Ministeri Holmlund Poliisiammattikorkeakoulun vihkiäisissä

Tähän juhlaan on kaksi hyvää syytä. Ensinnäkin itsenäisessä Suomessa aloitettiin valtakunnallinen poliisikoulutus 9.9.1918 eli lähes päivälleen 90 vuotta sitten. Toiseksi juhlimme tänään uuden Poliisiammattikorkeakoulun avajaisia.

Suomen poliisikoulutuksen historia on kuitenkin pidempi kuin itsenäisyytemme. Poliisikoulutuksen kehitys on ollut kiinteässä yhteydessä maamme yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa yhteiskunnalle välttämättömiä toimintoja on välillä keskitetty ja välillä hajautettu.

Suomen itsenäistymisen jälkeen maan sisäistä järjestystä pyrittiin turvaamaan värväämällä runsaasti uutta poliisivoimaa. Poliisimiesten yleissivistys oli riittämätön, koska vain harva osasi kirjoittaa. Tuossa tilanteessa hajautettu epäyhtenäinen koulutus ei enää riittänyt. Valtakun­nallinen poliisikoulutus aloitettiin Helsingissä vanhassa kasarmissa lähellä nykyistä Kampin keskusta vuonna 1918.

Alusta alkaen Suomen sisäasiainhallinnolla oli vahva ohjaava ote poliisikoulutukseen ja Suomen Sisäasiaintoimikunta määräsi kullekin läänille opiskelijamääräkiintiön. Koulutus tapahtui Suomenlinnassa vanhoissa kasarmirakennuksissa aina vuoteen 1961 asti.

Nuoren valtion yhteiskunnallisesti levottomat ajat pakottivat 30-luvulla lisäämään poliisikuntaa ja poliisikoulutusta huomattavasti. Ratkaisuksi nähtiin koulutuksen hajauttaminen ja rinnakkaiskoulutuksen organisointi. Valtion poliisikoulun ja läänien järjestämän koulutuksen lisäksi Liikkuva poliisikomennuskunta määrättiin järjestämään poliisin koulutusta. Liikkuva poliisikomennuskunta oli armeijamaisesti organisoitu kolmeksi kiväärijoukkueeksi, yhdeksi konekiväärijoukkueeksi ja yhdeksi kaasusuojeluryhmäksi. Liikkuvan poliisikomennuskunnan, myöhemmin liikkuvan poliisin tehtäväksi siirtyi vähitellen myös osa poliisin alokaskoulutusta, jota myöhemmin nimitettiin kokelaskoulutukseksi.

Poliisien koulutustaso alkoi selvästi nousta jo 30-luvulla. Väestön kohonnut koulutustaso ja koulutuksen yhdenmukaisuus vähensivät paikallisten olosuhteiden erilaisuutta. Tästä johtuen myös poliisikoulutusta voitiin jälleen yhdenmukaistaa ja keskittää. Poliisin miehistökoulutus siirtyikin 1943 takaisin Valtion poliisikouluun.

Opetettavien asioiden ja koulutettavien poliisimiesten lukumäärän lisääntyessä Suomenlinnan koulurakennukset osoittautuivat liian pieniksi ja ahtaiksi jo 1940-luvulla. Uudet ajanmukaiset tilat saatiin Otaniemestä vuonna 1961 ja samalla Valtion poliisikoulun nimi muuttui Poliisiopistoksi. Uusien tilojen ja varustelujen myötä poliisikoulutusta voitiin tehostaa merkittävästi.

Vuoden 1962 alusta myös kokelaskurssien järjestämin uskottiin kokonaan juuri valmistuneen Poliisiopiston tehtäväksi. Näin poliisikoulutusta toteutettiin yhdessä oppilaitoksessa ja siirryttiin jälleen keskitettyyn poliisikoulutukseen.

Tuolloin alkanut poliisikoulutuksen keskitetty kausi kesti kymmenkunta vuotta. Poliisiopistonkin uudet tilat osoittautuivat jo 1970-luvun alussa täysin riittämättömiksi. Kokelaskoulutus jouduttiin tilanpuutteen takia jälleen siirtämään osin Helsingin poliisilaitoksen hoidettavaksi. Poliisiopisto keskittyi alipäällystön ja päällystön kouluttamiseen sekä erikoiskoulutuksen toteuttamiseen.

Vuonna 1973 kokelas- ja miehistökoulutusta varten perustettiin Helsinkiin erillinen Poliisiopiston alaisuudessa toiminut poliisin kurssikeskus. Seuraavana vuonna kurssikeskus siirrettiin Tampereelle. Tästä kurssikeskuksesta kehittyi sitten aikanaan itsenäinen poliisikoulu vuonna 1986. Samalla sinne siirtyi koko poliisin peruskoulutus, osa alipäällystökoulutuksesta sekä uusien poliisimiesten rekrytointi ja valinta. Poliisiopistolle jäi johtamiskoulutus ja osa erikoiskoulutuksesta. Poliisikoulutuksessa siirryttiin näin taas kerran hajautettuun vaiheeseen.

