteuttamisesta, tekojen suunnitteluun, tekojen kohteiden tiedusteluun, osallisten radikalisointiin ja uusien jäsenten rekrytointiin. Tietoliikennetiedustelu olisi yksi keino saada ensihavainto tällaisesta toiminnasta ja hankkia siitä lisää tietoa.

  • Kuinka paljon uusia resursseja uudet valtuudet vaatisivat?

    On selvää, että uudet tehtävät vaatisivat myös uusia tekijöitä. Eduskunta päättää turvallisuusviranomaisten resursseista.

  • Mihin tiedustelun keinoin hankitut tiedot talletetaan

    Kansallisen turvallisuuden kannalta oleelliset tiedot tallennetaan suojelupoliisin toiminnalliseen tietojärjestelmään. Tietojärjestelmää koskeva lainsäädäntö on parhaillaan uudistettavana.

    Pääsääntö on, että jos tiedot eivät ole kansalliseen turvallisuuteen liittyviä, niitä ei tallenneta mihinkään vaan ne hävitetään. Tiettyjä vakavia rikoksia koskevia tietoja voidaan luovuttaa poliisille. Turvallisuusviranomaisen velvollisuus on kertoa saamastaan tiedosta, jos sillä voidaan ehkäistä rikos.

    Kenenkään henkilötietoja ei jää mihinkään rekisteriin muuta kuin välttämättömistä syistä. Suomessa on toimivat ja edistyksellisinä pidettävät lakisääteiset järjestelyt siitä huolehtimiseksi, että turvallisuusviranomaiset toiminnassaan käsittelevät henkilötietietoja lainmukaisesti.

  • Voisiko Suomen valtio käyttää tätä lainsäädäntöä väärin omia kansalaisia vastaan, jos valtaan nousisi itsevaltainen hallitsija?

    Tämän lain tarkoitus on suojella suomalaista yhteiskuntaa ja demokratiaa, ei uhata sitä. Eduskunnassa valmistellaan uutta tiedusteluvaliokuntaa, joka valvoisi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa.

    Tiedusteluvaltuuksien käyttäminen edellyttää aina tuomioistuimen lupaa ja tarkkojen ehtojen täyttymistä. Suomessa tuomioistuinten toiminta perustuu aina lakiin eikä poliittisiin suhdanteisiin.

  • Onko tuomioistuimilla riittävästi ammatillista osaamista tiedusteluvaltuuksien käsittelemiseksi vai ovatko käräjäoikeudet pelkkä kumileimasin?

    Tiedusteluvaltuuksia koskevat vaatimukset keskitetään Helsingin käräjäoikeuteen parhaimman mahdollisen asiantuntemuksen takaamiseksi.

    Helsingin käräjäoikeudessa vaatimuksia käsittelevät erityisesti tehtävään perehtyneet ja koulutetut jo pitkän kokemuksen omaavat pakkokeinotuomarit. Suojelupoliisin päällystöön kuuluva virkamies osallistuu tuomioistuinkäsittelyyn, jotta pakkokeinotuomari voi esittää tarkentavia kysymyksiä vaatimuksesta. Tuomioistuin tekee aina itsenäisen päätöksen asiassa ja voi hylätä suojelupoliisin esittämän vaatimuksen.

  • Onko muissa Euroopan maissa tiedustelulainsäädäntöä?

    Kyllä. Suomi on ainoita länsimaisia demokratioita, jossa ei ole säädetty tiedustelusta. Mietintö sisältää kansainvälisen vertailun ja lainsäädäntöä valmisteltaessa on katsottu mallia useista Euroopan maista.

  • Riittääkö Suomen viranomaisten suorituskyky siihen, että tietoverkoista saadaan irti se, mitä tarvitseekin saada?

    Tietoliikennetiedustelun teknisestä toteuttamisesta vastaa Puolustusvoimien tiedustelulaitos, joka toteutuksen jälkeen toimittaa aineiston suojelupoliisille analysoitavaksi.

  • Voidaanko tällä lailla nyt varmistaa, ettei Suomessa tapahdu terrori-iskua?

