Kansliapäällikkö Viljanen Turvallisuusmessuilla Tampereella

Turvallisuus on kansainvälinen asia

Turvallisuus on hyvinvointimme perusta. Toisaalta se, että Suomi on turvallinen, edellyttää myös kansainvälistä yhteistyötä. Suomi ei ole turvallinen ilman, että myös Eu:n alue on turvallinen. Nyt puheenjohtajakaudellamme tämä on ajankohtaisempaa kuin ennen. Valtioneuvosto käynnisti puheenjohtajakaudellamme turvallisuuden - tilannekuvatoiminnan Eu-laajuisen ja myös maailman turvallisuustilanteen seurannan. Heinäkuun alun maanantaina ennustimme, että ensimmäisestä puheenjohtajaviikostamme tulee todennäköisesti melko rauhallinen. Ja saman viikon perjantaina voitiin todeta, että Libanonin pommitukset olivat muuttuneet jo täysimittaiseksi sodaksi, Viron metsäpalot vaativat myös apua Suomesta ja Intiassa tapahtui terroristinen isku. Myöhemmin paljastui tuhansien ihmisten massamurhan suunnittelu Englannissa. Parhaillaan Suomi on keskeisesti mukana Libanonin kriisin lisäksi myös rauhanpyrkimyksissä Achehin maakuntaan ja Kosovon tilanteen ratkaisussa. Valitettavasti tämä on tavallista aikamme turvallisuuskuvaa. Jokaisen turvallisuudesta huolehtiminen on valtioiden perustehtävä. Se on esimerkiksi suomalaisille yrityksille yhä tärkeämpi kilpailutekijä.

Arjen turvaa

Jokapäiväinen työ sisäisen turvallisuuden ja arjen turvan ylläpitämiseksi on harvoin niin näyttävää ja huomiota herättävää kuin kansainvälisesti tehtävä työ. On tärkeätä, että ambulanssi saadaan paikalle nopeasti, tai että palohälyttimet toimivat taikka se, että kodissasi Sinua ei pahoinpidellä ja voit turvallisesti kulkea kadulla. Se, että näistä arkipäivän saavutuksista ei kirjoiteta suuria otsikoita, ei suinkaan vähennä työn merkitystä. Ilman jatkuvaa työtä arjen turvallisuuden parantamiseksi ja ylläpitämiseksi ei meillä olisi sitä turvallista elinympäristöä, josta voimme Suomessa varsin etuoikeutettuina nauttia.

Kansainvälisesti arvioituna Suomi on turvallinen maa. Turvallisuuden kannalta kaksi keskeistä poikkeamaa huonoon suuntaan ovat väkivallan ja onnettomuuksien määrä. Turvallisuuden parantamiseksi sekä väkivallan määrää että onnettomuuksien ja tapaturmien määrää on vähennettävä. Väestön ikääntyminen ja asutuksen keskittyminen yhä enemmän kasvukeskuksiin lisäävät turvallisuuden ylläpitämisen haasteita.

Turvallisuuden parantaminen vaatii yhteistyötä yli sektorirajojen

Suomessa tapahtuu noin miljoona onnettomuutta vuodessa. Joka päivä keskimäärin seitsemän ihmistä kuolee onnettomuuksissa. Eniten kuolemaan johtavia onnettomuuksia tapahtuu kodeissa ja vapaa-aikana. Sen sijaan liikennekuolemien määrää ja myös työtapaturmien määrää on saatu hyvin vähennettyä.

Turvallisuuden parantaminen vaatii yhteistyötä yli sektorirajojen. Ja ennen kaikkea ennalta ehkäisevää toimintaa, jotta onnettomuuksilta voidaan välttyä.

Arjen turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää yhteistyötä viranomaisten, järjestöjen ja elinkeinoelämän välillä. Yhteistyön merkityksen tunnustavat kaikki, mutta mitä yhteistyö tarkoittaa käytännössä?

Sisäasiainministeriön näkemyksen mukaan yhteistyö käytännössä tarkoittaa sitä, että turvallisuutta parantavia toimia toteutetaan kokonaisuuksina, ja työhön osallistuvat kaikki tarpeelliset toimijat. Enää ei tule olla meidän tehtäviä ja teidän tehtäviä, vaan yhteisiä tehtäviä ja yhteisiä tavoitteita. Myös tulokset ovat yhteisiä.

Istuva hallitus laati ensimmäisen kerran laaja-alaisen sisäisen turvallisuuden ohjelman. Hallitus ei tyytynyt ainoastaan arvioiman ulkoisen turvallisuuden tilaa perinteisessä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, vaan myös asetti selkeät tavoitteet ja toimet sisäiselle turvallisuudelle. Ohjelman laadintaan ja toteuttamiseen on osallistunut laajasti eri osapuolia. Sisäasianministeriö kutsuu myös kunnat mukaan laaja-alaiseen turvallisuustyöhön. Esimerkiksi kunnalliset turvallisuussuunnitelmat tulisi muuttaa siten, etteivät ne enää olisi vain paikallisia rikoksentorjuntaohjelmia, vaan laajasti turvallisuuden parantamiseen tähtääviä ohjelmia, joiden valmistelussa olisivat mukana mm. koulut, sosiaalitoimi ja paikalliset järjestöt ja yrittäjät.