Vuoteen 1988 asti sisäasiainministeriön hallinnoima poliisikoulutus tapahtui erillään maamme yleisestä koulutusjärjestelmästä. Tuolloin poliisin peruskoulutus uudistettiin keskiasteen periaatteiden mukaisesti. Myös jatkokoulutuksessa siirryttiin keskiasteen mukaiseen koulutukseen vuonna 1991. Tämän merkittävän uudistuksen myötä koko poliisin virkatutkintokoulutus tuli osaksi Suomen yleistä ammatillista koulutusjärjestelmää.

Yhteiskunnan nopea muutos ja Suomen liittyminen Euroopan yhteisöön edellytti poliisikoulutuksen edelleen kehittämistä ja korkeatasoista tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa koulutusta. Tältä pohjalta käynnistyi 1990-luvun puolivälissä poliisialan korkeakoulutasoisen opetuksen suunnittelu. Vuonna 1998 poliisiopisto muuttui Poliisiammattikorkeakouluksi ja päällystötutkinnosta tuli korkeakoulututkinto. Tämän muutoksen jälkeen poliisikoulutus on ollut kiinteä osa maamme korkeakoulujärjestelmää.

Poliisiammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet voivat nyt hakeutua suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa Tampereen ja Turun yliopistoihin ilman lisäopintoja. Järjestely on maassamme ainutlaatuinen. Se osoitti sisäasiainministeriön ja sen poliisiosaston koulutuksesta vastaavien kaukokatseisuutta ja innovatiivisuutta sekä kykyä ennakoida tulevaisuutta. Tällä hetkellä Suomen korkeakoulupolitiikassa yksi keskeinen pyrkimys on lisätä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välistä konkreettista yhteistyötä. Tämä asia hoidettiin poliisin osalta jo kymmenen vuotta sitten.

Uusi vaihe Suomen poliisikoulutuksen historiassa on jälleen alkanut. Sisäasiainministeriö teki vuonna 2003 päätöksen siirtää Espoon Otaniemessä sijaitseva Poliisiammattikorkeakoulu Tampereelle Poliisikoulun yhteyteen. Ministeriö täydensi siirtopäätöstä tekemällä vielä Poliisikoulua ja Poliisiammattikorkeakoulua koskevan yhdistämispäätöksen vuonna 2004. Samalla palattiin keskitettyyn poliisikoulutukseen, jossa yksi oppilaitos hoitaa koko poliisin virkatutkintokoulutuksen.

Oppilaitosten yhdistämisprojekti vei kokonaisuudessaan noin 5 vuotta mutta onnistui hyvin. Myös rakentamisprojekti oli pitkä ja raskas, mutta se vietiin täysin aikataulussa ja budjettiraamin mukaisesti loppuun. Vaikka nämä vaiheet olivat pitkiä ja raskaita, niin lopputulos on kuten voimme todeta - erinomainen.

Kuten edellinen lyhyt historiankatsaus meille kertoo, on poliisin koulutusjärjestelmä kohdannut vuosien varrella monenlaisia muutoksia. Jokainen uusi vaihe on kuitenkin toiminut tärkeänä, jopa välttämättömänä väliportaana sille poliisikoulutukselle, joka parhaiten palvelee suomalaista yhteiskuntaa nykyisiä poliisitoiminnan haasteita.

Jotta voisimme ymmärtää nykyisyyttä, meidän pitää myös tuntea menneisyyttä. On kuitenkin harhakuvitelmaa, että yhteiskunta olisi milloinkaan täysin valmis. Rohkea askelmien rakentaminen kohti tulevaisuuden yhteiskuntaa on kuitenkin välttämättömyys. Tämän päivän ratkaisut vaikuttavat huomisen turvallisuuteen.

Arvoisat kuulijat,

Tänä päivänä suomalainen poliisikoulutus kestää varsin hyvin kansainvälisen vertailun. Uudet opetus- ja harjoitustilat sekä koko alue täällä Hervannassa ovat kansainvälisesti huippuluokkaa ja tarjoavat erinomaiset puitteet koulutukseen ja ammatissa kehittymiseen. Vuosikymmenten kuluessa koulutuksen laatu on parantunut ja määrä lisääntynyt. Entisestä virkavallasta on tullut palveluammatti, johon ihmiset luottavat. Tähän kehitykseen koulutuksella on ollut suuri merkitys. Poliisin luotettavuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että poliisin arvot ja ammattieettiset periaatteet juurrutetaan poliisikoulutuksessa jokaisen nuoren poliisin toimintaperiaatteiksi.

