SM:n asetus pelastustien merkitsemisestä voimaan 1.1.2004
Sisäasiainministeriön asetus pelastustien merkitsemisestä tulee voimaan 1.1.2004. Asetuksen voimaantullessa jo käytössä olevia pelastustiekilpiä voidaan kuitenkin käyttää niiden koko käyttöiän ajan. Pelastustien merkitsemistavasta ei ole aikaisemmin määrätty säädöstasolla, vaan merkitsemistä on ohjeistettu sisäasiainministeriön vuonna 1999 antamalla suosituksella. Suosituksesta huolimatta pelastustien merkitsemistä on käytännössä tehty useilla eri tavoilla. Asetuksen tavoitteena on pelastustien merkitsemisen käytäntöjen yhtenäistäminen.
Pelastustie on ajotie tai muu ajoyhteys, jota hälytysajoneuvojen on suunniteltu käytettävän hätätilanteessa. Pelastustien merkitsemisellä pyritään varmistamaan, että hälytysajoneuvot pääsevät aina onnettomuuden sattuessa tai muussa hätätilanteessa riittävän lähelle rakennusta. Velvoite pelastustien merkitsemisestä on ollut voimassa vuodesta 1999.
Pelastuslain mukaisesti kiinteistön omistajan ja haltijan on huolehdittava siitä, että hälytysajoneuvoille tarkoitetut ajotiet tai muut kulkuyhteydet (pelastustiet) pidetään ajokelpoisina ja esteettöminä ja että ne on merkitty asianmukaisesti. Pelastustielle ei saa pysäköidä ajoneuvoja, eikä asettaa muutakaan estettä. Pelastusteiden merkitsemisellä opastetaan asukkaita ja kiinteistössä vierailevia henkilöitä asianmukaiseen pysäköintiin. Lisäksi pelastusteiden merkitseminen helpottaa hälytysajoneuvojen reitin valintaa.
Asetuksen mukaan pelastustie merkitään liikennemerkin lisäkilvellä tai erillisenä pelastustie -kilvellä silloin, kun pelastustie on merkitty kyseessä olevan rakennuksen rakennuslupa-asiakirjaan (asemapiirrokseen). Pelastustie -kilpi on tekstillinen kilpi, jossa on keltaisella pohjalla musta teksti. Kilvessä lukee joko 1) Pelastustie, 2) Pelastustie Räddningsväg tai 3) Räddningsväg. Kaksikielisissä kunnissa pelastustien merkin tulee olla suomen- ja ruotsinkielinen.
Lisätietoja: ylitarkastaja Vesa-Pekka Tervo, (09) 160 44085, vesa-pekka.tervo@intermin.fi