    Uudet toimivaltuudet ovat välttämättömiä kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien ennalta estämiseksi. Siitä huolimatta avoimessa yhteiskunnassa on aina mahdollista, että tapahtuu jotakin ikävää viranomaisten ponnisteluista huolimatta.

  • Miten perustuslain muutos liittyy siviilitiedustelulakiin?

    Perustuslaissa säädetään ihmisten perusoikeuksista sekä niistä edellytyksistä, joilla näistä oikeuksista voidaan lailla säätämällä poiketa. Poikkeamisperusteen on oltava kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen, demokraattisessa valtiossa hyväksyttävä ja sen täytyy olla myös välttämätön tämän hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi. Ehdotetusta uudesta perustuslain poikkeamisperusteesta säädettäisiin siviilitiedustelulainsäädännöllä. Siviilitiedustelussa määriteltäisiin tarkemmin se, mitä kansallisella turvallisuudella tarkoitetaan ja millä edellytyksillä luottamuksellisen viestin sisältöön voitaisiin puuttua. Kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavalla toiminnalla tarkoitetaan sellaista toimintaa, joka uhkaa yhteiskunnan keskeisiä perustoimintoja ja siten viime kädessä myös ihmishenkiä. Kyse on siten perusoikeuspunninnasta eli rajoittamalla hallitusti jotain perusoikeutta tavoitellaan toisen suojelemista.

  • Voiko kansalainen saada tiedon itseään koskevista operaatioista tai tarkistaa tiedustelupalvelun itsestään hankkimat tiedot?

    Suomen esityksessä on tehty vertailua muiden maiden kuten Sveitsin ja Ruotsin lainsäädäntöihin ja on tutkittu tarkasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen ratkaisukäytäntöjä.

    Kansalainen voi ehdotuksen mukaan saada tiedon itseään koskeneesta tiedusteluoperaatiosta. Supon on ilmoitettava kohteelle tiedustelusta viipymättä kun tiedustelun tarkoitus on saavutettu. Tästä velvollisuudesta voidaan tietyin edellytyksin luopua kokonaan tai ilmoittamista voidaan viivästyttää. Poikkeamisesta päättää lähtökohtaisesti tuomioistuin. Myös tietoliikennetiedustelua koskien on säädetty ilmoittamisesta samalla tavoin.

    Mikäli epäilee olevansa tai olleensa tiedustelun kohteena, voi myös tehdä tiedusteluvaltuutetulle tutkimispyynnön. Tiedusteluvaltuutetun tehtävänä on pyynnön perusteella varmistua, että Supo on toiminut lainmukaisesti.

  • Kuinka kauan tietoja säilytetään?

    Tiedusteluoperaatioon kuulumattomat tiedot on lähtökohtaisesti aina hävitettävä viipymättä. Supon rekisteriin ei siten talleteta muuta kuin sellaiset tiedot, jotka ovat kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi tarpeen. Tiedot hävitetään, kun ne eivät enää ole tarpeen tätä tarkoitustaan varten.

  • Pitääkö odottaa 60 vuotta, että voi saada itseään koskevat tiedot Supon rekisteristä?

    Kenelläkään ei ole suoraa tarkastusoikeutta Supon tiedustelurekisteriin. Tämä sama periaate koskee kaikkia EU-valtioita eli tiedustelurekistereihin ei ole kansalaisilla suoraa pääsyä. Rekistereitä koskevaa tarkastusoikeuttaan voi sen sijaan käyttää välillisesti tietosuojavaltuutetun kautta. Tietosuojavaltuutettu tarkistaa tarkastuspyynnön perusteella, onko Supo käsitellyt tarkastusta pyytäneen henkilötietoja laillisesti, mikäli tietoja ylipäänsä on Supossa käsitelty. Tietojen säilyttämisaika voi olla eri kuin niiden salassapitoaika. Suojelupoliisin tietojen yleiseksi salassapitoajaksi on määrätty 60 vuotta. Nyt ei olla esittämässä muutosta näihin jo voimassaoleviin säännöksiin.

  • Mitä ovat uudet toimivaltuudet paikkatiedustelu ja kirjeen tai muun lähetyksen pysäyttäminen ja jäljentäminen?