Hyvät juhlavieraat,

Poliisi on viime päivinä ollut julkisuudessa esillä tavalla, joka on hyvin poikkeuksellista ja kansalaisen näkökulmasta varmasti hämmentävääkin. Vireillä olevia tutkimuksia en lähde tässä yhteydessä arvioimaan, mutta pidän oleellisen tärkeänä sitä, että kaikki mahdolliset poliisin toimintaan liittyvät epäselvyydet ja julkisuudessa esitetyt hämmentävät väitteet tutkitaan ja selvitetään.

Poliisi toimii vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa taistellessaan huumerikollisuutta vastaan. On välttämätöntä, että turvaamme poliisille riittävät työkalut ja toimivaltuudet, mutta toisaalta niiden käyttö edellyttää tarkkarajaisuutta sekä selkeää ohjeistusta ja valvontaa. Laillisen ja laittoman toiminnan raja on oltava riittävän selkeä ja jokaisen on kannettava omalta osaltaan vastuu siitä, että rajan väärälle puolelle ei eksytä. Laittomuuksiin poliisi ei missään olosuhteissa saa syyllistyä. Tutkinnan kohteena olevien poliisimiesten puolesta olen hyvin huolestunut siitä, että asioiden selvittäminen on kestänyt näin pitkään. Epätietoisuus on raskasta ennen kaikkea epäillyille mutta myös organisaatioille. Tämän vaiheen jälkeen on kaikille saatava työrauha.

Poliisin laillisuusvalvonta on saanut julkisuudessa kritiikkiä osakseen, vaikka juuri sen kehittämisen myötä on kyetty poliisin omasta toimesta vanhojakin epäselvyyksiä paljastamaan. Laillisuusvalvonnan toimivuutta on kuitenkin uskallettava tarkastella jatkuvasti. Mikäli puutteita havaitaan, on niihin tartuttava. Organisaation sisältä on rohjettava nostaa esille kipeitäkin kysymyksiä. Mahdollisten ongelmien lakaiseminen maton alle ei palvele kenenkään etua.

Yhteiskunnallisesti on erittäin tärkeää, että poliisin arvostus säilyy korkealla tasolla kansalaisten keskuudessa. Julkinen keskustelu poliisista negatiivisessa valossa ei arvostusta ainakaan lisää. Epäkohtiin tulee kiinnittääkin huomiota, mutta tämän tulee tapahtua kokonaisuutta unohtamatta. Suomalainen poliisi on ja tulee olemaan jatkossakin luotettava kansalaisten turvallisuuden takaaja. Tästätavoitteesta emme saa missään tapauksessa tinkiä.

Hyvät kuulijat,

On ensiarvoisen tärkeää, että poliisiin pystytään rekrytoimaan motivoituneita henkilöitä - naisia ja miehiä. Pidän tärkeänä sitä, että poliisin ammatista kiinnostuisivat myös maahanmuuton kautta Suomeen asettautuneet henkilöt. Monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa on välttämätöntä, että viranomaistehtävissä toimii henkilöitä, jotka oman etnisen taustansa ja maailmankuvansa kautta ymmärtävät paremmin myös muualta Suomeen muuttaneiden asenteet ja tarpeet. Luottamuksen rakentaminen kaikkiin väestöryhmiin on tärkeää, sillä ikääntyvä Suomi tarvitsee tulevaisuudessa entistä enemmän myös maahanmuuttajia. Tämä on huomioitava selkeästi myös poliisikoulutuksessa.

Poliisiksi rekrytointia on kuluvana vuonna vaikeuttanut se, että luvattoman suurelle osalle valmistuneita poliiseja ei ole pystytty tarjoamaan koulutusta vastaavaa työtä kohtuullisessa ajassa. Huolestuttavalta näyttävään työttömyystilanteeseen saatiin kesän aikana kuitenkin toivottua helpotusta, kun lisäbudjettiin hyväksytyn määrärahan turvin voitiin loppuvuodeksi osoittaa varat noin 170 poliisin työllistämiseen. Ensi vuoden budjettiin osoitettu 15 miljoonan euron lisäys on niin ikään tarkoitettu työllistämistoimiin ja poliisin palvelutason turvaamiseen. Pidän edellä mainittuja panostuksia erittäin merkittävinä ja uskon niillä olevan vaikutusta siihen, että poliisikoulutukseen hakevien määrä saadaan pidettyä riittävän korkealla tasolla.

Pidän erityisen tärkeänä, että poliisin ammatti säilyy nuorten keskuudessa houkuttelevana. Koko hallinnonalan tulee yhteistoimin pyrkiä varmistamaan, että tulevaisuudessakin poliisikoulutukseen hakeutuu riittävä määrä poliisiksi sopivia nuoria, jotka ovat motivoituneita tärkeään tehtäväänsä maan sisäisen turvallisuuden vaalijoina.