Asumisen turvallisuutta tulee parantaa - erityisesti vanhusväestön

Asumisen turvallisuuden parantaminen on jatkossa keskeinen sisäisen turvallisuuden haaste. Se on myös oiva esimerkki työstä, jossa yksi toimija voi tehdä vain vähän ja siksi mukaan tarvitaan laajasti eri toimijoita. Erityisesti kotonaan asuvan ikääntyvän väestön asumisen turvallisuutta on parannettava. Yksityisten hoiva- ja palveluasuntojen määrä on lisääntynyt, ja viranomaisten tehtävänä on varmistaa, että näiden laitosten turvallisuusasiat ovat lain edellyttämällä tasolla.

Kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että ikääntyvä väestö pystyy asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Koska ikääntyvän väestön määrän kasvaa nopeasti, tämä asettaa merkittäviä haasteita turvallisuusviranomaisille. Vanhainkotihoidossa olevien vanhusten määrä ei ole oleellisesti muuttunut viime vuosien aikana. Sen sijaan vanhusten palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen ovat lisääntyneet.Viimeksi mainittu on kaksinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen.

Yksityisten sosiaalipalvelujen osuus kaikista sosiaalipalveluista on kasvanut. Yksityisiltä ostettavien sosiaalipalvelujen sopimuskäytäntö on kirjava. Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonta kuuluu lääninhallitukselle ja sen kunnan sosiaalitoimelle, jonka alueella palveluja annetaan. Pelastusviranomaiset varmistavat tarkastustoiminnalla asuinturvallisuuden ja lain edellyttämien pelastussuunnitelmien laatimisen.

Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että Suomi on eurooppalaisessa vertailussa viiden parhaan maan joukossa paloturvallisuuden osalta vuoteen 2012 mennessä. Suomalaiset kuolevat huomattavasti useammin tulipaloissa kuin muiden läntisen Euroopan maiden asukkaat. Suomessa on noin 20 palokuolemaa vuodessa miljoonaa asukasta kohti kun vastaavat luku on Norjassa 17, Ruotsissa 14, Itävallassa 9 ja Sveitsissä 4. Iholiiton tietojen mukaan palovamman johdosta lääkärin hoitoon hakeutuu vuosittain noin 13000 henkilöä. Sairaalahoitoon joutuu noin 1300, joista lähes puolet on lapsia. Hengenvaarallisia palovammoja sattuu vuosittain noin sata.

Kuolemaan johtaneista tulipaloista valtaosa (yli 90 %) tapahtuu asuinympäristössä. Asumisen paloturvallisuusriskit eivät kuitenkaan liity ensisijaisesti rakennukseen. Tulipalon uhri kuolee useimmiten sen vuoksi, että hän ei ymmärtänyt, pystynyt tai halunnut poistua asunnosta palon sytyttyä tai sitten tulipaloa ei havaittu niin ajoissa, että poistuminen olisi ollut mahdollista. Erityisen suuri palokuoleman riski on henkilöillä, joiden toiminta- tai havainnointikyky on heikompi esimerkiksi päihteiden tai lääkkeiden vaikutuksen takia tai psyykkisten tai fyysisten sairauksien tai iän myötä heikentyneen toimintakyvyn seurauksena. Tutkimuksissa onkin voitu todeta, kun paikkakunnalla ikääntyneen väestön osuus nousee, samalla myös lisääntyvät tulipalot. Tulipalojen määrä nousee siis varsin merkittävästi ikääntyneiden osuuden noustessa. Toki riskiryhmiin kuuluvat myös pienet lapset.

Tavoitteena on vähentää palokuolemien määrä yli sadasta 30:een, vuoteen 2012 mennessä. Jotta sisäisen turvallisuuden ohjelmassa asetettu tavoite saavutetaan, palokuolemien määrän tulee vähentyä nykyisestä reilusta sadasta palokuolemasta 30 vuoteen 2012 mennessä. Palokuolemista yli 90 prosenttia tapahtuu asuinrakennuksissa. Pelkästään väestön ikääntymisen ja yksinasuvien vanhusten määrän kasvun vaikutuksesta palokuolemien määrän voidaan arvioida nousevan 130 - 140 vuoteen 2025 mennessä, jos uusia keinoja ei oteta käyttöön.

Miten asetettuun tavoitteiseen voidaan käytännössä päästä ?

Sisäasiainministeriössä valmistellaan suunnitelma keinoista, jolla palokuolemien määrää voitaisiin vähentää. Suunnitelma esitellään yhteistyökumppaneille lähiviikkojen aikana. Suunnitelmassa tarkastellaan muun muassa seuraavia keinoja palokuolemien määrän vähentämiseksi.