    Paikkatiedustelun vastine esitutkinnassa on paikanetsintä. Paikkatiedustelun kohteena ovat samat paikat kuin paikanetsinnässä.

    Kirjeen tai muun lähetyksen pysäyttämisen ja jäljentämisen vastine rikoksen esitutkinnassa on sama kuin siviilitiedustelussa.

    -->  Käyttötarkoitus ja käyttöperusteet poikkeavat toisistaan

    --> Rikosten selvittämisessä käytetyt menetelmän ovat tarpeellisia myös tiedustelutoiminnassa. Tiedustelun luonteesta johtuen niiden käytöstä ei esimerkiksi ilmoitettaisi tiedustelun kohteelle.

    Paikkatiedustelu

    Paikkatiedustelulla tarkoitetaan pakkokeinolain mukaista paikanetsintää tiedustelutarkoituksessa toteutettavakasi esineen, omaisuuden, asiakirjan, tiedon tai seikan löytämiseksi.

    Paikkatiedustelun kohteena voisi olla esimerkiksi virastotalo tai ajoneuvo.

    Paikkatiedustelua ei saisi kohdistaa kotirauhan suojaamaan paikkaan tai tiettyjen ammattiryhmien, kuten asianajajan, journalistin, lääkärin tai papin tiloihin.

    Jäljentäminen sekä lähetyksen pysäyttäminen

    Jäljentämisestä voidaan esimerkkinä mainita reaalimaailmassa olevan asiakirjan valokuvaaminen.

    Lähetyksen pysäyttäminen tarkoittaisi esimerkiksi kirjeen pysäyttämisen postiin siksi aikaa, kunnes suojelupoliisi jäljentäisi kyseisen kirjeen.

  • Edeltääkö tiedustelu rikostutkintaa?

    Tiedustelutoimivaltuuksilla pyritään saamaan tietoa toiminnasta, joka vakavasti uhkaa (Suomen) kansallista turvallisuutta. Kyse ei ole rikostorjunnasta.

    Osa kansallista turvallisuutta vakavasti vaarantavasta toiminnasta on sellaista, että edetessään toiminta voisi täyttää jonkin vakavan rikoksen tunnusmerkit (esim. terrorismi).

    Toisaalta on myös olemassa sellaisia uhkia, jotka eivät voisi edetä lainkaan rikokseksi, kuten esimerkiksi Suomen huoltovarmuutta vaarantavat omistussuhteiden muutokset.

  • Laajenevatko suojelupoliisin toimivaltuudet?

    Työryhmän ehdotuksen mukaan suojelupoliisin toimivaltuuksien painopiste siirtyisi tiedustelullisempaan suuntaan.

    Tiedustelutoimivaltuuksien lisääntymisen myötä sen esitutkinta- ja pakkokeinotoimivaltuudet ehdotetaan poistettavaksi. Suojelupoliisi ei siten olisi jatkossa esitutkintaviranomainen.

  • Mitkä maat harjoittavat tietoliikennetiedustelua?

    Suomesta on nykyisin meri- ja maakaapeleissa kulkevia tietoliikenneyhteyksiä Ruotsiin, Saksaan, Viroon ja Venäjälle.

    SM:n mietinnön kansainvälisestä vertailuosuudesta ja kansainvälisen oikeuskäytännön kuvauksesta ilmenee, että edellä mainituista maista ainakin Ruotsi, Saksa ja Venäjä harjoittavat oman valtiorajansa ylittäviin, siis myös Suomesta lähtöisin oleviin, tietoliikenneyhteyksiin kohdistuvaa tiedustelua.

    Tästä seuraa, että Suomesta lähtevät tietoliikenneyhteydet ja niissä kulkeva suomalaisten luottamuksellinen viestintä ovat jo nyt kattavasti ulkovaltojen harjoittaman tietoliikenteen suodatukseen perustuvan tiedustelun piirissä.

    Tätä suomalaisten luottamukselliseen viestintään ulottuvaa tiedustelua ei harjoiteta Suomen kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi, vaan tiedustelevan valtion omien intressien ja tarkoitusperien mukaisesti.