Alkoholi aiheuttaa eniten veneilijöiden kuolemia

Vuosina 2000-2002 poliisin tietoon tuli 189 vapaa-ajan vesiliikenteessä sattunutta vakavaa onnettomuutta, joissa yksi tai useampi henkilö menetti henkensä tai onnettomuuteen joutunut ei olisi selvinnyt ilman apua. Vuosina 1986-1988 vastaavia onnettomuuksia sattui 291.

Onnettomuudet tapahtuivat useammin järvialueilla (74 %) kuin merialueilla (26 %). Venetyypeistä hukkumisonnettomuudet sattuivat yleisimmin soutuveneille tai pienille moottoriveneille. Vahingot johtuivat useimmiten veneen kaatumisesta tai veneilijän horjahtamisesta ja putoamisesta.

Suurin osa olisi pelastunut liiveillä

Alkoholi on suurin yksittäinen tekijä kuolemaan johtaneiden moottoriveneonnettomuuksien taustalla. Onnettomuusveneiden kuljettajista reilu puolet oli yli yhden promillen humalassa. Vesiliikennejuopumuksen raja on yksi promille.

Onnettomuusveneissä 57 prosentilla ei ollut mukana lain edellyttämiä pelastusliivejä. Pelastusliivien mukana pitoa edellytetään kaikissa moottorilla varustetuissa veneissä. Tutkintaryhmien arvioiden mukaan noin 85 prosenttia hukkuneista olisi pelastunut liiveillä.

Vesijetit ovat suuren nopeutensa vuoksi tuoneet uuden turvallisuusriskin vesiliikenteeseen. Vesijettionnettomuuksille on ominaista suuri nopeus. Vaikka jettionnettomuuksia ei tapahtunut kovin monta, yhteistä niille oli, että kuljettaja ei ehtinyt korjata tekemäänsä arviointivirhettä ajoissa. Tutkintalautakunnat esittävät ajokorttia vesijetin kuljettajille.

Yksin, kylmänä vuodenaikana veden varaan joutuneet veneilijät menehtyivät pelastusliiveistä huolimatta. He olivat myös selvin päin. Tutkimus osoittaa, että veneilijät eivät ole osanneet varautua hypotermiaan. Niin sanotut 24 tunnin pelastautumispuvut pitäisivät henkilön pinnalla, lämpimänä ja kuivana. Puvut ovat kuitenkin kalliita ja hankalia pitää. Asusteita olisikin poliisin mielestä kehitettävä käyttökelpoisemmiksi.

Pelastumista edesauttaisi myös se, että matkapuhelin suojattaisiin vedenpitävään koteloon, jotta se pysyy kunnossa avun hälyttämiseksi.

Moottoriveneen kuljettaminen edellyttää vastuuntuntoa

Suurin haaste vesiturvallisuustyölle on alkoholin kitkeminen pois vesiliikenteestä. Hukkumisia voitaisiin ehkäistä pelastusliivien käyttöä lisäämällä. Laki viestittää selkeästi, että moottorivene on nimensä mukaisesti moottoriajoneuvo, jonka turvallinen käyttö edellyttää vastuuntuntoa. Ruorijuoppouden valvontaa olisi selvityksen mukaan entisestään tehostettava.

Poliisin ylijohto on lausunut mielipiteenään, että vesiliikenteen promilleraja tulisi laskea 0,5 promilleen kuten tieliikenteessä. Promillerajan lasku olisi selvä kannanotto etenkin satama-alueiden ja vilkkaiden väylien veneilijöiden turvallisuuden parantamiseksi.

Vesillä liikkuminen ja vesien äärellä oleskelu ovat yleisen vaurastumisen ja vapaa-ajan lisääntyminen myötä yleistyneet. Toisaalta turvallisuuskin on parantunut. Kun vielä vuonna 1979 Suomessa hukkui 500 henkeä, viime vuosina hukkuneita on ollut alle 200 henkeä.

Johtopäätöksissä huomautetaan, että veneonnettomuuksia ja niihin liittyviä ilmiöitä on tutkittu varsin vähän. Luotettavia veneonnettomuuksien tilastotietoja ei ole saatavilla. Poliisi on yhteistyökumppaneineen tutkinut veneonnettomuuksia aiemmin vuosina 1985, 1986-88 ja 1994.

Lisätietoja: ylikonstaapeli Jaakko Lyytikäinen, (09) 1344 7318, liikkuva poliisi, poliisiylitarkastaja Pertti Luntiala, 0500 413 909, SM

>> Kuolemaan johtaneet veneilyonnettomuudet vuosina 2000-2002