Kuolemaan johtavien tulipalojen yleisin syttymissyy on tupakointi ja siihen liittyvä huolimaton tulenkäsittely. Tulee selvittää mahdollisuudet korvata nykyisin markkinoilla olevat savukkeet itsestään sammuvilla savukkeilla.

Erityisryhmien kuten ikäihmisten, liikuntavammaisten ja päihdeongelmaisten asuntojen paloturvallisuutta voidaan parantaa varustamalla ne automaattisilla sammutuslaitteilla. Suojaustarpeen määrittelyssä ratkaisevaa tulisi olla se, millaisessa käytössä rakennus on ja millaisia asukkaita siinä asuu. Sen sijaan suojaustarpeen kannalta on toisarvoista se, onko rakennus määritelty palvelutaloksi, senioritaloksi vai tavalliseksi asuinrakennukseksi. Väestön ikääntyessä yhä useampi tavallisessa asuinrakennuksessa asuva henkilö on erityisessä suojaustarpeessa oleva iäkäs ihminen. Paloturvallisuuden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä on tuettava esimerkiksi korjausavustuksin sekä antamalla tietoa ja ohjeistusta niin rakentajille kuin rakennusten käyttäjille.

Pelastuslaitosten työn painopiste tulee jatkossa olemaan onnettomuuksien ennalta ehkäisy. Tavoitteena on, että pelastuslaitosten työ tällä alueella on entistä tavoitteellisempaa ja tehokkaampaa ja niiden rooli onnettomuuksien ehkäisyn alueellisia asiantuntijoina vahvistuu.

Uudet senioritalot tulisi jatkossa varustaa automaattisella sammutuslaitteistolla. Jo nyt senioritaloissa turvallisuusseikat on otettu huomioon varsin laajasti ja turvallisuus on seikka, joilla näitä taloja markkinoidaan. Korkea turvallisuuden taso tulee tarkoittaa myös korkeaa paloturvallisuuden tasoa, mikä puolestaan voidaan varmistaa vain automaattisella sammutuslaitteistolla.

Tärkeää myös on, että sosiaali- ja terveystoimen tehdessä tietyn ikäisten luona säännölliset tarkastuskotikäynnit, tulisi samalla tarkistaa seniorin kodin turvallisuus. Esimerkiksi ikääntyneiden palomiesten ammattitaito tässä työssä olisi arvokasta ja tulisikin ryhtyä suunnittelemaan heille tämän tyyppisiä työnkuvia ennen eläkkeelle siirtymistä.

Suomen lukuisat harva-alueet haasteena

Suomen pinta-alasta noin lähes 2/3 täyttää harva-alueen määritelmän. Alueena se on suuri, mutta väestöä näillä alueilla on vain noin 200000.

Sisäasiainministeriön asettama harvaan asuttujen alueiden turvallisuuspalveluja koskeva selvitys valmistuu tämän kuun lopussa. Harvaan asuttujen alueiden erityispiirteenä ovat hoivalaitokset, jotka saattavat sijaita kaukana asutuskeskuksista. Esimerkiksi Oulun läänissä toimii 227 yksityistä sosiaalihuollon toimintayksikköä. Kainuussa ja Koillismaassa osa yksiköistä on sijoitettu selvästi alueelle, johon pelastusyksikön saapuminen kestää yli 20 minuuttia. Lääninhallitukset tulevat kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että näiden laitosten lain edellyttämät palo- ja pelastussuunnitelmat on laadittu ja että laitosten henkilökunta osaa toimia onnettomuustilanteissa.

Kansalaisen turvallisuustaidot

Hyvät kuulijat,

Lopuksi haluan vielä muistuttaa ihmisten oman vastuun merkityksestä turvallisuusasioissa. Tämän päivän yhteiskunnassa jokaisen tulisi osata turvallisuuden perusasiat: kodin turvallisuus, liikenneturvallisuus, tietojen käsittelyn turvallisuus, työturvallisuus.

Täällä turvallisuusmessuilla voimme tutustua kaikkeen siihen työhön, jota ihmisten turvallisuuden parantamiseksi on tehty. Suuri merkitys on kuitenkin myös sillä, miten ihmiset suhtautuvat turvallisuuteen ja millaisia riskejä he ovat valmiita ottamaan erityisesti vapaa-aikanaan. Paras tulos saavutetaan, kun ihmiset käyttäytymisessään ja toiminnassaan ottavat turvallisuusasiat huomioon jo ennakolta. Tämä ennakointi parantaa ihmisten elämänlaatua ja lisää myös yhteiskunnan mahdollisuuksia suunnata resursseja yhteiskunnan hyvinvointia lisääviin toimiin sen sijaan, että rajalliset resurssit joudutaan kohdentamaan onnettomuuksien seurauksien korjaamiseen.

Hyvät naiset ja miehet,

Toivotan teille turvallista ja hyvää messupäivää. Älköön taivas tippuko tänäkään päivänä niskaamme tai niin kuin pienessä gallialaisessa kylässä sanotaan: jokainen päivä on uusi eilinen.