Asettamani työryhmä tulee vuoden loppuun mennessä tekemään ehdotuksia siitä, miten poliisin resurssit voidaan suunnitella ja turvata pitkällä aikavälillä. Pitkän aikavälin strateginen suunnittelu on keskeistä resurssitarpeiden jatkuvassa seurannassa. On uskallettava katsoa tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen, jotta turvallisuustilanteemme muutoksia ja erilaisia trendejä pystyttäisiin riittävästi ennakoimaan. Turvallisuustilanteen kehityksen pitää näkyä poliisin resurssoinnissa ja sitä kautta myös henkilötarpeen määrittelyssä. Vain pidemmän aikavälin tarkastelulla voimme saada koulutustarpeen niin sisällöllisesti kuin myös määrällisesti vastaamaan käytännön elämän haasteita.

Poliisin toimintaa ei voi suunnitella pienissä paloissa, kuten lähimenneisyydessä on tehty. Vain johdonmukainen ja pitkäjänteinen suunnittelu yhdessä selkeän säädöspohjan ja taloudenhallinnan kanssa antavat kestävän pohjan lainvalvontaviranomaisten työlle.

Koulutuksen suunnittelussa on luonnollisesti hyvin tärkeää jatkuvasti seurata yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Yhteiskuntamme teknistyy päivä päivältä. Yhä useammat ihmisten ja samalla myös viranomaisten arkipäiväiset toiminnot siirtyvät internetiin. Ikävä kyllä niin tapahtuu myös rikollisuudelle. Tietoverkkojen avulla toteutetaan niin perinteistä rikollisuutta kuin myös uudentyyppisiä rikoksia.

Toimintaympäristön muutokset aiheuttavat entistä monimuotoisempia ja uudenlaista osaamista vaativia haasteita sekä rikosten torjunnalle että selvittämiselle. Poliisin koulutuksessa tulee luonnollisesti pyrkiä vastaamaan yhteiskuntamme muutoksesta aiheutuviin tarpeisiin. Tämä on erityisen vaativa tehtävä, mihin pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota. Rikolliselle toiminnalle ei saa antaa etumatkaa.

Teknistymisen ohella kansainvälistyminen on toinen merkittävä ja jatkuva muutos yhteiskunnassamme. Se asettaa luonnollisesti haasteita myös poliisille ja poliisikoulutukselle. Esimerkiksi rajat ylittävä rikollisuus on valitettavasti jo arkipäivää ja valmiudet kansainväliselle yhteistyölle pitää nykypäivän poliisissa olla hyvät. Perusvalmiudet luodaan tietysti poliisikoulutuksella ja valmiuksia erilaisiin kansainvälisen yhteistyön muotoihin tulee jatkuvasti pitää yllä myös käytännön poliisityössä.

Turvallisuutta ja turvallista yhteiskuntaa ei voi rakentaa yhden viranomaisen toimin. Yhä enenevässä määrin tarvitaan kansallisellakin tasolla yhteistyötä niin muiden viranomaisten kuin myös erilaisten järjestöjen ja elinkeinoelämän kanssa. Yhteistyövalmiuksia tuleekin kehittää jo koulutusvaiheessa, eikä poliisi saa eristäytyä muusta yhteiskunnasta. Kovenevan rikollisuuden sekä teknistyvän ja kansainvälistyvän yhteiskuntamme kehityksessä ei poliisikaan saa unohtaa tavallisen kansalaisen arjessa mukana olemista. Luottamus poliisiin mitataan jokaisessa kohtaamisessa myös ruohonjuuritasolla.

Vaikka resurssit ovatkin rajalliset, poliisi ei saa olla kansalaisten kanssa tekemisissä vain silloin, kun selvitellään rikoksia. Ennaltaehkäisevä työ eri sidosryhmien kanssa esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa on erinomaisen tärkeää. Samoin poliisin tulee mahdollisimman paljon näkyä katukuvassa. Perusvalmiudet yhteistyölle erilaisten toimijoiden kanssa on luotava jo poliisikoulutuksessa.

Arvoisa juhlaväki,

Nyt on erinomainen tilaisuus sekä valtiovallan että sisäasiainministeriön puolesta kiittää kaikkia niitä, jotka ovat myötävaikuttaneet itsenäisen Suomen poliisikoulutuksen kehittämiseen ja toteuttamiseen kuluneen 90 vuoden aikana. Erityisen lämmin kiitos kuuluu tällä hetkellä kaikille niille, joiden työn ansiosta voimme tänään virallisesti vihkiä käyttöön uuden ja nykyaikaisen poliisioppilaitoksen.

Toivotan onnea uudelle Poliisiammattikorkeakoululle, sen koko henkilöstölle ja opiskelijoille sekä jatkuvaa menestystä tärkeän isänmaallisen tehtävän suorittamisessa.